sinne se sotilas taas lähti armeijan harmaisiin

Ei ne niitä metsäreissujakaan nykyään yhtenään tee. 

19.ei ole enää alokas vaan on nyt sotilas.sotilasvala oli muutama viikko sitten

ap

22. kyllä tekee metsäreissuja aika paljon,en nyt muista tarkkaa vuorokausimäärää ja mun poika on ollut metsässä harvase viikko

ap

No onhan se intti ihan eri asia äidin kuin tyttöystävän näkökulmasta, näin olettaisin. Tokikaan en voi varmaksi vannoa, koska äiti en ole, mutta avovaimona armeijalaiselle kyllä sekä itse intin käyneenä.

Näkisin sen kuitenkin niin, että äiti on sen poikansa kasvattanut ja kuten joku mainitsi, on se intti tietyllä tapaa kasvun paikka myös äidille. Esimerkiksi pikkuveljeni lähti inttiin heti, kun se hänelle oli mahdollista (oli täyttänyt loppuvuodesta 18, lähti seuraavan tammikuun erässä) kun taas valtaosa hänen palvelustovereistaan oli pari, kolme vuotta vanhempia. Veljeni siis asui tuolloin vielä kotona.

En siis puhu totuutena, kunhan spekuloin. En itsekään koskaan itkeskellyt tai harmitellut kun silloinen avomieheni kävi intin, ei haitannut yhtään ne 362 palveluspäivää, olihan meillä lomat. Samaten sitä ihmettelin silloin, miksi jotkut tytöt itkeskelee lomien päätyttyä ja vielä viikollakin ja valittelevat ikäväänsä, minulle kun tärkeämpää oli tukea miestä siellä kun häntä vitutti tai väsytti.

T. 13

Mäkin pelkään eniten pojan sairasteluja jo etukäteen...Pojalla taustalla vanha astma. Nyt ollut useamman vuoden ilman lääkitystä,mut viimeisin vuosi taas tukkoinen. Parin tuttavan pojat sairastelleet jatkuvasti...homeistakin puhuttiin...uuf!

Nro 9

Kyllä mulla ainakin ikävä on, nyt tietysti helpottanut, mutta toi tammikuu esimerkiksi kun oltiin 3 vkoa kiinni,oli ihan tuskaa. Ollaan niin paljon yhdessä, että oli siinä opettelu kun yksin piti taas olla. :) Nyt onneksi tosiaan lähes joka vkoloppu lomat, mutta kyllä tää sunnuntai ja maanantai menee vähän haikein mielin, tiistaina jo jaksaa alkaa odottaa perjantaina :D Mutta pian ollaan jo puolessa välissä! <3

Kiitos paljon käytännön infosta! Aika kurjaa tuo tautisuus. Hoksasin nyt, että infektioalttiina minunkin pitää ottaa tulevana syksynä viimeistään kaikki rokotukset, joita olen aikaisemmin välttänyt. Poikahan tuo sieltä kasarmilta kaikki pöpöt tullessaan lomille.

Asiasta toiseen. Ketjua lukiessa huomaan että joitakin harmittaa äitien kiinnostus poikansa armeijaoloista. Miksi ihmeessä? Ettekö ymmärrä eroa huolehtimisen ja tiedonh

meillä on kyllä muu perhe pysynyt kunnossa,sotamiehen sairasteluista huolimatta,käsittääkseni tilat ovat ihan homeessa eli taitaa tuo oireilu johtua osittain siitä.On tosi ikävää,että joutuu puolkuntoisena "rääkkiin",mutta minkäs teet.Onneksi ei ole ollut kova talvi,näyttää nuo kamat olevan aika ohuita ja tuskin enää kovin lämpöisiä kovasta käytöstä ja pesuista johtuen.

ap

Ootteko te inttimammat samoja äitejä jotka hyysää ja passaa poikaansa niin, ettei se itse osaa tehdä mitään kun tyttöystävän kanssa muuttaa joskus yhteen? Mies vaan istuu ja kattoo telkkaa ja huutelee "joko se ruoka on valmista?"

