Voiko oikeasti ihminen helpommalla palkkaansa saada, kuin hoitajana

Kyllä voi. Kaupungin puisto-osaston työpartion työntekijänä.

Kyllä voi. Kouluja käymättömänä ja työttömänä lassukkana, päivät pitkät nettiin aivoituksiaan oksennellen. Ja sossu maksaa tästä hommasta joka kuukausi tilille palkan.

Päiväkodissa LTO:N ei tarvitse koko päivänä tehdä mitään, hän voi sulkeutua koppiinsa suunnittelemaan koko viikoksi seuraavan tiistain aamupäivän 20 min askartelutuokiota.

Totta on, että naisten alat ovat suojatyöpaikkoja kahvitteluineen ja kälätyksineen.

Kuinka monen miespuolisen rakennusinsinöörin olet nähnyt vetävän pullaa kaksin kourin ja istuvan tunteja läskiperseellään kahvihuoneessa. Tai kuvitelkaa jotain metsäkoneen kuljettavaa istumassa muiden kavereiden kanssa raportoimassa kannonnokassa tuntikausia ja puut jäisi kaatamatta ja päivittelemässä facebookkia.

Hoitoala on suojatyöpaikka naisille, jotka eivät kykene muuhun

Eihän tästä aloituksesta tietysti pitäisi provosoitua, mutta kun punaista vain vilkkuu silmissä, niin pakko on kirjoittaa.

Montako vuotta ap:llä on takana työkokemusta sairaanhoitajana? Mummon kummin kaimat voivat puhua, mitä sylki suuhunsa tuo, mutta velttoilevia sairaanhoitajia en ole tavannut, vaikka olen jonkun kerran ollut potilaana sairaalassa ja melkoisen usein asioinut terveyskeskuksessakin. On outoa, että hoitaja ei saisi koskaan pitää taukoa työssään (samaa muuten huudetaan lääkäreistäkin). Jotta hoitaja jaksaisi olla tehokas ja ystävällinen myös sinulle ap, kun kitiset turhasta, hän tarvitsee välillä pienen palautumistauon.

Kysyit myös, missä saa helpommalla palkkansa. Mitäpä, jos kokeilisit ilotytön ammattia. Siinä saat itse päättää työaikasi ja työtahtisi ja sitä myöten myös ansioiden suuruuden. Tauonkin voit pitää silloin kun huvittaa.

Vanha sanonta: Kateus vie kalatkin vedestä, pitää edelleen paikkansa. Mistä noita typeryksiä oikein tulee?

Itse en lääkärinä ole törmännyt moiseen ongelmaan vaikka työskennellyt olen lukuisissa perusterveydehuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköissä. Ihmisissä on toki eroja, mutta hoitsut ovat pääsääntöisesti ahkeria ja ammattimaisia.

Julkista puolta on sitäpaitsi jo sen verran kuristettu, että resurssit eivät salli perseilyä.

Maallikoille on ehkä lääkärisarjoista jäänyt sellainen mielikuva että meininki sairaaloissa on yhtä juoksemista ja elvytystä. Tempo on todellisuudessa nopea mutta ulospäin rauhallinen, rationalisoitu, hälinä kuuluu amatööreille.