Koska lasten synttäreistä on tullut terveysruokajuhlat?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:02"]

Jos nyt ei syö muuten karkkia tai keksejä tai sokerijälkkäriä niin edes  ne 20 synttärit vuodessa ei tee kenenkän ruokavaliosta epäterveellistä. Meillä ainut jälkkäri on silloin tällöin jäätelö. Meillä ei ole kaapissa keksejä ja juomat on maito tai vesi, joskus mehu. Ei limuja. En leivo muuta kuin jouluna.  Ei koskaan ranskalaisia, sipsejä kotona. Pitsaa joskus tehdään ja mäkkärissä max. kerran kuussa. Voi olla että mammat haluaa päteä toisilleen terveyssynttäreillä.

[/quote]

Tai sitten kyse on ihan puhtaasti omasta maailmankatsomuksesta. Karkkeja ja sipsejä notkuvat pöydät ei ole ainut tapa juhlia, jokaisella on omansa ja yhtään vähättelemättä ketään...joten saanhammehan me juhlia tavallamme ilman, että siitä tarvitsee vetää herneitä nenään, tai tehdä syväluotaavaa analyysiä peheemme psyykkeestä?

Jos otat terveellisistä tarjoiltavista nokkiisi ja käännät sen päässäsi sellaiseen muotoon, että tämä emäntä tässä nyt yrittää näpäyttää minua ja olla parempi ilman, että sen suuntaisia vihjailuja on tullut miltään muulta suunnalta, niin vika on sinun päässäsi ja itsetunnossasi. Ihmisten tarjoitavat eivät ole henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan.

Voi jeesus teitä...

Sille jolla oli ne 40 synttäri- ja muut kutsut vuodessa ja karkkipäivä päälle:

Eikö sitä karkkipäivää voi jättää väliin sellaisella viikolla jos on jotain juhlia? 

Tai eikö sen mummin kanssa voi sopia, että nyt on herkuteltu niin mielettömästi, että jos et tällä kertaa tois kauheasti mitään herkkua. Koska ilmeisesti se mummo herkkuineen ravaa siellä alvariinsa, koska tämä oli osa herkkuongelmaa.

En tajua...

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:25"]

Tuota, meillä ei vaan syödä sokeria. Toistaiseksi synttäritarjottavat ovat kelvanneet vieraille ja heidän vanhemmilleen mainiosti. En ole edes ajatellut että kyseessä on terveyssynttärit. Kaikkein ensimmäiseksi pöydältä katoavat täällä parjatut vihannestikut, kurkkua lapset söisivät tuhottoman paljon, se loppuu aina ensiksi. Toiseksi loppuu juusto ja hedelmätikut. Kakku on aina kunnon kakku muttei sitä kukaan koskaan syö paria lusikallista enempää, paitsi jonkun synttärivieraan isä voi kahvin kanssa pistää sileeks:)

[/quote]

Kyse onkin siitä kun jotkut ei muka laita sitten ollenkaan limpparia,karkkia,keksejä,kakkua ja sipsejä. On hyvä jos on terveellistä joukossa ja kauniisti laitettu esille mutta jos perinteiset herkut kokonaan pois niin aika ikävää.

[/quote]

Aika ikävää joo, koska kaikkien pitäisi toimia sinun tavallasi. Minä pidän hyvästä musiikista ja karaoke juhlissa on mielestäni ikävää, ennemmin kuuntelisin jotain hyvää levyä, mutta en vedä herneitä nokkaan, koska kunkin juhlat ovat juhlittavan näköiset. Makuja on monia ja yhtä totuutta ei ole. Oletteko te näitä äitejä, jotka loukkaantuvat lapsettomista häistä ja ottavat tällaisen kutsun henkilökohtaisena vittuiluna?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:39"]

Ituhippi veti herneen nenäänsä. :) Meidän lapset syövät herkkuja, mutta eivät aina. Karkkiakin voidaan syödä vaikka joka toinen päivä. Olen varma, että lapsistamme tulee isona terveitä, korkeastikoulutettuja ja fiksuja aikuisia. Samaa en voi sanoa kaikista viherpiipertäjistä ja heidän lapsistaan, jotka ovat joutuneet pienenä kärsimään vanhempien pakkomielteistä ja äärimmäisyyksistä. Ei se ituhippeily tee teistä tai lapsista yhtään sen parempia kuin ns "normaalit" ihmiset.