Kyllä se armeija on kasvun paikka myös äidille :-)  ainakin minulla oli tunteet pinnassa, kun esikoinen lähti armeijaan heinäkuussa. En hänen nähden kuitenkaan parkumaan alkanut, vaan pienet itkut tihrustin autossa sen jälkeen kun hänet asemalle jätin :-)  Mutta kyllä ne pojat on siihen siinä vaiheessa itse jo niin hyvin henkisesti valmistautuneet, että se helpottaa äidinki oloa :D ;-) Hienosti siellä on mennyt ja on tykännyt olla. Kyllä se vaan niin on, että sieltä miehenä takaisin tullaan, vaikka ei todellakaan mikään mammanpoika ollut lähtiessäänkään :-)

Armeijan vihreisiin tarkoittanet. Mistä sä olet ylpeä? Mä en pysty näkemään mitään ylpeilemisen aihetta laittaessani lastani kouluttautumaan tappamaan ja tykinruoaksi.

Olisin halunnut, että poika olisi mennyt sivariksi mieluummin mutta hän halusi mennä katsomaan sen touhun. Mulle tämä on ollut hirveän raskasta. En meinaa tottua millään. Ikävä on kova ja huoli painaa kaiken aikaa.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 07:28"]

Ootteko te inttimammat samoja äitejä jotka hyysää ja passaa poikaansa niin, ettei se itse osaa tehdä mitään kun tyttöystävän kanssa muuttaa joskus yhteen? Mies vaan istuu ja kattoo telkkaa ja huutelee "joko se ruoka on valmista?"

Inttimammat??

Valatilaisuudessa mainittiin varusmiehille tehdystä kyselystä, että mitkä asiat auttaa jaksamaan armeijassa, niin tais olla ensimmäisenä  kotiväen tuki...se että kotona ollaan kiinnostuneita siitä miten heillä siellä menee. Voi sun poikaraukkaa, kun sellainen äiti jota ei kiinnosta pätkääkään. Ei välittäminen ja kiinnostus ole mitään passaamista ja höösäämistä.

[/quote]

Mielestäni kotiväen tuki on hieno asia. Kun itse suoritin vapaaehtoisen palveluksen 2010-11, olin jo muuttanut pois vanhempieni luota enkä muista montaakaan kertaa kuulleeni kysymystä "miten intissä menee?" Toki on huomattava ero siinä, onko kiinnostunut kuuntelemaan ja tätä kautta tukemaan, vai voivottelemaan ja lässyttämään lapselleen.

korppi II/10

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 07:28"]

Ootteko te inttimammat samoja äitejä jotka hyysää ja passaa poikaansa niin, ettei se itse osaa tehdä mitään kun tyttöystävän kanssa muuttaa joskus yhteen? Mies vaan istuu ja kattoo telkkaa ja huutelee "joko se ruoka on valmista?"

Inttimammat??

Valatilaisuudessa mainittiin varusmiehille tehdystä kyselystä, että mitkä asiat auttaa jaksamaan armeijassa, niin tais olla ensimmäisenä  kotiväen tuki...se että kotona ollaan kiinnostuneita siitä miten heillä siellä menee. Voi sun poikaraukkaa, kun sellainen äiti jota ei kiinnosta pätkääkään. Ei välittäminen ja kiinnostus ole mitään passaamista ja höösäämistä.

[/quote]

[/quote]

Heh. Ei mulla ole lapsia. Ja sitten kun on, niin tyttäreni/poikani saa kyllä tarvitsemansa tuen inttiin liittyen. Näistä teidän teksteistä ei vaan tiedä kumpi sitä suurempaa tukea tarvii inttiin liittyen, äiskä vai poika. Ja normaalia kiinnostusta voi kyllä osottaa, mutta tollanen "voi voi, voivoivoi, mitenhän sitä ja ai että ja meidän poika" vaan vähän hymyilyttää.

Itsekin oon intin käynyt (res.vänr) enkä usko että liika hössöttäminen auttaa poikaa/tyttöä yhtään mitenkään. Ja sitä paitsi, nää kirjotukset vaikuttaa enemmän siltä että kyselette pojalta miten hän voi/onko raskasta/miten hän jaksaa, kun parempi varmasti olisi kysellä että mitä ovat tehneet/oppineet/kokeneet uutta.

