Lue keskustelun säännöt.
Jos joku kertoisi lapsesi kiusaavan, miten reagoisit?
21.03.2014 |
Kävipä nimittäin niin, että lastani kiusattiin ja äidin reaktio oli se, että ei meidän muru kiusaa. Hänellä on rajat. Äiti marssi lapsensa kanssa urheilupäivään ja sanoi, että nyt tämä riita sovitaan. Minä sanoin, että ei sovita tässä tilanteessa. Tilanne on liian paha sovittavaksi ja julkisella paikalla ei neuvotella. Kiusaaminen oli itkettämistä, fyysisiä läpsyjä, potkuja ja päivittäistä haukkumista.
Minä kuuntelisin aika tarkasti mitä on tapahtunut ja kertoisin mitä toimenpiteitä perheessämme on asian hyväksi tehty. Ottaisin tilanteen haltuuni ja tarkkailisin. Rangaistuksiakin jaettaisiin ja keskusteltaisiin, keskusteltaisiin ja vielä kerran asiasta keskusteltaisiin.
Kommentit (19)
Ihmettelisin kyllä kovasti, kun oma lapseni on ollut pahasti kiusattu... Mutta haluaisin tietenkin selvittää asian, vaikka siellä urheilutapahtumassa, jos kerran kaikki olemme siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin kiusatun kotiin lapseni kanssa ja käskisin lapseni pyytämään anteeksi. Lisäksi haluaisin kuulla molempien lasten versiot. Selittäisin myös lapselleni miltä tuntuu olla kiusattu ja kertoisin, että minuakin on kiusattu.
Miksi Suomessa esiintyy enemmän koulukiusaamista kuin muissa maissa? Oltiin kärjessä jossain Euroopan tutkimuksessa ainakin, samoin työpaikkakiusaajien osalta eli aikuiset ihmiset myös!
Mikä nykysuomalaisissa oikeasti vikana??!
Järkyttyisin! Todennäköisesti purskahtaisin itkuun. Toruisin lasta & asettaisin jonkun tuntuvan rangaistuksen (tabletti pois, viikkorahat pois, arestia tms.). Sitten menisin kyllä satavarmasti lapsen kanssa tapaamaan kiusatun perhettä ja pyytämään anteeksi. Se olisi varmasti hirveää. Molempien osapuolten vanhemmille kova paikka.
Minä en koskaan suostu sopimaan mitään. Rangaistukset ja kostaminen ovat minulle se juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:45"]
Miksi Suomessa esiintyy enemmän koulukiusaamista kuin muissa maissa? Oltiin kärjessä jossain Euroopan tutkimuksessa ainakin, samoin työpaikkakiusaajien osalta eli aikuiset ihmiset myös!
Mikä nykysuomalaisissa oikeasti vikana??!
[/quote]
Veikkaan, että se perheiden välisen yhteisöllisyyden puuttuminen vaikuttaa. Monissa muissa maissa perheet viettävät aikaa yhdessä, käyvät toisillaan kylässä, järjestävät tapahtumia koululla yhdessä jne. Kun porukka on keskenään tuttua, puututaan kiusaamiseenkin aikaisemmassa vaiheessa -> se loppuu heti alkuunsa.
Ainakaan meidän asuinalueella kukaan ei juuri tunne lasten koulukavereiden perheitä. Vanhempainillassa käydään, mutta ei muuta. Oman lapsen koulumenestys on ainoa, mikä kiinnostaa vanhempia & kilpailu toisten kanssa (erikoiskoulutukseen pääsy, kuka on paras urheilussa, kuka missäkin). Perheidem välinen aito kontakti puuttuu, kun perheet asuvat eri alueilla (ei mikään kyläyhteisön pikkukoulu tms.).
Ehkä empatiaa pitäisi alkaa opettaa jo tarhaiässä... mun kokemuksen mukaan kiusaajat ja ilkeilijät on yleensä niitä joiden vanhemmat katsoo sormien läpi pikkulasten pikkujuttuja ja eivät puutu käytökseen ajoissa. Ajan kanssa lapsi oppii taktikoimaan ja esittämään kilttiä kun aikuiset on paikalla, ja on muuten sitten mitä on. Jokaisesta lapsesta voi tulla kiusaaja yhtä lailla kuin kiusattu, mutta jos on kyky olla edes minimaalisesti empaattinen toisia kohtaan, uskon, että riskit vähenevät...