[/quote]

Meillä ei syödä ituja eikä karkkeja. Älykkäät ihmiset tajuavat ravita lapsiaan hyvillä ruoka-aineilla, sokeri ja makeutusaineet aiheuttavat ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä.

Mun lapsuudessa ei synttäreillä tarjottu karkkia. Keksejä, pullaa ja kakkua jonka päällä saattoi olla karkkeja koristeena. Suolaisia juttuja. Juomana jotain suosittua mehua joka juotiin pillistä. Muistan että jotkut lapset pyysivät synttäreilläkin maitoa, siis 80-luvulla. Ja jos jollakin oli synttäritarjottavana karkkia niin se oli hyvin säännostelty karkki /per lapsi tyyliin sai ottaa karkkipussista. 

Jossain vaiheessa karkit ovat tulleet synttäreihin mukaan niin ja sipsit. Ne ovat halpoja eikä tarvitse nähdä vaivaa. 

[/quote]

Huom.... sokerihumala on nykytiedon mukaan huuhaata. Ei löydy tukea tutkimuksista. Joten aika turhaa tuo sinun hysteerinen sokerinvälttelysi. Totta kai sokerissa on energiaa, joten ei sitä liikaa ja usein saa syödä, mutta sinä kyllä liioittelet sen pahuutta.

[/quote]

Älä puhu sontaa.Raffinoitu sokeri on huumeisiin verrattavissa oleva aine jota Suomessa syödään aivan liian paljon. Sokerista tulee vierotusoireet, aikanaan kun lopetin sokerinsyönnin niin olin sairas viikon niistä vierotusoireista, edes kahvista vierottautuminen ei ollut nin kamalaa. sokeriin on myös helppo koukuttautua uudestaan. Sokerissa ei ole mitään mitä ihminen tarvitsee ravinnokseen. Olen nyt ollut useamman vuoden ilman sokeria ja onnellinen siitä joskus kun tulee vahingossa tai huomaamatta syötyä raffinoitua sokeria sisältävää niin meinaan nukahtaa niille sijoille. sokeri ei siis toimi piristävästi kuin pienen hetken ja sitten lamaannuttaa. Se näkyy lasten käytöksessä nykypäivänä sekä suklaapatukan voimin työskentelevien toimistotyöläisten saamattomuudesta lounasajan jälkeen.

[/quote]

Sun mutusi ei ole yhtäpitävä tieteellisen totuuden kanssa. Joten mitäpä jos lakkaisit kuvittelemasta olemattomia ja perehtyisit tutkimustuloksiin. Lasten sokerihumala ON keksittyä huuhaata!

Se liittyy pitkälti siihen, että JOS vanhemmat odottavat/uskovat lapsensa olevan sokerihumalassa, he alkavat ylitulkita lapsen käytöstä. "No katso nyt, se riehuu sokerihumalassa", vaikka lapsi olisi ihan normaali.

Myöskin sokerihumala-myytti liittyy siihen, että lapset kutsuilla ovat riehakkaita seuran ja tilanteen poikkeuksellisuuden, ei sokerin takia. Menee silti sokerin piikkiin, koska "tottahan ne muksut on sokerihumalassa..."

http://www.webmd.com/parenting/features/busting-sugar-hyperactivity-myth

Pikemminkin sokeri saattaa väsyttää, jos sillä ylipäätään on vaikutusta.

http://www.hs.fi/elama/a1355024269089

Lisäksi sinun kannattaa tuosta jutusta huomioida tarkkaan tämä:

"

Sokeri ei sisällä nikotiinin kaltaisia aineita, jotka aiheuttaisivat fysiologisen riippuvuuden. Siksi sitkeää makeanhimoa ei voi verrata esimerkiksi tupakka- tai huumeriippuvuuteen.

Sokerisiin herkkuihin voi kuitenkin äädä koukkuun samalla tavalla kuin esimerkiksi pornoon. Kyse on opitusta tavasta tai tottumuksesta, josta voi myös oppia pois."

Toisin sanoen: sokeriin ei tule riippuvaiseksi. Herkuttelu sen sijaan on opittu tapa, johon voi oppia niin tiukasti, että siitä luopuminen vaatii tietoista päätöstä. Kaksi eri asiaa.

Pieni lapsi nyt kumminkaan ei satunnaisista synttäritarjoomuksista addiktoidu. Eikä siis saa edes sokerihumalaakaan...

