Perheet, joissa ei koskaan matkustella?

No fighting!

Miksi ihmeessä se joidenkin persettä kaivelee niin paljon, että kaikki eivät halua samoja asioita? Esim matkustella? Jokainen tehkööt mitä itse haluaa, laki sallii ja varat riittää.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 21:58"]

Ei ole rahaa.'

Tosin allekirjoittaneella ei juuri halujakaan. Haluisin kuitenkin lapset viedä vaikka Legolandiin, mutta 5 hengen reissu on aika kallis, laski miten päin vaan... Lasten harrastuksiin uppoaa kuitenkin melkolailla ne "ylimääräiset" rahat. Tiedä sitten kumpi on tärkeämpää, ympärivuotinen harrastaminen vai muutama päivä jossain paikassa x?

Mihinkään rantalomalle en kyllä ihan äkkiä haluis rahojani haaskata. Varsinkin vanhin lapsista haluaisi matkustella, mutta mulla nousi karvat pystyyn jo uima-allaskuivien katselemisesta, kun koitin sit vähän tiirailla, löytyskö mitään paikkaa, mihin edes haluaisin. Ei löytynyt. Nuorempana muutaman kerran ulkomailla olen ollut ja ne rantalomat oli ehkä tylsintä ikinä... Lisäksi mä inhoan kuumaa ilmastoa. Suomalainen hellekesä on jo ihan riittävää kidutusta. Viime kesä oli ihan loistava mun mielestäni :D

[/quote]

No kylläpäs itsekeskeisesti pohdiskelet. Aika ikävää evätä muilta perheenjäseniltä kokemuksia, vain koska et itse halua. Jonkunasteista narsismia sekin...

[/quote]

Ei kai joku läskimamma halua rannalle.

[/quote]

Mun BMI on 18 enkä halua silti rannalle. Jotain auringonottoa en ole tajunnut ikinä. Enkä taatusti tule koskaan makaamaan missään aurinkotuolissa koto-, enkä ulkomailla. Mun luonteenlaadullani katotaan hädintuskin kokonainen leffa sohvalla tekemättä mitään. Tosin yleensä silloinkin mä neulon tai virkkaan samalla :D 

[/quote]

Mun mielestä tuollainen toiminta kuulostaa sille, että on vaikea olla itsensä ja ajatustensa kanssa jos ei pysty hetkeksikään pysähtymään aloilleen ja olla tekemättä mitään. Jotenkin tulee vaikutelma, että pitää pysyä joka sekunti liikkeessä, syystä että...? Miksi ette matkustele muualle kuin rantalomakohteisiin tai yhdistä rantalomaa ja kaupunkilomaa? Vähän itsekkäälle minusta vain kuulostaa, että lapsilta evätään tuollaiset kokemukset siksi kun itse ei haluta...

[/quote]

Nyt olikin kysymys siitä ettei halua mennä rannalle. No, ei kaikki halua, eikä tarvitse olla lihava. Ja osaan kyllä laiskotella ilman että makaan lahnana tuntitolkulla jossain aurinkotuolissa. En vaan näe mitään pointtia siinä, miksi mun pitäisi olla öllöttää ja maata, kun voisi ihan hyvin tehdäkin jotain mukavaa.

Meillä. Mies matkustelee, tai no nykyään ei enää paljon, työn puolesta. Tykkää lomat olla kotimaassa kalassa ja korkeintaan sinne laivalle lähtee. Viime kesänä kävimme Tallinnassa ja sen enempää ei tehty mitään yhdessä, ei edes kotimaassa. Ongelma on ollut myös minun pätkätyöläisyys ja se, ettei lomia oikein yhtä aikaa ole. Minä olen se, joka olen koululaisten lomat töissä ja lomiahan ei kerrykkään. Nyt olen vakitöissä ja ensi kesänä on lomaa, mutta en tiedä ehdimmekö mihinkään. Lapsukainen lähtee opiskelemaan ja ei ole oikein tietoa, milloin lähtee ja tarvitaanko muuttoapua yms. Toki tiedetään, että elokuun puolella alkaa jotain infoja, mutta sen tarkemmin ei, eikä asunnostakaan vielä ole mitään tietoa. Lomaa meillä on miehen kanssa kaksi viikkoa yhtä aikaa. Eikä tiedä, saako lapset kesätöitä, joten ei uskalla varailla yhtään mitään.