Kiusaamisen ideahan on se, että mennäân pidemmälle kuin mitä tilanne vaatii, eli ei vain anneta palautetta toisen huonosta käytöksestä huomauttamalla, vaan tehdäân jotakin ilkeää jne... Siksi ajattelen, että jos lapsi oppii arvioimaan sekä omaa käytöstään että toisten käytöstä kriittisesti, niin hänellä on sen verran sosiaalista taitoa, että ylilyönnit jäâ pois, eli ei ala kiusata vaikka joutuisikin joskus laittamaan vastaan tai ottamaan tiukan kannan johonkin asiaan ja toisaalta ei myöskää tule niin helposti itse kiusatuksi, kun ymmärtää luovia muiden kanssa. Sellaset totuudentorvet, salaisuuksien eteenpäinkertojat, nopeasti suuttuvat jne, eivät yleensä ole suosittuja joukossa. Se ei ole tietysti anna oikeutusta kiusaamiselle, mutta jos ite käyttäytyy jatkuvasti ihan tökerösti, niin on hankala ajatella, että kukaan ei siihen ikinä reagoisi. Siksi mielestäni molempia osapuolia on kuunneltava tarkasti ja annettava ohjeet miten kummankin tulee toimia jotta sosiaaliset tilanteet onnistuvat paremmin. Se kiusaaja tarvitsee rajat, mutta kiusattukin hyötyy jos hänen käytöksensä korjaantuu, jos sille on tarvetta. Tosin se osuus pitäisi minusta hoitaa kiusatun kanssa kahdestaan, ei kiusatun kuullen, koska kiusaaminen on joka tapauksessa aina tuomittava selvästi. Tietysti sitten on vielä ne tilanteet, kun jotakin kiusataan ihan ilman syytä, esim ujous, fyysinen syy, tms. Sellaisessa kiusaajille pitäâ minusta olla ihan neuvottelemattakin vastaan, jotta he ymmärävät, että sellainen ei ole missäân tilanteessa sallittua. Mutta tietysti siinä on myôs rangaistusten lisäksi ohjattava oikeanlaiseen kâytökseen ja selvitettävä mistä sellainen empatian puute johtuu... Lapset on lapsia, mutta jos aikuiset ei ota vastuuta ohjata oikeaan, niin ei lapset itsestäân terveellâ tavalla empattisiksi aikuisiksi kasva. Ongelma on tietysti sekin, että kaikki aikuiset eivät ole itsekäân empaattisia, joten sellaisilta on huono odottaa kovin hyväâ yhteistyôtä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 13:04"]
Ehkä empatiaa pitäisi alkaa opettaa jo tarhaiässä... mun kokemuksen mukaan kiusaajat ja ilkeilijät on yleensä niitä joiden vanhemmat katsoo sormien läpi pikkulasten pikkujuttuja ja eivät puutu käytökseen ajoissa. [/quote]
Poikkeuksia mahtuu joukkoon. Minä olen ollut kasvattajana kaikille tiukka enkä ole sallinut typerää käytöstä. Meillä jutellaan, halataan, keskustellaan oikeasta ja väärästä, jne. Silti yksi noista kolmesta on kiusaaja. Ja se on hemmetin noloa ja todella rasittavaa vähän väliä selvittää tilanteita. Kun ne todellakin selvitetään loppuun asti. Silti tuon yhden jäärän on kerta toisensa jälkeen kokeiltava kaikkea. Uhoava pikkupoika jonka järki ei pysy sanojen ja tekojen mukana. Olen ammatiltani kasvatusalalla, ja käyttänyt jo kaikki ne keinot mitä muille antaisin tilanteessa. Kyllä, väsyttää.
Haluaisin kuulla molempien näkökulmat; miksi sanotaan mun lapseni kiusaavan ja sitten vielä lapseni näkökulman.
Tunnen omat lapseni ja tiedän että he kyllä pystyvät kiusaamaankin, sanallisesti pahastikin. Fyysistä kiusaamista he eivät ole tehneet, onnekseen. Olen myös selvittänyt parikin kertaa kiusaamista ja sen syitä jne. lapseni kanssa.
Eli en todellakaan päästä mitenkään helpolla tai paina villaisella. Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen, on sitten kiusaamisen kohteena oma tai vieras lapsi. Mukavaa puuhaahan tuo todellakaan ei ole, mutta sellaista se elämä on, kaikki ei aina ole kivaa aikuisenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:45"]
Miksi Suomessa esiintyy enemmän koulukiusaamista kuin muissa maissa? Oltiin kärjessä jossain Euroopan tutkimuksessa ainakin, samoin työpaikkakiusaajien osalta eli aikuiset ihmiset myös!
