Mitä ihmettä opiskelisin/teen??

Mitä harrastat?

Ai mitäkö harrastan. Aikalailla nenä kiinni kirjassa eli tykkään todella lukea. Ja tykkään myös monista eri urheilulajeista, joten niitä harrastan omaksi iloksi.

Mitkään kokkaus/leipomis/neulomis askartelu hommelit harrastuksena ei nappaa yhtään.

Luonto ja eläimet myös kiinnostaa mut niistä ei mitään työllistävää ammattia oikeen saa.

Myös ihmismieli ja psykologia kiinnostaa ja minulle on sanottu että omaan hyvän ihmistuntemuksen. Voisin myös kuvitella tekeväni työtä apua tarvitsevien hyväksi, ja turvallisuus ja terveys on minulle aina sydäntä lähellä, mutta en käytännönläheisesti eli raatamalla jonkun kotona tai hoitajana enkä myöskään kovin sosiaalisella tavalla = päivät pääskytysten keskustellen ihmisten kanssa. En tiedä. On tämä mutkikasta :D

Vierailija kirjoitti:

Ai mitäkö harrastan. Aikalailla nenä kiinni kirjassa eli tykkään todella lukea. Ja tykkään myös monista eri urheilulajeista, joten niitä harrastan omaksi iloksi.

Mitkään kokkaus/leipomis/neulomis askartelu hommelit harrastuksena ei nappaa yhtään.

Luonto ja eläimet myös kiinnostaa mut niistä ei mitään työllistävää ammattia oikeen saa.

Myös ihmismieli ja psykologia kiinnostaa ja minulle on sanottu että omaan hyvän ihmistuntemuksen. Voisin myös kuvitella tekeväni työtä apua tarvitsevien hyväksi, ja turvallisuus ja terveys on minulle aina sydäntä lähellä, mutta en käytännönläheisesti eli raatamalla jonkun kotona tai hoitajana enkä myöskään kovin sosiaalisella tavalla = päivät pääskytysten keskustellen ihmisten kanssa. En tiedä. On tämä mutkikasta :D

Jos mielenterveys kiinnostaa, niin voisiko sen kautta löytää kiinnostavia töitä. Psykoterapeuteista on esimerkiksi pulaa. Yksi vaihtoehto on kouluttautua sairaanhoitajaksi ja erikoistua sen kautta mutta se edellyttää sitä, että jaksaa ne pakolliset hoitoharjoittelut. Tiedän yhden joka lähti kouluttautumaan sairaanhoitajaksi mutta ei aio harkkojen lisäksi tehdä varsinaista hoitotyötä, vaan suuntautua muihin tehtäviin hoitoalalla. Töitä voisi löytyä myös järjestöpuolelta esim Mieli ry.

Toinen voisi olla sosionomin koulutus. Kannattaa lukea erilaisia urakertomuksia esim täältä https://toissa.fi/sijoittuminen-tyoelamaan/show/sosionomi-amk?stories=5 Esimerkiksi tuo asiakasohjaajan työ vaikuttaa kiinnostavalle ja sopisi henkilölle, joka rakastaa tiedonhakua.

Ehkä voit yhdistää ihmismielen ja luonnon. Oletko esimerkiksi tutustunut greencare-toimintaan?

Nämä nyt olivat esimerkkejä sosiaalipuolelta mutta ne ovat hyvä esimerkki siitä, ettei mitään alaa saa ajatella liian suppeasti.

Käy hierontakurssi, kantasuomalainen thaihieroja varmasti sais hyvin keikkaan :)

Ala ratsastuksen opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

...Eikä todella vaadi mitään ihmeellistä älyltä, mun ÄO niissä nettitesteissä on aina alle 100 ja silti minua pidetään oikein hyvänä. Koska olen tunnollinen.

Kyllä jotain spesiaalia kuitenkin vaikuttaisi olevan, koska ei kuka tahansa ole kiinnostunut tekemään näitä ÄO-testejä, ja varsinkin saanut niitä vietyä läpi asti.  Mutta jos jaksaa tehdä ÄO-testejä, niin varmaan myös koodaaminenkin tuntuu ihan kivalta; kärsivällisyyttä/pitkäjänteisyyttä vaativaa prosessi ja logiikka-ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Ai mitäkö harrastan. Aikalailla nenä kiinni kirjassa eli tykkään todella lukea. Ja tykkään myös monista eri urheilulajeista, joten niitä harrastan omaksi iloksi.

Mitkään kokkaus/leipomis/neulomis askartelu hommelit harrastuksena ei nappaa yhtään.

Luonto ja eläimet myös kiinnostaa mut niistä ei mitään työllistävää ammattia oikeen saa.