Eli hyvin pitkälle yhteisen loman puute. Silloin kun lapset olivat alle kouluikäisiä, ei edes tullut mieleen. Sitten kun ovat olleet kouluikäisiä, joko on ollut rahat vähissä, koska en ole ollut töissä ja kun on rahaa ts. olen saanut palkkaa, ei ole ollut yhteistä lomaa. Sen lisäksi kun lapset haluaa myös lasketella, ei joka paikkaan ehdi ja laskettelulomat on kalliita sesonkiaikaan. 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:13"]

Huh miten ankea ketju. Näen mielessäni vantaalaisperheen joka syö Raxissa ja tekee ostoksensa Jumbossa... Joskus vuokrataan leffa kotiin... Lintsi on kesän kohokohta... Crocsit jalassa kipitetään siellä hattara kädessä... Ja kyllä oli hauskaa! Onneksi ei tarvinnut lähteä ulkomaille eikä edes millekään kaamealle lentokentälle! Tai mongertaa englantia vieraassa maassa... On se niin ihanaa kotona... Ja siinähän se elämä sitten menikin! Eikä kukaan koko perheessä, etenkään lapset, taatusti ikinä halunnut kokea mitään muuta! On niin mahtavaa juuri näin!

[/quote]

Unohdit legginsit!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 00:41"]

Hauskaa että ne jotka eivät matkusta tuntuvat tälläisissä ketjuissa aina tietävän eniten siitä miten tylsää/kamalaa se matkustaminen on.

[/quote]

Ajattelin ihan samaa...

Vanhempani eivät ole koskaan käyneet ulkomailla. Lapsena vanhemmat eivät käyttäneet minua kertaakaan edes ravintolassa. Ei edes grillillä syömässä. Olenko katkera, no en. Matkailtiin matkailuautolla kerran kesässä ympäri suomea. Tehtiin ruuat autossa itse. Reissut oli ok mutta ei sen kummempaa.

Muuten perhe-elämä oli hyvin mielenkiintoista maatilalla jossa asuimme. Nautein monista maatilan töistä tosi paljon ja minulla oli omia lemmikkejä hoidettavana ym. Sukua kävi usein kylässä ja siksi koinkin suvun läheiseksi. En elänyt lapsena muistelellen hienoja lomamatkoja tai odotellen seuraavaa. Nautein ihan tavallisesta arjesta. Heräsin aamulla innoissani uuteen päivään. Rakastin esim. kasvimaalla puuhailua ja eläinten hoitoa. Traktorihommatkin olivat kivaa vaihtelua.

Kummasti selvisin teininä kun kaveriporukassa mentiin ravintolaan. Tai käytiin Alpeilla laskettelureissussa. Muutaman kerran olen käynyt ulkomailla joko työn takia tai sukulaisia tapaamassa mutta muuten en viitsi vieläkään. Mutta ihan vinkkinä että vaikka lapsena ei olisi käynyt ulkomailla niin kyllä siellä selviää aikuisena jos vain haluaa.

Meille matkustelu on henki ja elämä, käytämme siihen kaiken liikenevän rahan.

Mutta meillä on ystäväperheitä jotka eivät koskaan matkusta vaikka rahaa on paljon enemmän kuin meillä. Esim mies on niin "juurtunut" kotiinsa ettei halua lähteä lastensa pelimatkoja lukuunottamatta mihinkään. Vaimo haluaisi mutta ei viitsi yksin lähteä. Siispä tyytyy työmatkoihin. Laskettelemassa käyvät kerran vuodessa.

Mutta harvinaisempaa on tuo matkustamattomuus. Me matkustimme jo 20 vuotta sitten vaikka olimme todella köyhiä - jostain sain aina säästettyä rahat 4 vkon euroopan automatkaan. Siihen aikaan meidän yhteiset nettotulot oli 10000 mk, asuminen vei puolet ja 2000 mk saatiin silti siirrettyä matkakassaan!!?? Ei vaan onnistuisi tänään säästää 20% tuloista!!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:14"]

Esim mies on niin "juurtunut" kotiinsa ettei halua lähteä lastensa pelimatkoja lukuunottamatta mihinkään. Vaimo haluaisi mutta ei viitsi yksin lähteä. 

[/quote]

Pakkoko sinne ulkomaille on puolison kanssa lähteä? Jokaisella nyt luulisi olevan ystäviä, joita matkailu kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:14"]

Meille matkustelu on henki ja elämä, käytämme siihen kaiken liikenevän rahan.

