Lue keskustelun säännöt.
Hirveät pelot julkisilla paikoilla tuntuu että tulen hulluks
19.11.2020 |
Sellainen tunne että pakko päästä äkkii pois ja kotiin. En jaksa enkä halua nähdä ihmisiä, kauppaan meneminen on valtavan psyykkaamisen takana että onnistun. Suunnittelen reitin missä kuljen jotta pääsisin mahdollisimman pian pois.
Jos kuulen vähääkään jotain naurua juuri minun lähettyvillä oletan sen liittyvän itseeni. Toinen ongelma on se että tuntuu ku kaikki tuijottaisi, varsinkin isossa kaupassa esim prismassa. Siellä kun on leveät käytävät ja paljon ihmisiä, niin tuntuu ihan hirveeltä.
Sama juttu kun omalla paikkakunnallani joudun johonkin keskustan lähettyville niin alkaa sydän hakata hirveän lujaa.
Tätä se kiusaaminen on saanut aikaan, arvasin etten yksin pärjää näiden mielenterveysongelmieni kanssa.
Kotona haluan pitää pimennysverhoa jopa päivällä koska kokoajan tuntuu että olen suurennuslasin alla tarkkailussa.
Kaikki osaavat ottaa mut silmätikuksi ja kohdistaa katseen juuri muhun.
Faceen tulee kiusaajien kaveri ehdotuksia ja mielessäni ajattelen mitä musta ollaan nyt puhuttu.
Tää on hullun kuulosta ja kyllä hulluna itseä pidän.
Ette varmaan ylläty kun kerron viihtyväni hiljaa yksin ja poistumatta kotoa. Se ei ole mikään ongelma.
Olen myös niin vainoharhainen että tuntuu kuin olisin taas jossain koulussa naurun aiheena ja musta levitellään outoja juoruja. Tää on tosi vaikee tilanne.
Lääkitys on mutta ei se auta näihin pelkotiloihin. Haluan kaikki tilata netistä kotiin enkä lähteä mihkään.
Kommentit (13)
En ymmärrä missä vaiheessa pääni meni näin pahasti sekaisin. Tai ymmärrän mut en viitti kirjottaa sitä tänne.
Sen siitä saa kun ei ole mahdollista elää ilman kiusaamista ja muuten loukkaavaa käytöstä lähimmiltä ihmisiltä. Tiedän olevani sairas ja en todellakaan ole työkuntoinen tai mikään muukaan kuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkikohtausten kanssa ei ole mitenkään helppoa, se tunne että kurkkua kuristaa on kamala. En taida koskaan pystyä töihin, pelkään niin paljon arvostelua, tuijottamista jne. Olen kerran ollut hoidossa mutta en tiedä onko mulle enää apua oikein mistään kun tilanne on niin hirveä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä missä vaiheessa pääni meni näin pahasti sekaisin. Tai ymmärrän mut en viitti kirjottaa sitä tänne.
Sen siitä saa kun ei ole mahdollista elää ilman kiusaamista ja muuten loukkaavaa käytöstä lähimmiltä ihmisiltä. Tiedän olevani sairas ja en todellakaan ole työkuntoinen tai mikään muukaan kuntoinen.
Joskus elämä voi viedä tuohon tilaan. Et ole ainut, ensimmäinen etkä viimeinen. Nyt vaan kuntoutusta kehiin. Tuossa tilassa on vaikea ajatella selkeästi, mutta pienin askelin kohti parempaa. Se on päämääräsi.
Pistä pipo ja maski, niin kukaan ei edes tunnista sua, joten silloin on ihan sama nauraako vai ei kun ei edes tiedä kenelle nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi se että olen epävarma minkälainen oikeasti olen, kun koen olevani normaali mutta kerta toisensa jälkeen mua haukutaan sillä että olen jälkeenjäänyt ja heikkolahjainen.
Kun on ollut jatkuvasti huonossa valossa ja alennetussa roolissa lähipiirin toimesta, ei enää itse usko pystyvänsä mihinkään. Ihan kaikki pelottaa ja ahdistaa.
Kuvittele itsesi liian pieneen lasipurkkiin jota kaikki tökkii jatkuvasti ja raa alla tavalla. Sekä hyvin loukkaavasti. Sitä kestää koko elämä. Ja pakoon ei pääse. Paremmin en osaa kuvailla miten olen ansassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi se että olen epävarma minkälainen oikeasti olen, kun koen olevani normaali mutta kerta toisensa jälkeen mua haukutaan sillä että olen jälkeenjäänyt ja heikkolahjainen.
