Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä opiskelisin/teen??
Toivoton tapaus
17.11.2020 |
Olen kyllästynyt tähän vatvomiseen ja epätoivoseen miettimiseen.
Mulla on jo yks ammatti mutta se on vanhentunut ja en työllisty sillä oikeen. Kaikenlaista hanttihommaa tehnyt ja kokeillut kaikkea. Koen etten oo oikein ”mitään” työelämässä tiettyyn sopivaa.
En ole lahjakas teknisesti enkä matemaattisesti, en todellakaan ole mikään maailman ihmisrakkain (lähihoitaja nou nou..), en myöskään mikään luova ja taitava.
En ole oikein mitään. Amispuolella vain pari alaa kiinnostaa ja ne EI työllistä, joten aivan turhaa.
Yliopisto mulle liian vaativa, AMK kiinnostaisi mutta mikä ala siellä? Tradenomi, sosionomi? Ei, ei todellakaan.
En kuitenkaan peruskoulussa ollut mikään luuseri, todistus oli aivan hyvä. Mutta mitään en oikeinkeksi mikä aidosti motivoisi ja jota voisin tehdä! Mitä ihmettä teen! Oon jo niin paljo kokeillu ja yrittäny. Oon enemmän pohdiskeleva ihminen enkä mikään tehosuorittaja, ja rakastaisin itsenäistä työtä.
En ole mikään kovin jaksava ”suorittaviin” töihin, mutta en usko että kyvyt todellakaan riittäis mihinkään asiantuntijatöihinkään. Sanokaa et täällä on joku muukin jolle tää on yhtä hankalaa!!
Kommentit (29)
Käy ammatinvalintapsykologilla (netissäkin on jotain testejä), niin saat ehkä jotain osviittaa, mihin sinulla on lahjoja ja motivaatiota. tai ehkä se kirkastuu, mitä ei ainakaan kannata kokeilla.
Itselläni on amk tradenomin paperit, mutta olen työllistynyt ihan toiselle alalle. Monissa paikoissa on tärkeää se, että on edes joku tutkinto eikä välttämättä kyseisen tutkinnon sisältö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paljon parempi nykyään ettei ole pätevä. Opiskele mitä haluat ja opettele liittoutumaan.
Itse ajauduin metalli-alalle. Eikä tämä sen hassumpaa. Tästä tulikin mieleen, että miten olisi Koneelle töihin?
Hyvä työllistäjä, mutta en tiedä minkälainen tilanne siellä nyt on.
Yksi menestyneimmistä suomalais-firmoista ja Koneella on ihan oma koulutuksensa. Jos kiinnostaa niin kannattaa yrittää.
Kyllä yliopistossakin pärjää, vaikka ei ole mikään nero. Alojahan siellä on aivan laidasta laitaan. Voisi olla sopiva paikka sulle, jos tykkäät pohdiskella ja itsenäisestä työskentelystä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajauduin metalli-alalle. Eikä tämä sen hassumpaa. Tästä tulikin mieleen, että miten olisi Koneelle töihin?
Hyvä työllistäjä, mutta en tiedä minkälainen tilanne siellä nyt on.
Yksi menestyneimmistä suomalais-firmoista ja Koneella on ihan oma koulutuksensa. Jos kiinnostaa niin kannattaa yrittää.
Suomessa on vähän valmistusta? Suomessa 2000 työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttavaa kuulla etten ole ainut...
Joo ja unohtui tosiaan sanoa että olen käynyt AV psykologilla monta kertaa, ei ole ollut apua niistä. Testejä vaan tehdään millanen luonne/persoonallisuus on ja senhän minä tiedänkin jo valmiiksi. Minulle sopivaa vaan ei oikein löydy.
Vähän sama vika. Kävin yliopistoa, terveys peyti ja paloin loppuun. Kävin muissakin opinnoiasa pyörähtämässä. Olen nyt siivonnut muutaman vuoden, mutta onhab se ihan kauheaa paskaa työehtopuolella. Oli pakko sanoutua viimein irti, ennen kuin terveys menee taas. En todellakaan halua enää tehdä mitään asiakaspalvelua, olen saanut siitäkin tarpeeksi maistiaisa.
