Ovatko psykologit ns. täydellisiä ihmisiä?

En ole saanut tuollaista kuvaa ainakaan darjoista tai leffoista. Katso vaikka sarjaa Terapiassa (In Treatment) tai Kevin Spaceyn tähdittämä terapia leffa ;) Terapeutin tehtävähän on auttaa näkemään asioita eri tavalla ja auttaa analysoinnissa. Ei täydellistä ihmistä olekaan, ap:n kysymys on ihankuin jonkun lapsen suusta.. Analyyttinen luonne psykologin pitää varmaan olla ja toki hikari pitää olla siinä mielessä että psykologiaa on todella vaikea päästä lukemaan, samoin lääkikseen psykiatriaa.

Kukaan ei ole täydellinen, ei edes ne psykologit. Ihan tavallisia ihmisiä ovat.

no ei mun mies ainakaan ole täydellinen (niin kuin en minäkään). hyvin älykäs hän on ja hyvä analysoimaan muita ihmisiä ja yhteiskunnallisia tapahtumia, mutta on välistä hukassa itsensä kanssa.

lisäksi eräs tuttu päihdeterapeutti on itse puolijuoppo. että niin täydellinen...

Itse olen psykologi ja kaukana täydellisestä ihmisestä. Ja opiskeluaikana on tullut kännäiltyä ja harrastettua irtosuhteitakin. Koen että elämänkokemus ja koulutus yhdessä luovat puitteet sille että pystyn parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan ja ymmärtämään ihmisiä. Siinä terapiamuodossa jota itse pääsääntöisesti harjoitan, psykologin tehtävä on lähinnä auttaa ihmistä löytämään vastaukset ja voimavarat omasta itsestään. Eli toimin eräänlaisena apuvälineenä esittämällä oikeita kysymyksiä ja antamalla uutta näkökulmaa asiakkaan ajattelutapaan. 

Terapeutin ammattitaidon ydin on siinä, että hän kykenee auttamaan ihmisiä näkökulman muuttamisessa, tavoittellistamaan ongelmiaan ja sitouttamaan ja motivoimaan asiakastaan näissä tavoitteissa.

Miksei näitä sitten sovella omassakin elämässä, ainakin teoriassa.

Tunnen kyllä monia maanläheisä ja elämänmakuisia terapeutteja. Kiltit suorittajatytöt tuppaa väsymään ammatissa ja vaihtavat alaa.

Eivät todellakaan ole. Usein tavallistakin ongelmaisempia, mikä on myös syy hakeutua alalle.

Hehee, psykologit ovat ihan tavallisia ihmisiä. Epätäydellisiä. Harrastavat irtosuhteita ja pettävät kumppaneitaan. Juovat viinaa jne...ja voivat sairastua psyykkisesti.

Ja ps. Psykologit eivät neuvo vastaanotoillaan ketään.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:16"]

Ja ps. Psykologit eivät neuvo vastaanotoillaan ketään.

[/quote]

Riippuu terapiasuuntauksesta. Ei kaikki terapia ole psykodymaanista jossa asiakas juttelee itsekseen ja terapeutti on hiljaa.

Ei psykologi ole mikään moraalinvartijan ammatti. Päinvastoin enemmän siihen kuuluu ymmärrystä siitä, mitä kaikkea ihmisyyteen liittyy.

Onko opiskeluaikoina tyyppääminen ja irtosuhteet töppäilyä?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:16"]

Ja ps. Psykologit eivät neuvo vastaanotoillaan ketään.

[/quote]

Riippuu terapiasuuntauksesta. Ei kaikki terapia ole psykodymaanista jossa asiakas juttelee itsekseen ja terapeutti on hiljaa.

[/quote]Voihan sitä puhua muutenkin kuin neuvoakseen. Olen ollut vuosikausia terapiassa ja en ole kokenut olleeni neuvonnan kohde.

Päinvastoin. Psykologit eivät ole mitään lääkäreitä tms. Pilven polttelijoita niistä moni on.

Suomessahan on myös nykyään tosi paljon kaiken maailman terapeutteja joista yksikään ei ole edes käynyt yliopistoa. mm.Ben  Fuhrman järkkää jotain pikakursseja lyhytterapeutiksi ja niitä käy työttömät yms. muut porukka joille ei ole muita töitä tarjolla jos ei siivous kelpaa.

Opiskeluvuodet ovat erilaisia kuin kouluajat, johon ap:n kuvaus paremmin sopii. Monen liika kiltteys tai arkuuskin vähenee iän myötä.  

No ei todella ole!

Aloin lukea psykologiaa sivuaineena. Viime viikolla menin aineopintojen luennolle. Olin vähän myöhässä, sali oli jo aika täynnä ja luennoitsija just aloittamassa. Istahdin ekalle näkyvälle vapaalle paikalle rivin päähän.

Nainen, jonka viereen istuin, kiusaantui. Kääntyi puolittain poispäin musta tosi hankalaan asentoon ja räpläsi koko luennon ajan kännykkää.

Luennolla oli vessatauko. Kun tulin takaisin, se nainen oli vaihtanut paikkaa. Kuulin, kun sanoi jollekin ettei KESTÄ istua niin lähellä jotain vierasta ihmistä ja hihitteli tuttavansa kanssa koko luennon.

Kyllä meillä enkunlaitoksella on ihan normaalia, että luentosalissa istutaan vierekkäisillä penkeillä tuntemattomien ihmisten kanssa. Tulkitsin, että nainen ei ollut ihan tasapainoinen, kun asia noin häntä häiritsi.

16, vieressä istunut oli ainakin henkisesti keskenkasvuinen. Ehkä hän itsekin tulee ihmettelemään parin vuoden päästä omaa käytöstään.

Tunnen paljon psykologeja (kun tuntee ensin yhden, tuntee kohta monta...), ja musta ne vaikuttavat kyllä keskimääräistä mukavammilta ja rakentavammilta ihmisiltä. Eivät täydellisiltä, eikä mulla ole harmainta hajua niiden mahdollisesta ryyppäämisestä tai seksielämästä, mutta kyllä ovat aika hyviä tyyppejä.

Vaikeimmat työkaverit koskaan on olleet psykologeja.

Mun tuntema psykologi vaikuttaa tosi jäykälle ja herkästi vaivaantuvalle ihmiselle. On jotenkin vaikeasti lähestyttävä. En olis kuvitellut, että psykologi on sellainen...

Ne psykologit (3-4 kpl), joiden vastaanotolla olen istunut ovat vaikuttaneet ihan perusnaisille, yksi jäi erittäin positiivisesti mieleen mutta muista syntyi vähän penseämpi kuva. Vaikeasti lähestyttäviä hekin, mutta ehkä se kuuluu ammattiin??? Heidän seksuaalikäyttäytymisestään en tietty tiedä mitään, enkä haluakaan tietää :D

Ne psykologit, jotka minä tunnen, on tavalla tai toisella traumatisoituneita henkilöitä, jotka lähtevät opiskelemaan päästäkseen pakoon omia ongelmiaan.