ailahtelevainen nainen
Olen hankala ihminen. Nykyinen aviomieheni on kaikkea, mitä voin toivoa. No joo, eihän kukaan ole täydellinen, mutta Se Ihana Mies minulle. Ja hän rakastaa minua ja haluaa Tulevaisuutta mun kanssani,yhteinen lapsi on jo.
Mulla on ongelma. Mieliala voi vaihtua nopeasti tosi paskaseksi, vaikka vasta just sanoisin miehelle rakastavani häntä. Suutun pienistä ja teen kärpäsistä härkäsiä. Olen tekemässä eroa ja haukun miehen lyttyyn. Sitte menee hetki ja mieli muuttuu.. Enhän tarkoittanut, olet mulle kaikki mitä tarvitsen.. jne. Kyllä te tiedätte.
Mutta kun en jaksa tätä omaa "sekoiluani" enää yhtään!! Haluan olla se sama mimmi, joka olen nyt kun kirjoitan tätä. Mukava, rakastava, rakastettava. En todellakaan ansaitse miestäni, joka, kumma kyllä, on ja pysyy rinnallani. En ihmettelisi, vaikka joskus haluaisikin heittää hanskat tiskiin ja lähteä.
Mutta mikä mua vaivaa?? Miksi saatan raivostua ihan mitättömistä, valittaa ja olla saatanan kylmä miestä kohtaan. Suhde ois kaikinpuolin upea ja ihana, ellei näitä mun juttujani tulis sillon tällön väliin. Joskus tiheemmin, joskus vähän harvemmin. Aina pitää elää vähän niinkuin "tyyntä myrskyn edellä"....
Pitäiskö mun ottaa asiaksi ja soittaa psykologille ja puhua näistä asioista? Mua vaivaa ihan todella, olen oikeesti kuin hirviö, kun "sille päälle satun". En ole väkivaltainen, olen vain täysin kylmä, ilkeä ja paha toista kohtaan. Loukkaan, vaikken haluaisi, oikeasti. poden ihan älytöntä huonoa omaa tuntoa melkein heti sen jälkeen kun olen päästänyt suustani jotain "fiksua". huomaan haastavani riitaa. mieheni on monet kerrat ollut se joka käy vaikka tupakilla riidan tuoksinassa ja sitten tulee rauhassa sovittelemaan. no kyllähän se toimii, mut sitten taas parhaillaan seuraavana päivänä taas mennään..pillerit ei ole passannut ja ne tunnetusti aiheuttaa mielialan vaihtelua. nyt rengas, mut taidan laitattaa kuparikierukan niin pääsen irti hormooneista. jos vielä jatkuu sen jälkeen, olen pulassa...
onhan tässä ollut kaikkea, synnytys seitsämän kk sitten, uusperhettä perustettu pari vuotta sitten, kaikki mahdollinen sattunut pariin vuoteen...
Kommentit (6)
Imetyshormonit?
Joku saattaisi heittona sanoa kaksisuuntainen mielialahäiriö tai psykopaatti mutta tuskin sentään.
Add? Heillä saattaa kiukustumiset olla astetta isommat
Juu, mene terapiaan, se auttaa oikeasti.
Oot paskakasa ja ansaitset väkivaltaisen kuoleman.
Tuo oli kuin minun kirjoittamani.
Mies on kiltti ja ymmärtäväinen. En pärjäisi kenenkään muun kanssA, eli kenenkään joka saattaisi lähteä mukaan riitaan, suuttuisi minulle, puhuisi rumasti riidellessä jne.
Itsekin puhun ihan mitä sattuu ja raivoni saa todella suuret mittasuhteet vaikka asia oli pieni, miatä suutuin. Seesteisenä ja hyvänä kautena en suutu pikku asioista ja kaikki on hyvin. Sitten kun tulee taas semmoinen ahdistava mieli maassa- fiilis, suutun ja kaivelem esiin jonkun kaksi viikkooa vanhan asian jolloin mies sanonut/ tehnyt jotain, joka ei siis silloin sillähetkellä minua ärsyttänyt.
Saatan silmittömästi suuttua jos koen että mies ei tarpeeksi auta kotitöissä, vihaan herätä aamulla sotkuiseen keittiöön.
Toivoisin että olisin rauhallisempi ja antaisin asioiden mennä vaan ohi, elää elämää vaan eteenpäin enkä jäisi vatvomaan liikaa asioita. Turhaa pahaa mieltä itselle.
Aika normaalia naisen käytöstä hormooni huuruissa. Vaihdevuosien jälkeen olet kuin toinen ihminen
mies52v