Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rakastuin kaveriin...

Vierailija
13.03.2014 |

Pakko purkaa jonnekin. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta. Kaksi lasta, asuntolaina jne. Se tuttu tarina. Minä olen rakastanut miestä alusta saakka. Hänen käytös ja teot eivät aina ole antaneet ymmärtää että tunne olisi molemmin puolinen. Tästä ollaan saatukin monta muhkeaa riitaa aikaan kun minusta vain tuntuu ettei toinen voisi kohdella noin jos rakastaisi... Minulta puuttuu jotenkin joku turvallisuuden tunne ja yhteen kuuluvuuden tunne hänen seurassaan. En luota häneen näiden vuosienkaan jälkeen täysin, vaikken uskokaan hänen minua pettäneen. Joskus hän on valehdellut joistakin merkityksettömistä pikku jutuista ja tämä tietysti lisää minun epävarmuutta. Nyt sitten n. vajaa vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja uudessa paikassa tutustuin tietysti lähimpiin työkavereihin. Erään miespuolisen työkaverin kanssa juttu alkoi heti sujua, juttelemme tauoilla ja mahdollisuuksien mukaan työn lomassa. Pyrimme aina järjestämään asiat niin, että jos on jotain tilauksia mitä täytyy tehdä kahdestaan niin me hoidetaan ne. Viimeinen vuosi on ollut niin ihanaa aikaa, olen nauranut enemmän kuin koskaan, meidän huumorintaju on niin samanlainen. Emme ole koskaan tavanneet miehen kanssa työajan ulkopuolella, eikä meidän välillä ole koskaan ollut "mitään". Mies itse on sinkku ja tietää että minä olen varattu, ilmeisesti luule että onnellisestikin... Näistä emme koskaan ole puhuneet, tuntuu että tämä mieskin välttelee jotenkn aihetta. Nyt olen kuitenkin vähitellen ihastunut häneen. Hänen huumorintajuun, kilttiin luonteeseen, olemukseensa. Haluaisin vain jotenkin koskettaa häntä, halata... En tiedä miehen tunteista minua kohtaan, mutta arvelen että jotain on... Syksyllä meidän tiet eroavat kun minä lähden toisiin tehtäviin. Minusta vain tuntuu, etten voi elää ilman häntä. En kestä ajatella etten näkisi häntä enää. Mutta enhän toki voi enkä kai haluakaan rikkoa perhettäni sen vuoksi että voisin kokeilla olisiko tämä mies edes kiinnostunut vai ei... Kiitos jos luit loppuun. Oli mukavaa purkaa sydäntä edes johonk. Kirjoittakaa kokemuksia jos kenelläkään mistään vastaavasta kokemusta...

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
13.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla kokemusta työpaikkaihastumisesta, mutta toisinpäin eli minä olin vapaa ja mies varattu 4 lapsen isä... Muistan vaan, kun hän lähti työpaikalta (oli ulkoinen konsultti) niin me molemmat itkimme, ja silloin vasta kumpikin tajusimme miten syvät ne tunteet oli. Molemmat kun oltiin oikein ylihuolellisesti varmisteltu että pelkkiä kavereita ollaan, kun kerran mies ei ole vapaa, joten kumpikin oli vähän epävarma siihen asti, että onko toisella tunteita ollenkaan vai onko tämä yksipuolista ja toiselle olen vain kiva kaveri jonka kanssa synkkaa...

Vierailija
2/3 |
13.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä se itsekäs horo ajattelee vaa pillullaan. Olisiko mukava rikkoa perhe ja aiheuttaa kärsimystä lapsille? Ennenkuin tekee lapsia niin pitäisi luopua itsekkäistä tuhoavista ajatuksista ja alistua kohtaloonsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
13.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommentista nro 2. Miten kauan sun kesti "toipua", päästä asian yli? Näittekö enää koskaan? Ja kolmosen kommenttiin vois vastata että en nyt ihan pillulla ajattele, seksi ei ole ihan ensimmäisenä pyörinyt mielessä. Enemmänki läheisyyden ja yhteen kuuluvuuden kaipuu jota ei kotona saa... Ihmisen ikävä toisen luo...