Kamalat työnantajat/esihenkilöt

Ylipäänsä tilanteet, joissa esimiehet hakevat asemallaan huomiota.

Melko harmiton tapaus, mutta kerran laajemman tiimin palaverissa työnimikkeistä keskustellessa naisesimies totesi, että on itse päällikkö ja hänen kollegansa ovat päälliköitä. Tokaisu liittyi siihen, että useat työntekijät olivat opintosihteereitä. Pomon ajatuksena oli ilmeisesti havainnollistaa, ettei työntekijäryhmän nimikettä voi muuttaa. Juristitaustainen miespomo ehkä vielä myhäili hiljaa vieressä. Mies ehdotti myöhemmin, että pitäisikö opiskelijoilta kysyä, millä nimikkeellä haluavat työntekijöitä kutsuttavan. Miten muutos siinä vaiheessa olisi ollut mahdollista, jos muka muuten muiden korkeakoulujen nimityskulttuuri estää?

Lähiesimies kävi ensin huutamassa melkein koko työporukan kuullen, että olen tehnyt typerän virheen ja näin ei saa tehdä. Yritin siinä selittää, etten ole näin tehnytkään. Hän käski toimistoonsa selvittämään asiaa ja selvisi, että asiakas oli valehdellut/jättänyt kertomatta puhelimessa minulle ja palvelutiskillä valehdellut, että olisin puhelimessa luvannut muuta. En siis ollut toiminut siten, mistä olin ne huudot saanut. Eikä anteeksipyyntöä tullut lähiesimieheltä. Tällä henkilöllä olikin tapana huutaa ensin ja selvittää sitten. Ei ollut onneksi kauaa töissä.

Entinen esimieheni käski minun olla enemmän äänessä, jopa palavereissa missä minulla ei ollut asioihin mitään sanottavaa. Oli erittäin rasittava tyyppi, ei tajunnut että puhumisessa/äänen pitämisessä ilman syytä ei ole mitään järkeä.

Minun pomon mielestä aina pitää olla positiivinen asenne. On tosi vaikea puhua mistään epäkohdista työpaikalla, koska pomon mielestä se on "negatiivisesti ottamista" ja "likapyykin pesemistä julkisesti". En ymmärrä, mitä julkista siinä on, jos puhuu vain työkavereiden kuullen, kun ketään ulkopuolista ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Lähiesimies kävi ensin huutamassa melkein koko työporukan kuullen, että olen tehnyt typerän virheen ja näin ei saa tehdä. Yritin siinä selittää, etten ole näin tehnytkään. Hän käski toimistoonsa selvittämään asiaa ja selvisi, että asiakas oli valehdellut/jättänyt kertomatta puhelimessa minulle ja palvelutiskillä valehdellut, että olisin puhelimessa luvannut muuta. En siis ollut toiminut siten, mistä olin ne huudot saanut. Eikä anteeksipyyntöä tullut lähiesimieheltä. Tällä henkilöllä olikin tapana huutaa ensin ja selvittää sitten. Ei ollut onneksi kauaa töissä.

Sama tyyli työnantajallani. Ensin huudetaan ja siten ehkä selvitetään asioita tai sitten ne vaan jää siihen huutamiseen. Anteeksipyyntöä ei ole koskaan kuulunut.