Tapelkaa akat, niin perkeleesti niin voittaja saa porkkanatikkuja kermaviilidipissä!

En pysty käsittämään, että ruokailu, juhlaruokailu jne..on näin tunnepitoinen asia, jonka avulla pääsee pätemään, erottelemaan ihmisiä ja luomaan johtopäätöksiä muiden elämästä. Se mitä saa, pitää tai ei saa syödä, on koko ajan mielessä. Tuntuu siltä, että löytämällä absoluuttisen totuuden siitä, mikä on oikeanlaista ravintoa, löytää myös kaavan täydelliseen elämään. Ruoka on ruokaa, se pitää meidät liikkeellä, kokoaa ihmiset yhteen, tuo nautintoa ja toisinaan juhlistaa tilanteita. Niin on ollut kautta ihmiskunnan historiaa. Mitä vähemmän ruokaa ajattelee, sitä terveempi yleensä on suhtautuminen siihen, eikä paino juuri muutu negatiivisesti suuntaan jos toiseenkaan. Säännölliset ruoka-ajat, perustieto ruokaympyrästä ja itsensä kuunteleminen pitää yleensä ihmisen normipainossaan ja terveenä. Lopettakaa ihmiset se hössöttäminen ruuan ympärillä, ei se, että osaa syödä aina "täydellisen" oikein tee kenestäkään ihmisenä fiksumpaa, parempaa tai elämästä hallitumpaa. Hämmästyn joka kerta näitä ketjuja lukiessa, että kuinka fanaattisia jotkut ovat. Kumpa sen saisi ohjattua johonkin sellaiseen, joka parantaisi oikeasti tätä maailmaa. Rauhaa kaikille :)

Melko mustavalkoisia mammoja täällä keskustelussa. Tapellaan jostain "ainoista oikeista herkuista" ja mikä on sallittua juhlaruokaa ja mikä ei.

Minulle - ja myös lapsilleni ja heidän kavereille - herkut ovat laaja käsite. Herkkua voi olla melkein mikä vaan HYVIN ja HUOLELLA tehty ruoka.

Murrosiässä lapset alkoivat kokkaamaan synttäreidensä ja muiden bileiden syötävät itse, usein kavereiden kanssa yhdessä. Tarjottavat ruuat vaihtelevat laidasta laitaan. Milloin on pizzakekkerit, milloin grillataan kasviksia jne.

Aikoinaan lastenkutsuilla muksuihin upposi parhaiten erilaiset kasvis- ja hedelmätikut. Täytekakkua en aina edes viitsinyt tehdä, kun se jäi aikuisten syötäväksi.

Sanoi tutkimukset mitä tahansa, niin kyllä minä ainakin uskon "sokerihumalaan". Mikä tahansa sokerin/makean syöminen nostaa nopeasti verensokerin ja sitten se tulee yhtä nopeasti alas. Eli ensin tulee rauhaton olo ja sitten päälle väsymys. Perheessämme kahdella on diabetes ja on noita verensokereita sen takia mitattu.

pliis, tarjotkaa jatkossakin myös niitä porkkanatikkuja. En tiedä missä kuplassa elän, mutta mielestäni ihan normi tarjottava on sekä karjalanpiirakat ja porkkanatikut että sipsit, karkit ja kakut. Ja muistaakseni lapset (muutkin kuin omani) poimii kyllä niitä vihanneksia ja hedelmiäkin mukaan, kun niitä on tarjolla. Ja sitten lisäksi keksiä ja karkkia.

Onko todella sellaisia lapsia ja aikuisia, joilla menee juhalfiilis pilalle hedelmien näkemisestä? En ymmärrä sitä, jos ei saisi edes juhlapäivästä nauttia karkkien kera. Mutta eikös karjalanpiirakat, kurkku-dippi ja viinirypäleet ole ihan hyvän makuista ja hyvää juhlatarjottavaa? Vai onko nykyään vain e-koodiruoat sallittuja juhlatarjoiluja? Vain kaupan valmiskeksejä, karkkia ja limsaa SAA olla tarjolla, että olisi onnistuneet juhlat? Ikinä en ole sellaisissa ollut.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:48"]

