Hoitajat, onko vaikea olla rikkomatta vaitiolovelvollisuutta?

En juorua muiden asioista, ja inhottaa jos joku muu niin tekee. Anonyymisti asiakkaasta puhuen voin kysyä kollegan mielipidettä jostakin vaivasta. Mulla on varmaan vähän ylikorostunutkin tuo eettinen puoli, mutta pidän sitä hyvin tärkeänä. En haluaisi omista asioistanikaan muiden saavan tietää mitään, samoin kunnioitan muiden yksityisyyttä erittäin korkealle.   

Pankeissa sama juttu, vaitiolovelvollisuus on niin selkärangassa, ettei todellakaan käy mielessäkään kertoa mitään kenestäkään. Edes sitä ei saa kertoa, onko asiakkaana ko. pankissa. Ap:n kysymys tuntuu ihan absurdilta.

Ei ole vaikeaa. Esim. jos appiukkoni käy sairauden/vamman takia ensiavussa, jossa siis työskentelen, niin en puhu asiasta edes miehelleni kotiin päästyäni.

Sitten kyllä jos appiukko on nimenomaan käskenyt mainita asiasta miehelleni.

Tai jos esim. naapurini puhuu jostakin tapahtuneesta onnettomuudesta, minkä tiedän siis oikein hyvin työni takia, niin en tietysti millään tavalla ole ainakaan tietävinäni siitä :) Tai sitten vain sanon, että en voi puhua asiasta.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 17:21"]

Jos tulee joku tuttu sairaalaan, jolla on joku kiinnostava vaiva mistä tekisi mieli juoruta kavereille, onko teillä vaikeuksia "pitää turpa kiinni"? Onhan näitä aika ajoin julkisuudessakin, että on potilastietoja kerrottu. 

Itse en pystyisi ko. asian takia olemaan hoitaja, enkä muussakaan sellaisessa ammatissa jossa vaaditaan ehdotonta vaitioloa, sillä tiedän jo etukäteen etten pystyisi olemaan juoruamatta parhaalle ystävälleni kaikkea.

[/quote]

Kiinnostava vaiva? Mimmoiset vaivat ovat kiinnostavia? Pahastuisitko itse, jos joku juoruaisi sinun terveydentilastasi?

Ei ole.  Joskus olisi mielenkiintoisia elämäntarinoita joita olisi yleisen elämänpohdinnan takia mielenkiintoista jakaa kavereiden kanssa, mut tosiaan vaitiolovelvollisuus on todella selkärangassa. Kyllä se iskee tuolta takaraivosta heti jos joku meinaa udella " liikaa " asiakkaista. 

Ei ole vaikeaa. Muutenkaan en juoruile.

Helppoa olla juoruamatta. Onneksi lapsuuskotinikin oli sellainen, ettei puhuttuamuitten ihmisten asioista. Opin jo sieltä, että ihmisten kanssa pärjää luottamuksella. Voin olla mielessäni ylpeä siitä, että osaan olla puuttumatta juoruihiin ja salassapito sujuu ongelmitta.

Vaitiolo pätee varmaan useinpien potilaiden kohdalla. Mutta auta armias kun tulee vähän erikoinen tapaus niin pakko siitä on puhua. Itse olen kuunnellut yhden naapurin juttuja pihalla. Kyllä juttua riittää. Nyt juuri tunnistin yhden tutun ja olen tekemässä valitusta kyseisestä juoruajasta. En tiedä missä asemassa hän lastensuojelun puolella on. Hän ei kovin ammattitaitoiselta vaikuta.

Ei ole vaikea kun ei vain kiinnosta. Kuten edellinenkin labrahoitaja sanoi, ei kiinnosta jos naapurilla on klamydia.

Meidän työpaikalla ei kukaan työntekijöistä juoruile potilaista.

Labrahoitaja

Ei ole useinkaan edes jakamisen arvoisia juttuja ja kun tarpeeksi pitkään on töissä niin tarinoista tulee "samanlaisia" omaan korvaan. Eli vaikka kaverin mielestä asia oiski mielenkiintonen, ei sitä tule kerrottua kaverille kun itelle asia on tuiki tavallinen.

Joskus on pakko avautua aivan super-raivostuttavista aasiakkaista, mutta silloinkin aivan vain käytöstavoista, en koskaan millään tapaa tuo julki kuka yksittäinen henkilö on ollut kyseessä. Ikinä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 17:49"]

Olen laboratoriohoitaja joten tiedän huomattavan paljon monien tuttujeni terveydentilasta ja heidän laboratorioarvoistaan, lääkityksistään ja sairauksistaan. Kaikki nämä tiedot saan työtehtäviäni suorittaessani, eli en voi niiden näkemistä välttää jos työni aion suorittaa. Halutessani saisin tietooni vielä paljon muutakin.