Kun on ollut jatkuvasti huonossa valossa ja alennetussa roolissa lähipiirin toimesta, ei enää itse usko pystyvänsä mihinkään. Ihan kaikki pelottaa ja ahdistaa.
Kuvittele itsesi liian pieneen lasipurkkiin jota kaikki tökkii jatkuvasti ja raa alla tavalla. Sekä hyvin loukkaavasti. Sitä kestää koko elämä. Ja pakoon ei pääse. Paremmin en osaa kuvailla miten olen ansassa.
Pystytkö ottamaan vähän hengähdystaukoa lähipiiriisi? Otat heihin taas enemmän yhteyttä kunhan olet tervehtynyt. Tuossa tilassa on vaikea hoitaa ihmissuhteita, jotka ovat jo valmiiksi vaikeita. Tarvitset jonkun tukihenkilön, joka ei lyttää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa keino millä voin ottaa välimatkaa on hakeutua hoitoon. Kun kerron omista tunteista niin sanovat vaan että älä välitä, ei siitä kannata enää mitään puhua.
Ja itseäni ahdistaa muutama asia tosi paljon. Lähimpänä on hirveä riita yhden lähimmäisen kanssa. Siinä olisi voinut käydä tosi huonosti. Ja kun tajuan aina jälkeenpäin missä vaarassa olen ollut, en vain kykene enää toimimaan.
Ihan kuin olisin mätä omena joka yritetään jotenkin talloa vielä mädemmäks tai jotain
Eipä oo helppo elää näin. Tuntuu että tilanne on pahentunut viime aikoina reilusti. Ilman mielenterveysongelmaa tulisin omillani toimeen, mut on jo ohjattu heikkolahjaisten palveluihin ja mulle sanotaan että tarvitsen cp vammaisten kepit kun käyn lenkillä. En todellakaan tarvitse mitään apuvälineitä. Muutenkin mua lytätään ja ei anneta edes yrittää itse suoriutua asioista. Se on tosi surullista koska mua pidetään aina heikkolahjaisena. Vaikka en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ahdistaa samalla tavalla jo kotonakin:( unettomuutta.ahdistusta,amsennusta ja totaalinen epätoivo elämän ja kaiken muunkaan suhteen:(
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi se että olen epävarma minkälainen oikeasti olen, kun koen olevani normaali mutta kerta toisensa jälkeen mua haukutaan sillä että olen jälkeenjäänyt ja heikkolahjainen.
Kun on ollut jatkuvasti huonossa valossa ja alennetussa roolissa lähipiirin toimesta, ei enää itse usko pystyvänsä mihinkään. Ihan kaikki pelottaa ja ahdistaa.
Kuvittele itsesi liian pieneen lasipurkkiin jota kaikki tökkii jatkuvasti ja raa alla tavalla. Sekä hyvin loukkaavasti. Sitä kestää koko elämä. Ja pakoon ei pääse. Paremmin en osaa kuvailla miten olen ansassa.
Kuulostaa, että lähipiirisi on osa ongelmaa. Ovatko he perheenjäseniäsi vai kaveripiiriä?
Ehkä he ovat tottuneet kohtelemaan sinua alistavasti ja vähättelevästi, pitävät sitä normaalina eivätkä koe kiusaavansa?
Jos kyse on perheestä, ala sanoa heille tilanteissa, joissa he vähättelevät, ettet hyväksy moista kohtelua. Jos he ovat kaveripiiriä, on ehkä parempi, ettei enää liiemmin ole tekemisissä heidän kanssaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookissa asetukset niin että profiili on salainen ja vaan itse voit pyytää kavereita.
Hyvä että oot löytänyt tekniikan selvitä kaupassa, sitä tää paniikkihäiriö tarvitsee, ajan kanssa helpottaa, ei se mukavaa ole, itselläni lukuisia tuollaisia kauppareissuja takana ja nyt näitä tulee enää harvoin. Muista että muita ihmisiä kiinnostaa enemmän oma elämä ja siihen kuuluvat ihmiset, kuin täysin tuntematon sinä. Kiusaaminen kertoo aina enemmän tekijästä kuin kohteesta.
Mulla on samaa, tosin paljon lievempänä. Sun täytyy vaan käydä se iso prosessi läpi mitä tuo tilanne vaatii. Sun täytyy pohdiskella itseäsi, elämää, ihmisiä. Kannattaa pohtia näitä jonkun toisen, mieluiten ammattilaisen kanssa. Pelko on ottanut susta vallan ja sun päässä pyörii negatiivisia ajatuksia. Muista, ettet ole pelkät ajatuksesi ja tunteesi.