Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni muuttaa huomenna pois
18.11.2020 |
Täällä yhä valvon :( pian valmistuva 19v ylioppilas ja viimeinen yö kotona. Itkettää ihan, mihin kaikki vuodet meni? Vastahan tuo oli vauva... Ymmärrän, että lasten pitää antaa itsenäistyä, mutta tämä tuli vaan niin äkkiä, ei ajan nopeutta tajua, ennen kuin se on mennyt jo ohitse. Vertaistukea?
Kommentit (16)
20v muutti omilleen jo pari vuotta sitten. Opiskelee nyt insinööriksi eri paikkakunnalla. Abi täyttää 18v maanantaina. Ehkä siis syksyllä muuttaa pois. Mutta onneksi jäljelle jää 10v. vielä. Ja kyllä, aika meni nopeaan, kun oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän ainoa lapsesi? Oletko kasvattanut hänet niin, että hän selviää itsekseen? Säästätkö hänen oman huoneensa teillä kotona niin että lapsi voi tarvittaessa palata kotiin, vai teetkö siitä vierashuoneen tms.?
Minä niin odotan sitä päivää , että omani muuttaa. Saisin asua yksin. Ihanaa.
Tsemppiä. Itsellä sama edessä ensi vuonna. Enkä tiedä miten selviän. En voi ajatellakaan asiaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näette silti edelleen toisianne. Tyttäresi itsenäistyy, sinä itsenäistyt. Positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Ootin että lapsi lähtee. Pakko sanoa että välillä ikävä. mut jos ois ollu tyttö, oisin antanu jo vauvana pois. Hyh hyh. Tiedät kyllä mikä jono sen oven takana jo huomenna on. Been there. Suurin osa teidän vanhempien ikäisiä miespuolisia perhetuttuja.
Onko poikaskin siellä vai ootko opettanut kunnioittamaan naisia? Itse kun et tunnu osaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootin että lapsi lähtee. Pakko sanoa että välillä ikävä. mut jos ois ollu tyttö, oisin antanu jo vauvana pois. Hyh hyh. Tiedät kyllä mikä jono sen oven takana jo huomenna on. Been there. Suurin osa teidän vanhempien ikäisiä miespuolisia perhetuttuja.
Tarina on tosi ja suosittelen vahtimaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin olen kuullut monelta muultakin samaa. Tässä välissä aikuistuneelta. Eivät vaan vanhemmilleen uskaltaneet kertoa. Traumat.
Mulla alkanut myös saman ikäinen katsella asuntoja. Nyt vasta tajuaa, miten nopeasti aika on mennyt. Lyhyt se aika on lasten kanssa koko elämää ajatellen, vaikka joskus päivät tuntui niin pitkiltä. Ikävä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin itse pois vanhempieni luota kun olin juuri täyttänyt 16v. Ihmettelen suuresti miksi kukaan haluaa vielä kauan täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen asua vanhemmillaan, pelkkä ajatuskin siitä ahdistaa. Ei kunnolla omaa rauhaa, etkä pääse ajoissa itsenäistymään.
Koen itse että muuttoni nuorena oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt. Joo, virheitäkin tuli tehtyä, mutta niistä opittiin ja itsenäistyin huomattavasti nopeammin kuin kukaan muu ystävistäni. Osa on vieläkin täysin riippuvaisia vanhemmistaan, itse olen jo naimisissa (enkä ole uskovainen).
-N20v
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaa vasta nyt?
Aika harva nuori muuttaa kesken lukion vielä omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon! Lucky you!
Terv samaa odottava
Vierailija kirjoitti:
Muutin itse pois vanhempieni luota kun olin juuri täyttänyt 16v. Ihmettelen suuresti miksi kukaan haluaa vielä kauan täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen asua vanhemmillaan, pelkkä ajatuskin siitä ahdistaa. Ei kunnolla omaa rauhaa, etkä pääse ajoissa itsenäistymään.
Koen itse että muuttoni nuorena oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt. Joo, virheitäkin tuli tehtyä, mutta niistä opittiin ja itsenäistyin huomattavasti nopeammin kuin kukaan muu ystävistäni. Osa on vieläkin täysin riippuvaisia vanhemmistaan, itse olen jo naimisissa (enkä ole uskovainen).-N20v
Hienosti itsenäistytty:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako itsenäistyminen sinun mielestäsi sitä, että pitäisi automaattisesti olla vuosia sinkkuna jossain yksiössä ja keskittää elämä pelkkiin opintoihin tms? Mieheni käy töissä, ja minä opiskelen ja teen töitä opiskelun ohella. En koe mitenkään olevani riippuvainen miehestäni, tai etten pärjäisi yksin. Olen saanut kaiken mitä halusin jo näin nuorena, välittämättä siitä mitä toiset asiasta ajattelevat. Minä olen tyytyväinen elämääni, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.
-N20
AP, täältä tulee vertaistukea. Lapseni muutti joku kuukausi sitten ja se oli yhtä kyynelehtimistä. Miten nopeasti aika meni! Luopuminen otti koville, ja tarkoitan tällä luopumista yhdestä elämänvaiheesta, siitä jonka olen kokenut elämäni parhaaksi. Lapsesta luopumista se ei tarkoita, joten huomaat miten kiva on tavata aikuistunutta lasta, tehdä yhdessä ja jutella.
On tunnustettava että lapsiperheaika on ohi, se elämänvaihe josta on nauttinut paljon. Olen hyvin perhekeskeinen ja tyhjentynyt koti tuntui aluksi kauhealta. Nyt olen alkanut nauttia hiljaisuudesta, vähentyneistä kotitöistä, vapaudesta ja löytänyt tilalle muuta kuten harrastuksia. Selviät kyllä vaikka se alkuun tuntuu pahalta! Tunteesi kertovat että olet ollut rakastava ja välittävä äiti.
Miten kauaksi hän muuttaa?