Mikä nykysuomalaisissa oikeasti vikana??!
[/quote]
"nykysuomalaisissa" ei ole mitään vikaa, samaa kiusaamista on ollut ja aina tulee olemaan. Nykyään siitä vaan puhutaan enemmän.
Olen ollut tällaisessa tilanteessa, tosin syytettyjen penkillä oli muitakin lapsia omani lisäksi.Halusin ensimmäiseksi kuulla molempien osapuolien kertomukset, eli otin lapsen mukaan ja lähdin käymään kiusatun kotona selvittämässä asiaa.Olen ollut myös koulun palavereissa, joissa sitten selvisi että kiusattu oli itse ihan yhtälailla haukkunut muita lapsia, ja toiset sitten eristivät tämän huonon käytöksen seurauksena.Ovat taas muuten kavereita, vaikka aika ajoin juuri tämän lapsen kanssa on muillakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:30"]
Olen ollut tällaisessa tilanteessa, tosin syytettyjen penkillä oli muitakin lapsia omani lisäksi.Halusin ensimmäiseksi kuulla molempien osapuolien kertomukset, eli otin lapsen mukaan ja lähdin käymään kiusatun kotona selvittämässä asiaa.Olen ollut myös koulun palavereissa, joissa sitten selvisi että kiusattu oli itse ihan yhtälailla haukkunut muita lapsia, ja toiset sitten eristivät tämän huonon käytöksen seurauksena.Ovat taas muuten kavereita, vaikka aika ajoin juuri tämän lapsen kanssa on muillakin ongelmia.
[/quote]
Lisäisin vielä että kiusatun lapsen vanhemmat olivat aika hurjana, ja koulun työntekijät nyökyttivät vahvasti, kunnes yhä useampi lapsi kertoi samaa tarinaa kuinka kiusattu oli yrittänyt kiusata jotain toista lasta porukassa, ja tämän käytöksen vuoksi he eivät halunneet enää olla tekemisissä.
Kokisin epäonnistuneeni kasvattajana.
Selvittäisin molempien osapuolten tarinat, sillä kuka tahansa voi kiusata, myös se oma lapsi. ne on ehkä ärsyttävimpiä vanhempia, ketkä sanoo että ei meidän X sellaista tai toteavat että mitäs nyt pienistä, lapset on lapsia tai rupeavat etsimään kiusaamisen syytä kiusatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää ap:n kiusattu TAAS se neljäs luokkalainen tyttö?
Syyttäisin kertojaa valehtelijaksi ja typeräksi nartuksi koska meidän Marco (lausutaan marso) ei kiusaa vaan on maailman kiltein ja lahjakkain.
No ilmanmuuta juttelisin lapseni kanssa ja kuuntelisin hänen kertomuksensa. Missään tapauksessa en suhtautuisi niin, että oma lapseni ei missään tapauksessa voi olal kiusaaja. Tekisin lapselleni selväksi, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Minusta on oleellista, että totuus tulee julki. Siksi on hyvä, että asia käsitellään molempien osapuolien kertomuksen perusteella ja etsitään siinä tapauksessa kiusaamisen syytä myös siitä kiusatusta. Tässä tapauksessa kiusaaja on ollut vuosia myös kiusattu juuri siksi, että laukoo arvostelujaan kaikille. Luokkakaverit ovat siten äänestäneet jaloillaan ja kiusaaja on sekä kiusattu ja kiusaaja. Omani on aika rasittavakin välillä, joten myös hän on tullut kiusatuksi ja joskus jäänyt kiinni kiusaamisesta. AP
Ei ole mikään nelosluokkalainen tyttö vaan seiskalla olevia poikia. Sorry jos en tiedä mistä puhutaan, koska käyn täällä hyvin harvoin ja päivisin en yleensä koskaan. Nyt olen sairaan taaperon kanssa kotona... AP
Selvittäisin asian niin perusteellisesti kuin mahdollista. Molempien osapuolten kertomukset ja myös mm. opettajan näkemyksen asiasta.
Jos kuitenkin edelleen kävisi ilmi, että kertomuksissa olisi perää, kävisin lapsen kanssa erittäin vakavan keskustelun aiheesta. Lisäksi vaikka pakottaisin tätä pyytämään anteeksi, vaikka pelkkä anteeksipyyntö aika vähän olisikin. Jos lapseni edelleen jatkaisi kiusaamistaan, ottaisin selvää, olisiko esimerkiksi (kiusaajan)koulun vaihtaminen mahdollista ja käytännössä miten. Tarvittessa myös hankkisin ammattiapua hänelle.