Mutta meillä on ystäväperheitä jotka eivät koskaan matkusta vaikka rahaa on paljon enemmän kuin meillä. Esim mies on niin "juurtunut" kotiinsa ettei halua lähteä lastensa pelimatkoja lukuunottamatta mihinkään. Vaimo haluaisi mutta ei viitsi yksin lähteä. Siispä tyytyy työmatkoihin. Laskettelemassa käyvät kerran vuodessa.

Mutta harvinaisempaa on tuo matkustamattomuus. Me matkustimme jo 20 vuotta sitten vaikka olimme todella köyhiä - jostain sain aina säästettyä rahat 4 vkon euroopan automatkaan. Siihen aikaan meidän yhteiset nettotulot oli 10000 mk, asuminen vei puolet ja 2000 mk saatiin silti siirrettyä matkakassaan!!?? Ei vaan onnistuisi tänään säästää 20% tuloista!!

[/quote]

Aivan kuin meillä. Matkustimme jo köyhinä opiskelijoina parikyt vuotta sitten paljon. Matkan ei tarvitse olla kallis! Sovimme että lapset otetaan aikanaan sitten heti mukaan. Näin tehtiin. Koko perhe rakastaa tänä päivänä suunnitella tulevia matkoja. Jos todella pienen ottaa alusta asti matkoille, lapsesta kehittyy nopeasti tottunut matkailija ja kentälläkin jaksaa hyvin odotella.

Asia kokonaan erikseen ovat eräissä yhteyksissä näkemäni lapset, jotka eivät osaa odottaa ja käyttäytyä sen enempää sukujuhlissa kuin missään muuallakaan. Ei se kentillä odottelu vaikeaa ole, vaan ilmeisesti ihan peruskäytöstavat - työnnetäänkö häissä tai hautajaisissa käsi kakkuun vai ei, syödäänkö juhlapöydässä muita odottamatta vai ei, kiljutaanko puheiden ja musiikkiesitysten päälle vai ei.

En tykkää matkustaa muuta kuin mökille. Ja mies samoin. Lapsille olen sanonut, että sitten kun ovat täysi-ikäisiä, niin saavat matkustella niin paljon kuin tahtovat. Ja kaksi vanhinta on nyt. Uskoisin, että tytär vielä joskus matkustelee, poikaa ei kiinnosta. Mökki vie kaiken vapaa-ajan, sinne on pakko päästä heti kun vaan mahdollista. En varmaan edes uskaltaisi matkustaa ulkomaille, en osaa liikkua edes Helsingissä, pelkään suuria kaupunkeja ja ihmisiä.

Emme halua. Se on vaivalloista, eikä kovin kiinnostavaa. Lapsetkin pitivät enemmän vuokramökistä ja luonnossa riehumisesta parin tunnin ajomatkan päässä kuin Tukholman matkasta. Saati sitten, jos menisi johonkin turistihelvettiin ihmisryysikseen liialliseen kuumuuteen, jonne pitäisi vielä kököttää tuntikausia lentokoneeseen sullottuna.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:41"]

Emme halua. Se on vaivalloista, eikä kovin kiinnostavaa. Lapsetkin pitivät enemmän vuokramökistä ja luonnossa riehumisesta parin tunnin ajomatkan päässä kuin Tukholman matkasta. Saati sitten, jos menisi johonkin turistihelvettiin ihmisryysikseen liialliseen kuumuuteen, jonne pitäisi vielä kököttää tuntikausia lentokoneeseen sullottuna.

[/quote]

Jos vanhempien ašenne on tuo, niin eipä lapsilla ole muuta mallia.

Laiskuus?

Elämä on paljon helpompaa alle 4-vuotiaan kanssa kotona! Lapsi on mm. huono nukkumaan ja kranttu ruan suhteen. Tapamme tutustua kohteisiin (pariskuntana) on ollut liikkua paljon kävellen paikasta paikkaan. Emme osaa lekotella paikoillaan. Lasten kohteet ei kiinnosta. Varallisuuden puutteesta ei ole kysymys. Ehdimme kyllä matkustella, kunhan ipana tuosta kasvaa.

Kotimaanmatkailua tehdään toki! Vallan riittävää elämystä lapselle ja helppoa aikuisille.