En pysty käsittämään, että ruokailu, juhlaruokailu jne..on näin tunnepitoinen asia, jonka avulla pääsee pätemään, erottelemaan ihmisiä ja luomaan johtopäätöksiä muiden elämästä. Se mitä saa, pitää tai ei saa syödä, on koko ajan mielessä. Tuntuu siltä, että löytämällä absoluuttisen totuuden siitä, mikä on oikeanlaista ravintoa, löytää myös kaavan täydelliseen elämään. Ruoka on ruokaa, se pitää meidät liikkeellä, kokoaa ihmiset yhteen, tuo nautintoa ja toisinaan juhlistaa tilanteita. Niin on ollut kautta ihmiskunnan historiaa. Mitä vähemmän ruokaa ajattelee, sitä terveempi yleensä on suhtautuminen siihen, eikä paino juuri muutu negatiivisesti suuntaan jos toiseenkaan. Säännölliset ruoka-ajat, perustieto ruokaympyrästä ja itsensä kuunteleminen pitää yleensä ihmisen normipainossaan ja terveenä. Lopettakaa ihmiset se hössöttäminen ruuan ympärillä, ei se, että osaa syödä aina "täydellisen" oikein tee kenestäkään ihmisenä fiksumpaa, parempaa tai elämästä hallitumpaa. Hämmästyn joka kerta näitä ketjuja lukiessa, että kuinka fanaattisia jotkut ovat. Kumpa sen saisi ohjattua johonkin sellaiseen, joka parantaisi oikeasti tätä maailmaa. Rauhaa kaikille :)

[/quote]

Samaa mieltä. Tosin tämä on menny siihen ääripäähän, että jos aikuiset eivät halua syödä lisäaineita syystä taikka toisesta, mutta muuten syövät monipuolisesti ja ravitsevasti eivätkä ole kuitenkaan hysteerisiä, niin tällainen vanhempi on av raadin mielestä ylihysteerinen terveysintoilija, joka kyttää lastensa painoa että omaansa ja on jatkuvasti jollain dieetillä. Mitäs sitten, jos jossain pirheessä koko perhe pitää herkkuina jotain muuta, kuin sipsiä tai karkkia? Mutta ei, kun av mamma suu vaahdossa selittää, että hirveitä ihmisiä, loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja keksii mitä mielikuvituksellisimpia juttuja näistä ihmisistä ja heidän elämästää ;). Ja jos ei halua vaikka eettisiin syihin vedoten syödä mäkissä tai hesessä, niin on heti syömishäiriöinen kontrollifriikki.

Ainut oikea tapa syödä on vetää valmisruokaa, sipsiä, karkkeja, mäkkäriä ja heseä. Jos ei näitä vedä, on päässä vikaa.

Olen viime aikoina alkanut yhä enemmän ihmetellä suomalaisten (lasten) syömisiä, ja tämä ketju tyrmistytti vain lisää. Luulen, että ennen ihmiset söivät sekä ns. herkkuja että ns. terveellisesti ilman sen suurempaa haloota. Nyt on niitä, jotka totuttavat lapsensa jatkuvaan naposteluun ja mäkkärit ovat arkiruokaa, limsapullo ja karkkipussi pysyvät tiiviisti käden ulottuvilla. Ja toisaalta on näitä, jotka laskevat kalorit idun tarkkuudella eivätkä edes ajattele ruokaa nautinnon lähteenä. Lueskelin tuossa kirjaa Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea (tms.) ja se kyllä osoitti hyvin, miten omituisesti suhtaudumme ruokaan. (Joskaan en kaikilta osin ihannoi ranskalaistakaan tapaa.) Emme voi hyvällä omallatunnolla syödä mitään rasvaista ja makeaa, vaikka se tuskin kenenkään terveyttä tuhoaa kohtuudella nautittuna, voisipa jopa tuottaa mielihyvää. Ja toisaalta käsite "herkku" on Suomessa ihan älytön: mitä enemmän rasvaa, suolaa ja sokeria, sitä herkumpi on! Maulla ei ole mitään tekemistä herkun kanssa? Jos porkkanatikut ovat jollekin herkku, niin ne ovat. Toisaalta samalle ihmiselle esim. jäätelö voi olla herkku, miksei olisi?

