Mieheni oli 20v kun tapasimme ja oli isänsä vastakohta.
Appiukolla oli järkyttäviä tapoja ja ajatusmaailmaan niiin musta-valkoinen että. Ajattelin, että ihanaa kun mieheni haluaa olla täysin päinvastainen.
Mutta entäs nyt, yli 24v myöhemmin...
Mieheni on kuin kopio isästään, minua on huijattu! En halua tuollaista miestä!
Aikuisille lapsilleni annan kyllä vinkin, että kun tapaavat tulevan kumppanin niin viettävät paljon aikaa appivanhempien kanssa ja tarkkailevat millaisia he ovat kun ikää jo enemmän.
Kommentit (4)
Kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttaa meihin jokaiseen tahdoimme tai emme.
Nuoruusvaiheessa on kapinavaihe ja silloin ollaan jo periaatteessa eri mieltä kuin vanhemmat. Iän myötä tilanne saattaa muuttua kuten teillä on käynyt.
Ainoastaan hänen mielipiteensä ovat oikeita ja hän tietää aivan kaiken paremmin kuin muut. Asiat täytyy tapahtua/tehdä niin kuin tapahtuivat 10v sitten (maailma on muuttunut 10v aikana hurjasti). Miesten ja naisten roolit on perinteiset ja se mies on munaton joka tiskiharjaan koskee (harvinaista juu kun on tiskikoneet). Lasten mielipiteitä ei kuunnella tai ainakaan huomioida. käytöstavat on kadonneet täysin, sanoo ja tekee ihan just sen mikä mieleen juolahtaa. ap
Heh.
Minä olin aviossa 20 v ja näiden vuosien aikana miehestä tuli samanlainen kuin isäsätään. Appi-ukko oli ilkeä pilkunnyppijä. Ei mies sellainen nuorena ollut, mutta keski-iässä kyllä.
vanha sanonta kuuluu, että katso morsiamen äitiä, niin tiedät, millainen vaimo sinulle tulee. Uskon, että tämä pätee myös miehiin...
Millainen ajatusmaailma hänellä sitten on?