Joo, kouluun olis taas mentävä, että saisi jotain mukavampaa työtä, mutta paineet on opinnoissa nykyään kovat. Vähän epäilyttää toki, kun ei viime kierrokselta jäänyt käteen kuin kymppitonni velkaa. Yhteiskunatieteet kiinnostaa. Sitä en kyllä tiedä, millä ilveellä rahoitan opinnot sen jälkeen, kun jäljellä oleva opintotuki loppuu, kun niitä jaksamisongelmia on muutenkin ollut sen verran.
Ei mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajauduin metalli-alalle. Eikä tämä sen hassumpaa. Tästä tulikin mieleen, että miten olisi Koneelle töihin?
Hyvä työllistäjä, mutta en tiedä minkälainen tilanne siellä nyt on.
Yksi menestyneimmistä suomalais-firmoista ja Koneella on ihan oma koulutuksensa. Jos kiinnostaa niin kannattaa yrittää.Suomessa on vähän valmistusta? Suomessa 2000 työpaikkaa.
Näyttäisi hyvin bisnes puoli pelittävän sillä. Jos sinne pääsisi sisään niin eiköhän se takaa töitä pidemmäksi aikaa. Voihan sinne koittaa hakea. Ei siinä menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopistossakin pärjää, vaikka ei ole mikään nero. Alojahan siellä on aivan laidasta laitaan. Voisi olla sopiva paikka sulle, jos tykkäät pohdiskella ja itsenäisestä työskentelystä.
Itse haluaisin yliopistoon mutta en osaa päättää mitä opiskelisin! Eniten kiinnostavat eivät myöskään työllistä... pattitilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai, tuo on kyllä tympeää kun jää opintolainatkin niskaan. Ja tiedän mitä tarkoitat siivoushommista puhuttaessa, olen itsekin kokenut oikein hyvin mitä se on... Kurja tilanne sullakin, toivon että joskus helpottaa.
Tuolle joka ehdotti metallipuolta, niin kiitos ehdotuksesta, mutta olen siis nainen ja valitettavasti mua ei perinteiset miesten metalli/hitsaus/auto-ala/sähkö/putki/talonrakennus kiinnosta ei sitten tippaakaan. En vaan voi kuvitella itseäni niihin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Aijai, tuo on kyllä tympeää kun jää opintolainatkin niskaan. Ja tiedän mitä tarkoitat siivoushommista puhuttaessa, olen itsekin kokenut oikein hyvin mitä se on... Kurja tilanne sullakin, toivon että joskus helpottaa.
Tuolle joka ehdotti metallipuolta, niin kiitos ehdotuksesta, mutta olen siis nainen ja valitettavasti mua ei perinteiset miesten metalli/hitsaus/auto-ala/sähkö/putki/talonrakennus kiinnosta ei sitten tippaakaan. En vaan voi kuvitella itseäni niihin hommiin.
Ai sä oot nainen 😁 (hih)
En mä sitten muuta osaa sanoa, kuin onnea työn hakuun 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinosahan ihmisistä on keskivertoa tai jopa hivenen sen alla.
Lungit toimistoduunit liukuvalla ma-pe työajalla +2500 e palkalla, kukapa ei haluaisi ?
Meille muille jää ne ei niin siistit hommat, jos siis hommia haluat tehdä.
Itsekin antaisin vasemman kivekseni, äitini, ja 50-luvun og kuntoiset kalle lehdet jos saisin chocoloco hommia toimistolta, mutta eiei täällä märällä ulkoraksalla painetaan sukat litimärkinä 14e tunti....
Vierailija kirjoitti:
Suurinosahan ihmisistä on keskivertoa tai jopa hivenen sen alla.
Lungit toimistoduunit liukuvalla ma-pe työajalla +2500 e palkalla, kukapa ei haluaisi ?Meille muille jää ne ei niin siistit hommat, jos siis hommia haluat tehdä.
Itsekin antaisin vasemman kivekseni, äitini, ja 50-luvun og kuntoiset kalle lehdet jos saisin chocoloco hommia toimistolta, mutta eiei täällä märällä ulkoraksalla painetaan sukat litimärkinä 14e tunti....