Arjen ja juhlan voisi hyvin erottaa toisistaan mm. syömisten avulla. Harva kai arkena täytekakkuja tekee, mutta juhlasta se voi tehdä juhlan. Toisaalta jotain ns. epäterveellistä voi minusta ihan hyvin syödä päivittäin. Me syömme ruoan jälkeen lähes aina yhdet suklaapalat, vähäsen jäätelöä, pikkuleivän tms. Mikä on seuraus? Lapset eivät koe mitään tarvetta tonkia kaappeja kotona "jonkin hyvän" perässä (itse asiassa kouluikäinenkään ei meillä syö mitään tietämättäni; meillä on riittävästi ruoka-aikoja, ja jos hänelle tulee välillä jostain syystä erityisen nälkä, sanoo siitä kyllä), yhtäkään itkupotkuraivaria ei ole kaupan karkkihyllyn edessä heitetty, ovat normaalipainoisia, tykkäävät leipoa ja hammastarkastuksissa on kiitelty tapaa, koska näin eivät napostele ja makea menee samaan happohyökkäykseen kuin ateria muutenkin.

En ymmärrä ruokailuun liittyvää hysteriaa. Oma koululaiseni on 10-vuotias, ja meinasi itku tulla, kun ajattelin, onkohan hänenkin (LAPSEN!) luokalla montakin tyttöä, jotka laskevat kaloreita :(

Kilo voita ja sokeria suklaapiirakassa, heh. Mikähän on suklaapiirakka? Mihinkään ei tule tuota määrää sokeria ja voita, ei edes joulupiparkakkutaikinaan, johon saattaa mennä puoli kiloa voita. Ja mitä, pannukakkuun ei kuulu kuin sipaus voita, se sulatetaan pannulla, ennen kuin pannukakun taikina kaadetaan päälle.

Tuolla "kilo voita ja sokeria" -tyypillä on nyt joku häiriintynyt suhde syömisiinsä, siihen malliin hokemaa toistettiin.

No mun mielestä on vaan hyvä jos jotkut kiinnittävät huomiota myös terveellisiin vaihtoehtoihin, ainahan se on parempi mitä terveellisemmin kaikki syövät. Minusta vaan on parempi jos tehdään pieniäkin valintoja, kuten vaikka tarjolle hyviä maustettuja pähkinöitä, marjarahkaa, itse tehtyjä lihapullia ja vaikkapa ruispohjainen suolainen piirakka, marjoja ja hedelmiä joita voi halutessaan dipata suklaaseen yms. Nuokin on parempia kuin sipsit, sokeri/rasva piirakka, kaupan lihapullat, suolainen piirakka täynnä rasvaa, tai pelkkä suklaa. Toki on kivaa että lapsille on tarjolla kakkua, mehua tai popcornia tms. mutta voihan sitä aina tehdä monista versioista mahdollisimman terveellisetkin. En oikein ymmärrä kauhistelua täällä terveellisistä ruuista, mitä pahaa siinä on jos tarjoaa vaikka dipattavia kasviksia tai hedelmäsalaattiakin?

Itse en pidä kekseistä tai ylipäänsä oikein mistään makeista leivonnaisista, monesti on ihan vaikeuksia kylässä syödä puolikaskin pala jotain suklaapiirakkaa kun ihmiset laittavat aina kilon sokeria ja rasvaa, terveellisiä ja suolaisia vaihtoehtoja harvemmin on tarjolla. Syön itsekin joskus hyviä suklaita tai karkkiakin, mutta ei kerralla vain pysty syömään makeaa paljon. Ei mun mielestä lapsillekaan tarvitsisi tyrkyttää jotain suklaapiirakkaa jossa kilo voita ja sokeria. Tottakai kaikilla makunsa, mutta on jotenkin vaikea tajuta miten moni vetää jotain rasva/sokeri muffinejakin, minä en pysty...

Ihmetyttää vaan monet leivontaohjeetkin, kun esim. pannukakun saa tehtyä tyyliin ilman rasvaa ja tulee itseasiassa parempaa, kuin se monien väsäämä pannari jossa kilo voita ja sokeria. Jotenkin jos ois sellainen kultainen keskitie, ettei tarvitsisi vetää mitään ituhippi synttäreitä mutta ei myöskään tuputtaa vain kaikkea sokeri/rasvapommeja.

78, entä vanha hyvä vaihtoehto: jokaiselle jotakin.

Minä taas tykkään, että voilla todellakin tulee parempia pannareita. Ja sokeri on hyvää. Juhlaruuassa saa olla molempia! Minkä lisäksi saa olla niitä vihannestikkuja ja dippiä ja mikä jottei karjalanpiirakoitakin. Mutta molemmat äärilaidat - varsinkin  varustettuna ehdottomilla nokka-pystyssä-ja-etusormi-sojossa annetuilla terveysjulistuksilla - ovat ärsyttäviä. Ja jopa väärässä.

