Ihmiset on uskomattoman ennakkoluuloisia mitä vanhemmiksi tulevat

Olen aivan ihmeissäni siitä että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän ennakkoluuloja kohtaan. Olen huonokuuloinen ja sitä ei tiedä kovin moni, hyvät ystävät tietysti ja perhe. On siis kuulolaitteet, mutta eihän niitä kukaan hiusten alta huomaa ja kun juttelen normaalisti, niin moni ei tiedä.

Tässä on tullut nyt testattua että miten käy jos kerron asian heti, ennen kun tutustun. En kyllä koskaan ole saanut niin tympeää kohtelua kuin näillä kerroilla. Aletaan puhumaan huutamalla, ta-vut-ta-en kaik-ki sa-nat ja selitetään kaikki moneen kertaan ja kysellään ymmärsinkö varmasti. Muuten sitten alkaa vältteleminen, edes tervehdyksiin ei monesti vastata. Ystävystymiseen ei todellakaan ole näillä ihmisillä halua joille kerron heti.

Kun taas en kerro kenellekään niin saan ystäviä ja tutustun helposti. Siinä vaiheessa kun on tunnettu kauemmin ja kemiat käy yksiin ihmisen kanssa niin asialla ei ole enää merkitystä. "Mulla on muuten huono kuulo ja tällaiset korvissa" "Aijaa, on vai. Enpä kyllä ole huomannut mitään" ja silloin puhutaan kuin ihmiselle.

Nuorempana ei ollut tuota ongelmaa että jos kerron, niin aletaan välttelemään yms. puhumaan kuin lapselle. Se on alkanut vasta kun alkaa olla kolmekymppiä mittarissa ja suurinpiirtein saman ikäisten kanssa.

Olen kuullut aivan samanlaisia kokemuksia yhdeltä ystävältä jolla on toinen silmä lähes sokea. Jos ei kerro, niin saa ystäviä mutta jos kertoo niin alkaa välttely ja kuuluvasti puhuminen. Miksi aikuiset ihmiset jaksaa olla niin ennakkoluuloisia? Laittaa miettimään että mitähän sitten jos olisikin jotain jota ei tarvitsisi kertoa, vaan se näkyisi heti ulospäin ja käytöksestä?