Mulla oli vähän aikaa sitten toimistohomma jossa sain istuskella rauhassa yksin ja tehdä omia juttuja tietokoneella, välillä kävin ”tauolla” kahvihuoneessa ja työkaveri kävi rupattelemassa... voitte kuvitella että ottaisin tuon heti takaisin jos saisin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko oikeasti varma tuosta "kyvyt ei riitttäisi asiantuntijatöihin". Ei niihin niin ihmeellisiä kykyjä tarvita, perslihaksia vaan että jaksaa lukea, istua ja selvittää.
Itsellä vähän samanlainen historia kuin sulla, ei ollut mitään erityislahjakkuuksia minnekään, ei kiinnostusta mihinkään. Vanhemmat pakotti/lahjoi lukioon mutta senkään jälkeen en tiennyt yhtään minne mennä opiskelemaan. Yliopisto tuntui liian vaativalta, kun oli huono päättötodistuskin sekä peruskoulusta että lukiosta enkä pitänyt itseäni oikein "lukuihmisenä", amisalat oli liian käytännön juttuja,... Menin tehtaalle töihin ja olin siellä 4 vuotta. Lähinnä vanhempien painostuksesta + lupauksista mm. ostaa minulle asunto opiskelupaikkakunnalta sitten aloin vielä miettiä opintoja.
Ammatinvalintapsykologin kanssa päädyimme siihen että minusta tulisi laboratoriohoitaja. Se ei ollut olevinaan niin ihmisläheistä kuin lähi- tai sairaanhoitajan työ, eikä vaatisi niin paljon kuin akateemiset opinnot. No, menin opiskelemaan sitä, mutta tiesin jo ekan vuoden jälkeen, että tätä EN halua tehdä. Että tarvin työn jossa ei tarvi juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Satuin silloin seurustelemaan miehen kanssa, joka opiskeli tietojenkäsittelyoppia yliopistossa. Kun tuskailin omaa tilannettani, mies ehdotti että tulisin myös opiskelemaan sitä. Tyrmäsin ensikädeltä heti: en ikinä pääsisi edes sinne, lisäksi olin matemaattisesti täysin lahjaton, tietokoneet ei kiinnostaneet minua ollenkaan, älykään tuskin riittäisi. Mutta niin siinä vaan kävi että kun näytti että ei tarvi lukea kuin 1 pääsykoekirja, päätin käydä kokeilemassa pääsisikö sinne. No, pääsin, suoraan pääsykokeissa parhaiden kiintiössä. Opin tekemään työtä oppiakseni ja valmistuin ja menin koodaamaan isoon firmaan. Olen ollut todella tyytyväinen alan valintaan, hyvät palkat ja itsenäinen työ. Eikä todella vaadi mitään ihmeellistä älyltä, mun ÄO niissä nettitesteissä on aina alle 100 ja silti minua pidetään oikein hyvänä. Koska olen tunnollinen.
Mitä olet aiemmin opiskellut ja mitkä alat sinua kiinnostaa? Älä mieti nyt tässä vaiheessa työllistymistä, vaan ihan puhtaasti sitä mikä sinua kiinnostaa ja inspiroi. Joskus se oma juttu löytyy vahingossa, eikä sinne ole suoraa polkua.
Ilmeisesti haluaisit työn, jossa olisi seuraavanlaisia piirteitä:
- itsenäinen työ
- mahdollisuus aivotyöhön ja pohdiskeluun
Kiinnostaisiko esimerkiksi jokin suunnitteluun liittyvä työtehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti varma tuosta "kyvyt ei riitttäisi asiantuntijatöihin". Ei niihin niin ihmeellisiä kykyjä tarvita, perslihaksia vaan että jaksaa lukea, istua ja selvittää.
Itsellä vähän samanlainen historia kuin sulla, ei ollut mitään erityislahjakkuuksia minnekään, ei kiinnostusta mihinkään. Vanhemmat pakotti/lahjoi lukioon mutta senkään jälkeen en tiennyt yhtään minne mennä opiskelemaan. Yliopisto tuntui liian vaativalta, kun oli huono päättötodistuskin sekä peruskoulusta että lukiosta enkä pitänyt itseäni oikein "lukuihmisenä", amisalat oli liian käytännön juttuja,... Menin tehtaalle töihin ja olin siellä 4 vuotta. Lähinnä vanhempien painostuksesta + lupauksista mm. ostaa minulle asunto opiskelupaikkakunnalta sitten aloin vielä miettiä opintoja.