Ja siis ihan jatkakaa kukin tyylillään. Olettaisin vaan että tuollaisella höösäämisellä just tulee niitä avuttomia poikia jotka vievät aikuisiälläkin äidilleen pyykit pestäväksi vaikka omillaan asuuvat.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 07:28"]

Ootteko te inttimammat samoja äitejä jotka hyysää ja passaa poikaansa niin, ettei se itse osaa tehdä mitään kun tyttöystävän kanssa muuttaa joskus yhteen? Mies vaan istuu ja kattoo telkkaa ja huutelee "joko se ruoka on valmista?"

Inttimammat??

Valatilaisuudessa mainittiin varusmiehille tehdystä kyselystä, että mitkä asiat auttaa jaksamaan armeijassa, niin tais olla ensimmäisenä  kotiväen tuki...se että kotona ollaan kiinnostuneita siitä miten heillä siellä menee. Voi sun poikaraukkaa, kun sellainen äiti jota ei kiinnosta pätkääkään. Ei välittäminen ja kiinnostus ole mitään passaamista ja höösäämistä.

[/quote]

[/quote]

Heh. Ei mulla ole lapsia. Ja sitten kun on, niin tyttäreni/poikani saa kyllä tarvitsemansa tuen inttiin liittyen. Näistä teidän teksteistä ei vaan tiedä kumpi sitä suurempaa tukea tarvii inttiin liittyen, äiskä vai poika. Ja normaalia kiinnostusta voi kyllä osottaa, mutta tollanen "voi voi, voivoivoi, mitenhän sitä ja ai että ja meidän poika" vaan vähän hymyilyttää.

Itsekin oon intin käynyt (res.vänr) enkä usko että liika hössöttäminen auttaa poikaa/tyttöä yhtään mitenkään. Ja sitä paitsi, nää kirjotukset vaikuttaa enemmän siltä että kyselette pojalta miten hän voi/onko raskasta/miten hän jaksaa, kun parempi varmasti olisi kysellä että mitä ovat tehneet/oppineet/kokeneet uutta.

Ja siis ihan jatkakaa kukin tyylillään. Olettaisin vaan että tuollaisella höösäämisellä just tulee niitä avuttomia poikia jotka vievät aikuisiälläkin äidilleen pyykit pestäväksi vaikka omillaan asuuvat.

[/quote]

No nimenomaan niinhän tässä on tehtykin, eikä voivoteltu :-)  kyselty kuulumisia ja oltu " hengessä mukana, kun kertonut mitä siellä tehty. 

Oon kyllä kuullut sellaistakin, että jonkun varusmiehen vanhemmat ovat soittaneet kouluttajille, että kun se meidän poika on tottunut nukkumaan pitkään, niin voisko hän saada nukkua myös siellä pidempään :D Ne nyt on sitten asia erikseen ;-)

tottakai olen ylpeä pojastani,sm-tason edustusurheilija,ammatti plakkarissa,intin jälkeen työnhaku ja asunnon etsiminen.Itsenäinen kaveri aina ollut,ei ole mikään mamman helmoissa viihtyvä,osaa laittaa ruokaa,auttaa pikkuveljiään,isovanhempiaan,kohtelias,pidetty kaveri,järki päässä kulkeva,ei ryyppää eikä rähjää,on tyytyväinen elämäänaä.Miksi en saisi olla ylpeä? hieno elämänalku nuorella--parempaa ei voisi toivoa

ap

up

Varusmies ei ole sotilas. Kannattaa myös toivoa, että pojastasi ei sotilasta tulekkaan ilman rottakoulua tai kadista, meinaan silloin on paha kyseessä...

jaa. omalla esikoispojalla lykkäystä opiskelun takia ja inttiin mennee tuskin koskaan.

mua ei hävetä yhtään, ylpeä olen fiksusta pojastani

ja inttiä käymättömätkö eivät ole miehiä? homot ymmärrän, joo, mutta muut syystä tai toisesta väliin jättävät.