Ei minua haittaa sekään, jos jonkun lapsen synttäreillä on pelkkää sokeritonta ja rasvatonta kengänpohjaa tarjolla. Vähän vaan käy hiljaa itsekseni sääliksi se lapsi, jonka synttärit tuomitaan kyllä kaveripiireissä onnettomiksi, kun "ei siellä ollut mitään kunnon syötävää". Toki, toinen äärilaita, jossa on pelkkää sipsiä karkkia ja limsaa ovat nekin lasten mielestä vähän hassut. Lapseni oli tuossa tokaluokalla sellaisilla ja meni heti kotiin tultuaan vesihanalle ryystämään vettä, kun "niillä synttäreillä oli kaikki niin suolaista ja makeaa, että meinasin janoon kuolla (juotavaksikin vain makeita limsoja)...."

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:31"]

Oikeasti, miksi tällaisia aloituksia tehdään kun suomalaiset muutenkin lihovat koko ajan. :( Kyllä tekisi hyvää ihan näille mammoillekin painon sekä syömisten tarkkailu. Mitä vikaa on siinä että haluaa kasvattaa lapsensa syömään terveellisesti? Ihan pienten lasten synttäreille ei minusta sokeriherkut kuulu, ja toisaalta ainakin oman lähipiirin 10-11 vuotiaista tytöistä jo monikin vahtii painoaan ja katsoo mitä suuhunsa pistää. Siksi on hyvä että synttäreillä on terveellistä tarjottavaa.

[/quote]

Onko sinusta tervettä, että 10-11 vuotiaat tytöt vahtii syömisiään? Minusta se on sairasta!

T. Herkkuja syövä hoikka äiti

[/quote]

Meinasin itsekin tarttua juuri tähän. Muutenhan se nyt ei herätä suuria tuntemuksia, jos joku haluaa järkätä lapsen synttärit terveellisillä tarjottavilla taikka sitten purilaisilla ja ranskiksilla. :)

Mutta painon vahtiminen ei kuulu lapsille. Lapselle on hyvä opettaa terveelliset elämäntavat ja järkevä suhtautuminen ruokaan -  laihduttaminen, painon tarkkailu ja kilojen kauhistelu taas ei kuulu heidän maailmaansa, eikä tarvitsekaan kuulua. Sellainen ei tätä lihovaa Suomen kansaa pelasta.

Meillä kyllä herkutellaan (varmaan enemmän kuin yleensä perheissä), mutta 7 vuotta täyttävä poika ilmoitti juuri jokin aika sitten, että toivoisi synttäreidensä teemaksi kasviksia ja vihanneksia ;) Eli meillä on sitten niiden herkkujen lisäksi myös varmaan esim. kurkku-, porkkana- ja paprikasuikaleita. Poika toivoo myös parskakaalin näköistä kakkua, heh! Joku voisi siis luulla meitä todellisiksi terveysintoilijoiksi, vaikka ei sitä todellakaan olla.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:42"]

78, entä vanha hyvä vaihtoehto: jokaiselle jotakin.

Minä taas tykkään, että voilla todellakin tulee parempia pannareita. Ja sokeri on hyvää. Juhlaruuassa saa olla molempia! Minkä lisäksi saa olla niitä vihannestikkuja ja dippiä ja mikä jottei karjalanpiirakoitakin. Mutta molemmat äärilaidat - varsinkin  varustettuna ehdottomilla nokka-pystyssä-ja-etusormi-sojossa annetuilla terveysjulistuksilla - ovat ärsyttäviä. Ja jopa väärässä.

Ei minua haittaa sekään, jos jonkun lapsen synttäreillä on pelkkää sokeritonta ja rasvatonta kengänpohjaa tarjolla. Vähän vaan käy hiljaa itsekseni sääliksi se lapsi, jonka synttärit tuomitaan kyllä kaveripiireissä onnettomiksi, kun "ei siellä ollut mitään kunnon syötävää". Toki, toinen äärilaita, jossa on pelkkää sipsiä karkkia ja limsaa ovat nekin lasten mielestä vähän hassut. Lapseni oli tuossa tokaluokalla sellaisilla ja meni heti kotiin tultuaan vesihanalle ryystämään vettä, kun "niillä synttäreillä oli kaikki niin suolaista ja makeaa, että meinasin janoon kuolla (juotavaksikin vain makeita limsoja)...."