Ammatinvalintapsykologin kanssa päädyimme siihen että minusta tulisi laboratoriohoitaja. Se ei ollut olevinaan niin ihmisläheistä kuin lähi- tai sairaanhoitajan työ, eikä vaatisi niin paljon kuin akateemiset opinnot. No, menin opiskelemaan sitä, mutta tiesin jo ekan vuoden jälkeen, että tätä EN halua tehdä. Että tarvin työn jossa ei tarvi juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Satuin silloin seurustelemaan miehen kanssa, joka opiskeli tietojenkäsittelyoppia yliopistossa. Kun tuskailin omaa tilannettani, mies ehdotti että tulisin myös opiskelemaan sitä. Tyrmäsin ensikädeltä heti: en ikinä pääsisi edes sinne, lisäksi olin matemaattisesti täysin lahjaton, tietokoneet ei kiinnostaneet minua ollenkaan, älykään tuskin riittäisi. Mutta niin siinä vaan kävi että kun näytti että ei tarvi lukea kuin 1 pääsykoekirja, päätin käydä kokeilemassa pääsisikö sinne. No, pääsin, suoraan pääsykokeissa parhaiden kiintiössä. Opin tekemään työtä oppiakseni ja valmistuin ja menin koodaamaan isoon firmaan. Olen ollut todella tyytyväinen alan valintaan, hyvät palkat ja itsenäinen työ. Eikä todella vaadi mitään ihmeellistä älyltä, mun ÄO niissä nettitesteissä on aina alle 100 ja silti minua pidetään oikein hyvänä. Koska olen tunnollinen.
Vautsi mikä tarina, suoraan kuin oppikirjasta " kuinka hyväosaiset ostavat lapselleen tulevaisuuden".
Pitääkin rimpauttaa juoppo äidilleni jospa hän suostuisi ostamaan asunnon minulle opiskelujen ajaksi ja tukemaan rahallisesti.
Kiitos inspiroivasta kertomuksesta !
Kiitos, tarinasi oli inspiroiva. Toki hienoa että vanhempasi ovat kannustaneet eteenpäin, minulla ei ole koskaan ollutkaan lähipiirissä ketään joka kannustaisi ja uskoisi minuun, että opiskelisin enemmän ja että minusta olisi johonkin vaativampaankin. Ja totuus on, etten olekaan itsekään oikein uskonut itseeni. Mutta tietenkään en voi enkä syytä valinnoistani muita.
Itsehän en ole oikeen keksinyt mitä teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti varma tuosta "kyvyt ei riitttäisi asiantuntijatöihin". Ei niihin niin ihmeellisiä kykyjä tarvita, perslihaksia vaan että jaksaa lukea, istua ja selvittää.
Itsellä vähän samanlainen historia kuin sulla, ei ollut mitään erityislahjakkuuksia minnekään, ei kiinnostusta mihinkään. Vanhemmat pakotti/lahjoi lukioon mutta senkään jälkeen en tiennyt yhtään minne mennä opiskelemaan. Yliopisto tuntui liian vaativalta, kun oli huono päättötodistuskin sekä peruskoulusta että lukiosta enkä pitänyt itseäni oikein "lukuihmisenä", amisalat oli liian käytännön juttuja,... Menin tehtaalle töihin ja olin siellä 4 vuotta. Lähinnä vanhempien painostuksesta + lupauksista mm. ostaa minulle asunto opiskelupaikkakunnalta sitten aloin vielä miettiä opintoja.
