Hoitajat, onko vaikea olla rikkomatta vaitiolovelvollisuutta?

Ei ole yhtään vaikeaa. Jo opiskeluajoista lähtien on selkärangassa.

No ei ole ollut vaikeuksia koskaan. Muutenkaan halua ajatella työasioita vapaalla.

Ei mikään vaiva niin kiinnostava ole, että tekisi mieli kertoa eteenpäin.

No ainakin meidän päiväkodissa se tuntuu olevan kovin vaikeaa. Kuulen kaikki muiden asiat ja varmaan sitten muut myös meidän.

Kerrankin olen positiivisesti yllättynyt av:llä! Teillä on ammattietiikkaa, hyvä juttu. Ei kaikki ole onneksi samanlaisia juoruakkoja kuin minä :)

ap

Yleensä ei. Mutta joskus jos tapaan jonkun potilaan siviilissä niin hän saattaa isoon ääneen itse ottaa asiansa puheeksi. Silloin pitää vaan todeta etten täällä kaupassa nyt voi alkaa asiasta huutelemaan.

Minusta on. Olen siis lastenhoitaja. Esim. kaupassa, kun tulee joku asiakasperhe vastaan, jäävät yleensä tottakai juttelemaan. Sitten oma lapseni kysyy " Kuka se oli". No mitäpä siihen sitten vastaat, kun ei saa kertoa. en voi kertoa vastauksella lapsi tottakai tietää miksi en kerro ja siinä se sitten jo rikkoutui vaitiolot.

Samoin esim. kertoessa lapsen päivästä toiselle, tulee joskus tilanne, jossa on tosi tarkkaan mietittävä mitä voin kertoa ko. tilanteesta, että en paljasta liikaa toisesta.

Mutta sitten taas, ei tosiaan tulisi mieleenkään jutella mitään perheiden ja lasten asioita kenellekään kaverille tai ystävällekään.

Oon farmaseutti, mutta kaipa voin vastata tähän. Kyllä se olis kiva sanoa joskus, että arvaa kuka kävi tänään asiakkaana. Ei kuitenkaan tulis mieleenkään rikkoa vaitiolovelvollisuutta.

Siis, kun kertoo lapsen päivästä vanhemmalle, ei toiselle :)

Ite oon huomannut ainakin sosiaalialalla, että sitä tarinaa ja tapahtumaa on niin paljon laidasta laitaan, että eipä ne työntekijät jaksa niitä enää vapaa-ajalla puida.

Itse olen lastensuojelualalla. Tuttuja tulee harvoin tullut työasioissa vastaan, mutta en kyllä riko millään tavalla vaitiolovelvollisuuttani koskaan. Jos työasioiden puolesta tuntemani henkilö tulee vastaan, tervehtien ja esim. lapseni ihmettelevät, vastaa, että kyseessä on yksi tuttu vain ym ympäripyöreää. Voihan se olla, että heillä päässä raksuttaa, että kenties työni puolesta tunnen kys. henkilön mutta en kommentoi asiaa enempää.

Eipä ole hankaluutta ollut asian kanssa. Sairaanhoitaja olen. Samoin en myöskään lukisi sellaisia potilastietoja mitkä ei mulle ole oleellisia tietää. En omiakaan asioita haluaisi juoruiltavan.

Kyllä mä ainakin kerron kaikista ääliöistä ja hyvät jutut kavereille en toki nimiä tai muuta mistä vois tunnistaa.

Totta tuo, että voin vastata vain, että yksi sellainen tuttu vaan.  Lapseni tietää myös sen, että inhoan jutella puolituttujen kanssa, joten varmasti arvaa silloinkin, että pattitilanne ja pakko jäädä juttusille. Eihän nuo teinit  tyhmiä ole.

Mutta hyvä neuvo.

Olen laboratoriohoitaja joten tiedän huomattavan paljon monien tuttujeni terveydentilasta ja heidän laboratorioarvoistaan, lääkityksistään ja sairauksistaan. Kaikki nämä tiedot saan työtehtäviäni suorittaessani, eli en voi niiden näkemistä välttää jos työni aion suorittaa. Halutessani saisin tietooni vielä paljon muutakin.

