Mikä äidissäsi/anopissasi on parasta?

Anoppia ei ole koskaan ollut ja äidistäni en osaa sanoa mitään hyvää. No ok, hän antoi mulle ruokaa kun olin lapsi.

Välimatka.

Arvostan heissä kaikkea, elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Voin puhua heille kaikesta. He ovat myös keskenään hyviä ystäviä. En voisi olla onnellisempi. Varsinkin kuunnellessani muiden tilanteita...

Äidissä määrätietoisuus, läpi mennään vaikka harmaan kiven. Hän on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ilman lomia, joten sinnikkyys myös. Aina valmis auttamaan vaikka omat voimavarat vähissä. Iloitsee meidän lapsien saavutuksia.

Äitini on jo kuollut, mutta hänessä arvostin erityisesti huumorintajua ja kunnianhimoa. Hän oli hyvä roolimalli siilloinkin kun hänen elämänsä oli hankalaa ja raskasta kolmen lapsen yh:na. Kyllä nuo piirteet löytyvät minustakin.

Anoppi on mulle tärkeä ja rakas. Arvostan erityisesti hänen sydämensivistystään ja mahtavia kädentaitoja. Itse olen aivan tumpelo. Ja aika hauska mummeli hänkin on :)

Anoppia en koskaan tuntenut, oli kuollut jo ennenkuin tpasin mieheni.

Äidissä hyvää..... noo, piti se kulisseista huolta, ruokaa pöydässä ja vaatteet/harrastusvälineet yms.

Dementoitui jokunen vuosi sitten ja on ollut 3 vuotta puhumatta, sen ainaisen äänessä olemisen lakkaaminen tuntuu vieläkin helpotukselta, valitettavasti mulla näin.

Äidissä on parasta nuorekkuus, aktiivisuus ja se viehättävä elämä, jonka hän on itselleen luonut vanhempieni avioeron jälkeen.

Anopissa parasta, että en ole koskaan joutunut tapaamaan häntä. Se, mitä tiedän hänestä on sellaista, että en tiedä miten osaisin käyttäytyä asiallisesti. Hirveä äiti joka ansaitsee palaa helvetin tulessa.

Rakastavar lapsiamme, kumpikin hieman eri tavalla ja ovat oppineet hyväksymään minutkin.