Siksi toiseksi, ja tämä on ehkä se tärkein seikka: ei pieni lapsi tarvitse maailmanluokan matkailua kehittyäkseen tasapainoiseksi veronmaksajaksi ja ollakseen onnellinen! 

Jos aikuinen mies ahdistuu jo lähimmässä kauppakeskuksessa ihmisten paljoudesta poika samoin, erityislapsen elämässä kaikenlaiset muutokset vaativat viikkojen valmistelun ja saattaa silti mennä pieleen, niin ei kuulkaa kiinnosta. Miksi raahata perässään kivirekeä. 

Meidän perhe heittää tarvittaessa rinkat selkään ja painuu metsään. Ei ees maksa mitään ja luonnonrauhassa on taatusti tilaa omille ajatuksille ja kiireettömälle yhdessäololle. 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 07:05"]

Hauskaa että ne jotka eivät matkusta tuntuvat tälläisissä ketjuissa aina tietävän eniten siitä miten tylsää/kamalaa se matkustaminen on. [/quote]

Olisiko mahdollista, että he ovat kokeilleet matkustamista mutta eivät pitäneet siitä. Noin ainakin minulle on käynyt.

Kun kerran himoturistit ovat niin valtavan paljon avarakatseisempia ja sivistyneempiä kuin tollot, jotka oikeasti haluaisivat matkustaa, mutta ei ole siihen varaa ja siksi valehtelevat etteivät halua, luulisi että he ovat maailman toreilla huomanneet, että joku voi ihan oikeasti pitää eri asiasta kuin he.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:43"]

Jos vanhempien ašenne on tuo, niin eipä lapsilla ole muuta mallia.

[/quote]

Mitä siitä sitten? Miksi matkailu on niin paljon tärkeämpää kuin tuhannet muut harrastukset, joista kukaan ei voi valita itselleen tai lapsilleen kovinkaan montaa? Eikö sitä voi sitten aikuisena harrastaa, jos huomaa kiinnostuvansa?

Olen 35-vuotias ja en ole koskaan matkustellut ulkomailla. Ruotsin Haaparanta ja Luulaja on ainoita "ulkomaankohteita". En koe jääneeni paitsi mistään, olen kouluttautunut, ihan hyvässä työssä ja taloudellisesti vakaa elämä. Mitään rikkaita emme läheskään ole, mutta on ollut varaa rakentaa oma ihana koti, on autot, moottoripyörät, pieni kesämökki ym. Olisi siis ollut mahdollisuudet rajan puolesta lähteä matkoille ulkomaille, mutta ei yksinkertaisesti ole ollut kiinnostusta. Mieluumin laitan ne rahat omaan kotiin. Viimeksi esim. laitoimme ihanan pihasaunan ja uima-altaan. Jos olisimme matkustelleet, ei tuollaisia herkkuja kotonamme olisi.

Mieheni on matkustellut lapsena paljon, vähintään kerran vuodessa. hauskinta siinä on se, ettei hänellä ole mitään muistikuvia niistä reissuista, jotka tehty hänen ollessa n. alle 10-vuotias. Eli ei ne pienet lapset siitä niin kamalasti "hyödy" tulevaisuutta ajatellen, jos ei reissuja aikuisena enää edes muista :) Pari paljon lapsena matkustellutta ystävääni ovat kertoneet, että heidän parhaat lapsuuden muistonsa eivät suinkaan ole mistään ulkomailta vaan ihan perheen yhteisistä hetkistä kotona, leikeistä, metsäretkistä, peleistä.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:14"]

Esim mies on niin "juurtunut" kotiinsa ettei halua lähteä lastensa pelimatkoja lukuunottamatta mihinkään. Vaimo haluaisi mutta ei viitsi yksin lähteä. 

[/quote]

Pakkoko sinne ulkomaille on puolison kanssa lähteä? Jokaisella nyt luulisi olevan ystäviä, joita matkailu kiinnostaa.

[/quote]

Kai me ja meidän ystäväperheet olemme niin perhekeskeisiä että mieluiten matkustellaan puolison tai perheen kanssa:) Mä en meinaa koskaan malttaa lähteä likkakavereiden kanssa edes vl reissuille - haluan jakaa ne kokemukset parhaan ystäväni eli mieheni kanssa!

Tässä keskustelussa on näemmä kaksi vaihtoehtoa; Tehdä ulkomaanmatkoja tai könnätä neljän seinän sisällä kotona.