Mua ei totta puhuen kiinnosta pätkääkään kenenkään vaivat ja taudit. Evvvk. Ehkä en ole vaan utelias ihminen, mutta mun elämääni ei rikasta yhtään tieto siitä että naapurin Maijalla on klamydia ja Peralla  kolesterolit koholla.

Salassapitovelvollisuuden noudattaminen on osa ammattitaitoa. Ikävä kyllä juorukelloihin törmään minäkin omalla työpaikallani, joten juoruaminen on aika yleistä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 17:49"]

Olen laboratoriohoitaja joten tiedän huomattavan paljon monien tuttujeni terveydentilasta ja heidän laboratorioarvoistaan, lääkityksistään ja sairauksistaan. Kaikki nämä tiedot saan työtehtäviäni suorittaessani, eli en voi niiden näkemistä välttää jos työni aion suorittaa. Halutessani saisin tietooni vielä paljon muutakin.

Mua ei totta puhuen kiinnosta pätkääkään kenenkään vaivat ja taudit. Evvvk. Ehkä en ole vaan utelias ihminen, mutta mun elämääni ei rikasta yhtään tieto siitä että naapurin Maijalla on klamydia ja Peralla  kolesterolit koholla.

Salassapitovelvollisuuden noudattaminen on osa ammattitaitoa. Ikävä kyllä juorukelloihin törmään minäkin omalla työpaikallani, joten juoruaminen on aika yleistä.

[/quote]

Kerro lisää, mistä ne sitten juoruavat? Kohdistuuko juorut tiettyihin ihmisiin?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 17:49"]

Olen laboratoriohoitaja joten tiedän huomattavan paljon monien tuttujeni terveydentilasta ja heidän laboratorioarvoistaan, lääkityksistään ja sairauksistaan. Kaikki nämä tiedot saan työtehtäviäni suorittaessani, eli en voi niiden näkemistä välttää jos työni aion suorittaa. Halutessani saisin tietooni vielä paljon muutakin.

Mua ei totta puhuen kiinnosta pätkääkään kenenkään vaivat ja taudit. Evvvk. Ehkä en ole vaan utelias ihminen, mutta mun elämääni ei rikasta yhtään tieto siitä että naapurin Maijalla on klamydia ja Peralla  kolesterolit koholla.

Salassapitovelvollisuuden noudattaminen on osa ammattitaitoa. Ikävä kyllä juorukelloihin törmään minäkin omalla työpaikallani, joten juoruaminen on aika yleistä.

[/quote]

Kerro lisää, mistä ne sitten juoruavat? Kohdistuuko juorut tiettyihin ihmisiin?

[/quote]

Mäkin haluun tietää! t.ap

Ei. Missään tilanteessa.

Ei ole vaikeata. Olen päättänyt jo opiskeluaikana (aloitin opiskelun 1992) että en puhu työasioista. Kun rajan on laittanut alun alkane tiukaksi, ei tarvitse miettiä missä voi lipsua ja missä ei. Oma kriteerini on niin tiukka, että sitä ei uskota ainakaan tällä palstalla: potilaiden asioista ei puhuta edes saman yksikön kollegalle enempää kuin on hoidon kannalta tarve.

Tiedän myös sen, että esim. sairaankuljettajille ei saa kertoa miten potilas on voinut sairaalaan tuonnin jälkeen, vaikka se tieto olisi jsokus jopa hyödyllistä oppimisen kannalta.

Olen tehnyt vuosia työtä, jossa näkee "julkkiksia", jossa hoidetaan "lööpipotilaita". Itseäni on vain helpottanut vetää vetoketju suun eteen: en puhu töistä, en sano juuta enkä jaata.

Olen töissä psykiatrisella puolella, ja kaksi lukioaikaista tuttua on tullut vastaan potilaana. Totta kai ois ollut mehukasta kertoa näistä kavereille, mutta kuten joku tuolla aiemmin jo kirjoitti, vaitiolovelvollisuus on niin selkärangassa ettei vahingossakaan tule vihjanneeksi mitään siihen suuntaankaan. Tosin toisesta näistä lukiotyypeistä näki jo koulussa ettei ole ihan kaikki asiat kunnossa.