Myös ihmismieli ja psykologia kiinnostaa ja minulle on sanottu että omaan hyvän ihmistuntemuksen. Voisin myös kuvitella tekeväni työtä apua tarvitsevien hyväksi, ja turvallisuus ja terveys on minulle aina sydäntä lähellä, mutta en käytännönläheisesti eli raatamalla jonkun kotona tai hoitajana enkä myöskään kovin sosiaalisella tavalla = päivät pääskytysten keskustellen ihmisten kanssa. En tiedä. On tämä mutkikasta :D

Minä olen sosiaalialalla. Ja omassa elämässä viihdyn eniten itsekseni ja olen pohdiskelija.

En näe, että nämä olisivat ristiriidassa keskenään. Työssä kun pitää paljon selvitellä asioita, ja tärkeää on osata kuunnella toista.

Teräsrakentamiselle povataan hurjaa kasvua 2030 luvulle mentäessä.

Sinuna menisin metallialan opintoihin koska se on muutakin kuin hitsaus. Et oikeasti voi tietää mitä sieltä löytyy ja mihin se johtaa. Liksat on paremmat sorvarilla kuin toimistotyöntekijällä.

Ja alalla on töitä!

Meitä naisia työskentelee miehisellä alalla samoin kuin miehille on nykyään mahdollista opiskella sairaanhoitajaksi.

Itse en myöskään halua olla lähellä toista ihmistä töissä.

Tsekkaa metallipuoli. Pks alueella toimii aikuisille suunnattu oppilaitos niin ei tarvii pentujen kanssa opiskella ja jää turhat taideaineet ja muut hömpötykset vähemmälle keskittyen oikeasti käytäntöön ja nopeaan valmistumiseen.

Robotiikka on tulevaisuuden laji. Miten pääset kiinni siihen? Tsekkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko oikeasti varma tuosta "kyvyt ei riitttäisi asiantuntijatöihin". Ei niihin niin ihmeellisiä kykyjä tarvita, perslihaksia vaan että jaksaa lukea, istua ja selvittää.

Itsellä vähän samanlainen historia kuin sulla, ei ollut mitään erityislahjakkuuksia minnekään, ei kiinnostusta mihinkään. Vanhemmat pakotti/lahjoi lukioon mutta senkään jälkeen en tiennyt yhtään minne mennä opiskelemaan. Yliopisto tuntui liian vaativalta, kun oli huono päättötodistuskin sekä peruskoulusta että lukiosta enkä pitänyt itseäni oikein "lukuihmisenä", amisalat oli liian käytännön juttuja,... Menin tehtaalle töihin ja olin siellä 4 vuotta. Lähinnä vanhempien painostuksesta + lupauksista mm. ostaa minulle asunto opiskelupaikkakunnalta sitten aloin vielä miettiä opintoja. 

Ammatinvalintapsykologin kanssa päädyimme siihen että minusta tulisi laboratoriohoitaja. Se ei ollut olevinaan niin ihmisläheistä kuin lähi- tai sairaanhoitajan työ, eikä vaatisi niin paljon kuin akateemiset opinnot. No, menin opiskelemaan sitä, mutta tiesin jo ekan vuoden jälkeen, että tätä EN halua tehdä. Että tarvin työn jossa ei tarvi juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Satuin silloin seurustelemaan miehen kanssa, joka opiskeli tietojenkäsittelyoppia yliopistossa. Kun tuskailin omaa tilannettani, mies ehdotti että tulisin myös opiskelemaan sitä. Tyrmäsin ensikädeltä heti: en ikinä pääsisi edes sinne, lisäksi olin matemaattisesti täysin lahjaton, tietokoneet ei kiinnostaneet minua ollenkaan, älykään tuskin riittäisi. Mutta niin siinä vaan kävi että kun näytti että ei tarvi lukea kuin 1 pääsykoekirja, päätin käydä kokeilemassa pääsisikö sinne. No, pääsin, suoraan pääsykokeissa parhaiden kiintiössä. Opin tekemään työtä oppiakseni ja valmistuin ja menin koodaamaan isoon firmaan. Olen ollut todella tyytyväinen alan valintaan, hyvät palkat ja itsenäinen työ. Eikä todella vaadi mitään ihmeellistä älyltä, mun ÄO niissä nettitesteissä on aina alle 100 ja silti minua pidetään oikein hyvänä. Koska olen tunnollinen.

Vautsi mikä tarina, suoraan kuin oppikirjasta " kuinka hyväosaiset ostavat lapselleen tulevaisuuden".

Pitääkin rimpauttaa juoppo äidilleni jospa hän suostuisi ostamaan asunnon minulle opiskelujen ajaksi ja tukemaan rahallisesti.

Kiitos inspiroivasta kertomuksesta !

Valivali. Minunkin isäni kuoli alkoholiin ja äitini on siivooja. En silti jaksa uhriutua ja katkeroitua siitä jos muut ovat saaneet apua vanhemmiltaan. Mielestäni tuon kirjoituksen pointti oli se, että ei kannata sulkea joitain aloja itseltään heti pois sen takia, että ajattelee ettei ole tarpeeksi lahjakas. Vain katkera ihminen näkee tuossakain vain negatiivista, tuo oli nimenomaan positiivinen ja tsemppaava kommentti.