Ammatinvalintapsykologin kanssa päädyimme siihen että minusta tulisi laboratoriohoitaja. Se ei ollut olevinaan niin ihmisläheistä kuin lähi- tai sairaanhoitajan työ, eikä vaatisi niin paljon kuin akateemiset opinnot. No, menin opiskelemaan sitä, mutta tiesin jo ekan vuoden jälkeen, että tätä EN halua tehdä. Että tarvin työn jossa ei tarvi juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Satuin silloin seurustelemaan miehen kanssa, joka opiskeli tietojenkäsittelyoppia yliopistossa. Kun tuskailin omaa tilannettani, mies ehdotti että tulisin myös opiskelemaan sitä. Tyrmäsin ensikädeltä heti: en ikinä pääsisi edes sinne, lisäksi olin matemaattisesti täysin lahjaton, tietokoneet ei kiinnostaneet minua ollenkaan, älykään tuskin riittäisi. Mutta niin siinä vaan kävi että kun näytti että ei tarvi lukea kuin 1 pääsykoekirja, päätin käydä kokeilemassa pääsisikö sinne. No, pääsin, suoraan pääsykokeissa parhaiden kiintiössä. Opin tekemään työtä oppiakseni ja valmistuin ja menin koodaamaan isoon firmaan. Olen ollut todella tyytyväinen alan valintaan, hyvät palkat ja itsenäinen työ. Eikä todella vaadi mitään ihmeellistä älyltä, mun ÄO niissä nettitesteissä on aina alle 100 ja silti minua pidetään oikein hyvänä. Koska olen tunnollinen.
Vautsi mikä tarina, suoraan kuin oppikirjasta " kuinka hyväosaiset ostavat lapselleen tulevaisuuden".
Pitääkin rimpauttaa juoppo äidilleni jospa hän suostuisi ostamaan asunnon minulle opiskelujen ajaksi ja tukemaan rahallisesti.Kiitos inspiroivasta kertomuksesta !
No ei he kuitenkaan niitä opintoja minun puolestani tehneet tai sitä 10 vuotta alan töissä joita olen opintojen jälkeen tehnyt. Ja tiettävästi Suomessa on mahdollista opiskella ilman vanhempien tukeakin, suurin osa omista opiskelukavereistani opiskeli ihan opintorahan, asumistuen ja opintolainan avulla.
Itse olin kyllä kieltämättä tuossa iässä niin laiska ja haluton mihinkään opintoihin, että sinne tehtaalle olisin jäänyt jos ei olisi vanhemmat painostaneet ja ahdistelleet + lahjoneet muuhun. Minä kun tykkäsin siitä tehdastyöstä eikä ollut kunnianhimoa mihinkään muuhun. Vanhemmille vaan oli olevinaan häpeä että heidän tytär on tehtaan duunari ja sekin pelko, että siellä duunarina se tapaa miehen joka on köyhä duunari ja menee sellaisen kanssa naimisiin :D Mutta hyvä näin jälkeenpäin ajatellen että painostettiin, ne työt joita tein on jo automatisoitu eikä niitä ole. Ja voisihan se vuorotyökin olla raskasta vanhemmiten vaikka silloin nuorena menetteli.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tarinasi oli inspiroiva. Toki hienoa että vanhempasi ovat kannustaneet eteenpäin, minulla ei ole koskaan ollutkaan lähipiirissä ketään joka kannustaisi ja uskoisi minuun, että opiskelisin enemmän ja että minusta olisi johonkin vaativampaankin. Ja totuus on, etten olekaan itsekään oikein uskonut itseeni. Mutta tietenkään en voi enkä syytä valinnoistani muita.
Itsehän en ole oikeen keksinyt mitä teen.
Ei minuakaan varsinaisesti kannustettu siksi että minuun olisi erityisesti uskottu, vaan erityisesti äitini koki häpeälliseksi sukulaisten ja ystävättärien edessä että hänen lapsensa ei ollut mitään, mistä ylpeillä muille. Kun kaikkien muidenkin lapset oli jossain yliopistoissa tai kauppakorkeissa. Jälkeenpäin on sanonut ettei koskaan uskonut että pystyisin valmistumaan yliopistosta, ottaen huomioon mun vähän yli 6 ollut peruskoulun päättötodistus, mutta ajatteli että löytäisin hyvän miehen sieltä itselleni (hyvä = varakkaasta suvusta, kunnianhimoinen, opiskelee hyväpalkkaista alaa). Ja noiden tuontapaisten ihmisten mielestähän nainen on sitten sen miehen kautta jotain arvostettavaa, jos ei itse saavutuksillaan olekaan.
Alue: Aihe vapaa
En osaa auttaa mutta mulla samanlaista problematiikkaa. Lisänä terveyshuolia ja ongelmia jaksamisen kanssa.