Jos puolisosi ilmoittaisi tänä iltana löytäneensä toisen ja muuttavansa pois saman tien, miten reagoisit?

Järkytys. Suuri suru. Hätäännys. Mitä oikein tekisin?

Olisi helpotus.

Järkytys ja suru. Hirvittävä pelko tulevaisuudesta. Hämmennys ja hätäännys, kun en ymmärtäisi tilannetta, tulisi niin puskista.

Järkytys, koska sit joutuisin jäämään yksin tähän helvetin esikartanoon jota mieheni kodiksi kutsuu.

Järkytys, shokki, suru. Pärjäisin kyllä, mutta olisihan se ihan hirveää.

Yllättyisin. Olettaisin, että mies itse hoitaa muuttojärjestelyt. Varmaan jossain vaiheessa kuulostelisin, aikooko tulla takaisin. Jos tosiaan toisen luokse muuttaisi, pitäisi alkaa etsiä uutta seuraa.

Ihan jees. Saa joku muu luonnehäiriöisen naisen riesakseen.

Kyllä se varmaan olisi helpotus lopulta, jos on tullakseen vastaava ilmoitus, mitä pikemmin sitä parempi, että pääsisi eteenpäin elämässä. Jos siis tuollainen olisi tullakseen, toivoisin ettei toinen vitkuttelisi asian kertomisessa. Vähiten toivoisin, että jättäisi kertomatta pelosta, että loukkaa tunteitani tai ajattelisi, että kertoisi asiasta vaikka vasta lasten kasvettua, jos sellaisia olisi, tai jonkun muun asian ratkettua. Se vasta painajainen olisi. Kaikki ne vuodet hukkaan, koko elämä valetta. En haluaisi elää pimennossa.

Vierailija kirjoitti:

Järkytys, koska sit joutuisin jäämään yksin tähän helvetin esikartanoon jota mieheni kodiksi kutsuu.

Miksi olet siellä jos se on helvetin esikartano? Ja mikä estäisi sinua lähtemästä`

Uusi elämä kirjoitti:

Yllättyisin. Olettaisin, että mies itse hoitaa muuttojärjestelyt. Varmaan jossain vaiheessa kuulostelisin, aikooko tulla takaisin. Jos tosiaan toisen luokse muuttaisi, pitäisi alkaa etsiä uutta seuraa.

Ai ottaisit takaisin tuollaisen tuuliviirin?

Minä varmaankin järkyttyisin ja surisin myöhemmin, mutta jos toinen haluaisi lähteä, antaisin mennä. Varmaan toivottaisin onnea matkaan sille uudelle. Voi olla että sitä tarvitaan, heh.

Sanoisin että et muuten muuta mihinkään, jos joku muuttaa niin se olen minä. Hommaa se akkas tähän mun tilalle asumaan.

Pitäisin miestä typeränä aasina ja kiittäisin itseäni siitä, että säästössä on vähän rahaa.

Ottaisin läpällä, koska olisi sellainen. Ei mieheni olisi noin juntti.

No painelisin nuorempaa pimperoa sitten kahta kauheammin ja sallitummin.

Pyytäisin viemään roskapussin samalla oven avauksella.

Ajattelisin kuinka paljon säästäisin rahaa. Tosin olen lähtevä osapuoli ihan kohta, mutta en toisen matkaan.

Ihmettelisin tosi paljon, miksi hän muuttaisi omistamastaan talosta pois.

Tottakai se olisi järkytys (käytännössä hän siis tuskin ilmoittaisi muuttavansa pois, korkeintaan että hän lähtee vähäksi aikaa pois, jotta minä ehdin löytää itselleni asunnon ja muuttaa tästä pois). Olisin hämmentynyt, surullinen ja järkyttynyt. Mutta saisin varmasti vuokra-asunnon viimeistään joulukuun alusta alkaen ja muuttaisin sinne miettimään, minne ja miten haluan pitemmän päälle asettua asumaan. Taloudellisesti tilanteeni ei merkittävästi muuttuisi eikä meillä ole yhteisiä lapsia, lainoja tai omaisuutta, jonka jakamisesta tarvitsisi murehtia, joten käytännön asiat olisi helposti hoidettu. Erosta henkisesti toipumiseen menisi varmaan hyvinkin vuosi-pari.

Epäusko

Olisin helpottunut että pääsen eroon ilman että pitää itse erota