Mua ei totta puhuen kiinnosta pätkääkään kenenkään vaivat ja taudit. Evvvk. Ehkä en ole vaan utelias ihminen, mutta mun elämääni ei rikasta yhtään tieto siitä että naapurin Maijalla on klamydia ja Peralla  kolesterolit koholla.

Salassapitovelvollisuuden noudattaminen on osa ammattitaitoa. Ikävä kyllä juorukelloihin törmään minäkin omalla työpaikallani, joten juoruaminen on aika yleistä.

[/quote]

lukihärö...

mietin hetken, että jopa on huono huumorintaju...labradorinnoutaja... :D

Ainoastaan silloin, kun asiakkaana on joku vähän tunnetumpi henkilö, on tullut mieleen, että "voi hitsi kun tekis mieli kertoa kaverille!", mutta mitään ylitsepääsemätöntä tarvetta juoruta ei ole koskaan tullut. Varsinkaan, kun tietää, että juoruamisella voisi olla tosi tuhoisat seuraukset asiakkaille - ja itsekin tietysti saisi potkut :)

t: päihdehuollossa työskentelevä

Joskus kun on julkisuuden henkilöitä ollut asiakkaana niin on todella pahasti tehnyt mieli kertoa ystäville että arvatkaas kuka mulla oli asiakkaana tänään. Siis ei niinkään niiden vaivat jne vaan se että pääsis jollekkin kertomaan. Mutta nopeesti se halu kertoa kyllä katoaa enkä koskaan ole rikkonut vaitiolovelvollisuutta. Olen huomannut ettei jotkut hoitajista tiedä mitä kaikkea vaitiolovelvollisuuteen kuuluu, ja näissä tilanteissa tapahtuu kyllä sen rikkomista.   

Hoitsut vois nyt lopettaa ton paskanjauhamisen ja kertoa asioiden oikean laidan tänne. Vai ei muka suu käy potilaiden asioista! Buahhahaa! Hoitajia pahempia juoruämmiä saa etsiä, juoruämmän luonnollinen ympäristö on juuri tuo missä pääsee urkkimaan haavoittuvaisten ihmisten asioita.

Opiskelen toista hoitoalan tutkintoa parhaillaan. Ei ole mikään salaisuus, että opettajat, jotka hoitajia itsekin, kertovat "tapauksista", joihin urallaan ovat törmänneet. Samoin harjoitteluissa nähtyä ja kuultua jaetaan opiskelukavereiden kesken. Henkilötietoja näissä ei koskaan kerrota, mutta saattaisi joku potilaan tunnistaa, jos liian yksityiskohtaisesti selostaisi. Toki oppitunneilla kuullut asiat ovat vaitiolon piirissä, eikä niitä luokan ulkopuolella puhuta.

Ei oo vaikeuksia. Kun mun työvuoro loppuu, niin työt jää töihin enkä mieti niitä sitten, joten enpä niistä muillekaa puhu.

No ei ole.

Ei. Minua ei kiinnosta puhua vapaa-ajalla työasioistani ja inhoan juoruilemista.

Itse päivystyksessä työskentelevänä paljon kohdannut juuri sitä että puhutaan esim tapahtuneesta onnettomuudesta tai ystävät kertovat siitä naapurin matista jonka pihassa oli toissa iltana ambulanssi. Olen yleensä "tietämätön" tai jos läheiseni tietävät minun olleen juuri tällöin työvuorossa, vaihdan vaan puheen aihetta tai vastailen yleiselllä tasolla ja/melko ympäripyöreästi. Myös joskus tulee vastaan tilanteita, kun esim vanhoja koulukavereita on hoidettavana. Kyllähän siitä olisi mehukasta kertoa omille kavereille mutta omatunto ei anna periksi ja haluan muutenkin näyttää muillekin sen että olen kutsumusammatissa, en hoitoalalla siksi että sieltä saa tietoon juoruja. Olen tosi iloinen siitä, että kenenkään potilastietoja ei saa avata ilman hoitosuhdetta - tai siis että Se jää näkyviin ketkä ovat avanneet hoitotiedot. Näin niilläkin selkärangattomilla hoitajilla pysyy näppäimet kurissa.