[/quote]

Niin onhan se tottakai hyvä että jokaiselle jotakin, monipuoliset tarjoilut on hyviä ennen kaikkea. Tarkoitinkin sellaista kultaista keskitietä, että vaikka tarjottaisiinkin epäterveellisiäkin herkkuja kuten kakkua tai suolaista piirakkaa, niin nekin voivat olla todella hyviä vähemmälläkin rasvalla ja sokerilla. Makuasioista voi kiistellä, minusta lähes rasvaton pannari on huomattavasti parempaa kuin sellainen mihin on rasvaa ja sokeria laitettu paljon. Minun mielestäni se ei maultaan eroa juurikaan, paitsi että ei vaan ole sellaista "ällörasvaista", hillo tuo sokeria ja makua myös. Kirjoitinkin, että minusta kumpikaan ääripää ei ole hyvä, eli ituhippi synttärit vs. e-koodi rasva/sokeri synttärit. Monet tarjottavat kun vaan pystyy muokkaamaan aina himpun verran terveellisemmiksikin maun kärsimättä, joten siksi mielestäni niin kannattaa tehdä jos mahdollista.

Moni kun tekee tottumuksesta ja aina orjallisesti ohjeiden mukaan jotka alkavat tyyliin 2dl voita, 2dl sokeria... Moni voisi vaan yllättyä jos kokeilisi muokata terveellisemmäksi, että voi olla herkullista vaikka ei olisikaan ihan niin tuhtia kamaa, makuaisti myös herkästi tottuu esim. liian suolaiseen jos sen siihen totuttaa. Tykkään itsekin esim. suolaisesta piirakasta ja syön sitä juhlissa (usein ainoa suolainen) mutta sekin on mielestäni parempaa terveellisemmällä pohjalla, kuin todella rasvaisella voitaikina-pohjalla... En minä silti ole koskaan nokka pystyssä juhlissa, jokainenhan pitää itse mieleisensä juhlat. Joskus vaan on vähän hankalaa, kun on tarjottavana esim. kylässä jotain suklaapiirakkaa jossa on paljon suklaata ja sokeria, ei kehtaisi aina kieltäytyä ja sitten se puolikkaankin syöminen on vähän hankalaa kun tajuaa miten äklömakeaa se on. Kun kaikilla ei tosiaan ole samanlainen maku, siksi olisikin hyvä olla aina vaihtoehtoja:) Tää on vähän sama kun toiset laittaa leivällekin niin paljon voita, että minä pystyisin sen syömään vasta kun pyyhkäisen siitä veitsellä jonkun kymmenen kerrosta pois.

Ainoa pois jätettävä on karkit. Muuta makeaa saa olla, mutta helposti menee siihen, että karkkeja syödään kahmalokaupalla ja muu tarjottava ei kelpaa.

Hooh. Kilo sokeria ja rasvaa. Toistui liian monta kertaa.

Meillä on aina sekä ns. terveellisiä herkkuja että ei-niin-terveellisiä. Lapsivieraat ovat pitäneet esimerkiksi vesimelonista, hedelmäsalaatista, ja jopa niistä dipattavista porkkana- ja kurkkutikuista. Kokemukseni mukaan on paljon enemmän pieniä lapsia, jotka vierastavat kakkua kuin pieniä lapsia, jotka vierastavat porkkanoita. Ja kokemusta on neljästä omastakin lapsesta monen monituisen vuoden ajalta. ;)

Minä olen tarjonnut lasten synttäreillä terveellisiä hedelmiä ja herkkuja samaan aikaan. Terveelliseksi tarjottavaksi esille laitoin vesimeloniviipaleita ja ison kukkurallisen mansikoita ja loppuun asti syötiin. Juomista tarjolla oli vettä,mehua, kokista ja fantaa. Herkuiksi tarjosin karkkeja, jäätelöä (jonka kanssa sai valita kastikkeet ja strösselit), sipsiä sekä mokkapaloja. Suolaiseksi laitoin vielä kasvispizza paloja. Hyvin söivät eikä melkein mitään jäänyt! Minäkään en ymmärrä jos niitä porkkanapaloja kutsuilla tarjotaan... Voi sen terveellisen herkkupöydän herkullisestikkin tehdä! :)