Lue keskustelun säännöt.
Ollapa nuori ja opiskelut edessäpäin
13.03.2014 |
Aloitin joulun jälk jatko-opisk alalleni ihan siitä syystä että vakituisen työpaikan saaminen on muuttunut erään seikan vuoksi vaikeaksi ilman tämän jatko-opisk hoitamista. Ja koska kaikki työkokemukseni, 9v, on tältä kys alalta niin tokihan se on järkevintä hoitaa tämäkin ns alta pois jatkon kannalta, työelämää kuitenkin se lähemmäs 30v vielä edesspäin, uskoisin.
Mutta nyt kun olen kuunnellut itseäni 10-18v nuorempien juttuja tuolla koulussa mm siitä kuinka aikovat jatkaa kuka minnekin kun eivät halua "tyytyä" tähän työhön mihin tämä 99%sti johtaisi niin se on vain nostanut ahdistustani siitä että minäkin haluaisin ja korostanut sitä fiilistä mikä mulla on ollut jo vuosia etten haluaisi juuri tätä tehdä eläkeikään asti.
Mutta ei minulla ole varaa opiskella enää lisää tämän jälkeen, nyt saan ansiosidonnaista korotettuna tältä ajalta kunnes opisk loppuu ja sitten etsittävä se työpaikka ja sillä sipuli.
Olen sanaut häivähdyksiä siitä mistä todella nautin ja rakastan työurani aikana ja se vaatisi ainakin 3-5v lisäopiskeluja, ei onnistu. Ei riitä rahkeet, voimat eikä talous anna myöten. On kuitenkin lapset ja asuntolaina jne.
Tää on aika vattumainen tilanne, en näe tälle mitään ratkaisua, mieskään ei siihen suostu että opiskelisin useamman vuoden tuloina jokin opintotuki, saisinko sitäkään en tiedä, ja siinä se, ymmärtäähän sen, kuitenkin kaikki nämä työvuoteni kitkuteltu myöskin siksi että urani ollut pätkätöitä=säänn työttömyyttä.
Vituttaa, ahdistaa, kyrpii ja ahdistaa. Voi kun olisi teininä ollut tsäänssit miettiä kunnolla mitä haluaa, mutta kun 15v ikäisestä maksellut vuokraa ja muuttanut kotoa alaikäisenä pois kotiolojen vuoksi (enkä ole sielä mitään apuja saanut sen jälk kun 16v täytin) ja opintolainalla kitkutellut kunnes töihin pääsi niin sitten alkoikin biologinen kello tikittää ja piti tehdä ratkaisuja senkin suhteen.
Helvetti mikä luuseri:´´(
Kommentit (10)
Niin no ei minullekaan ihan kristallinkirkasta ole mitä hakeutuisin opiskelemaan, mutta sen vaan tiedän että se osa-alue mikä kiinnostaisi eniten ja mistä olen työelämäni aikana suurimmat kicksit saanut edellyttäisi tosiaan n.3-5v jatko-opiskeluja mutta ei onnistu sellainen ei.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:50"]
Mulla myös turhauttava tilanne mutta eri tavalla. Olen nelikymppinen, ja minulla olisi kaikki mahdollisuudet opiskella mitä ikinä haluan, ja inhoan nykyistä työtäni, mutta kun en vieläkään tiedä miksi tahtoisin isona... Eli jatkan sitten vaan nykyisessä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama täällä. Kunpa olisin teininä osannut tehdä paremmat ratkaisut...
Vaikka jokainen onkin hyvin pitkälti oman onnensa sepää niin kyllä minä olen vakaasti sitä mieltä, että lapsen ja nuoren tausta ja kotiolot vaikuttavat ihan hiton paljon siihen millaiset lähtökohdat hän saa mm opiskeluihinsa ja millä tavalla hänellä on ns aikaa miettiä mitä hän isona haluaa. Mulle ei sitä miettimisaikaa annettu yhtään, oli vaan hirveä hoppu saada meikäläinen pois jaloista. Kuvaavaa sekin, että ammattiin valmistumistani ei juhlistettu mitenkään, eihän se ollut mitään.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:56"]
Vähän sama täällä. Kunpa olisin teininä osannut tehdä paremmat ratkaisut...
[/quote]
Joo. Todella tuntuu siltä, että osais tehdä paremmat ratkaisut, jos sais elää uudelleen ikävuodet 15-25.
Minä 39v, haluaisin lääkäriksi ja perhekuvion puolesta uuden alan opiskelu olisi ihan mahdollista. MUTTA: eka pitäis lukea lukion pitkät matikat, fyssat, kemiat ja bilsa. Ja sit pääsykoerumba. Pelkkään homman alkuunsaattamiseen menisi helposti 1-2 vuotta, mikä voisi mennä täysin hukkaankin. Useimmat ei kuitenkaan lääkikseen pääse.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 14:22"]Joo. Todella tuntuu siltä, että osais tehdä paremmat ratkaisut, jos sais elää uudelleen ikävuodet 15-25.
Minä 39v, haluaisin lääkäriksi ja perhekuvion puolesta uuden alan opiskelu olisi ihan mahdollista. MUTTA: eka pitäis lukea lukion pitkät matikat, fyssat, kemiat ja bilsa. Ja sit pääsykoerumba. Pelkkään homman alkuunsaattamiseen menisi helposti 1-2 vuotta, mikä voisi mennä täysin hukkaankin. Useimmat ei kuitenkaan lääkikseen pääse.
[/quote]
No tossahan se "pääsykoerumba" menee samalla, kun kahlaat nuo kurssit kunnolla läpi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen ns. hyvästä perheestä ja aikaa miettiä omia haluamisia ja toiveita oli vähintäänkin riittävästi. Mutta silti koen, että en tehnyt nykytietämykseni valossa 'oikeita' ratkaisuja.
Huonoa se on sekin, jos nuorena ei ajattele yhtään käytännönläheisesti vaan vatvoo fiiliksiään ja yrittää keksiä, mikä se oma 'unelma' on. Varsinkin tytöt mun mielestä helposti ohittaa sellaiset asiat kuin palkka, työllistymismahdollisuudet, urapolut yms. kun unelmapäissään etsivät jotain ihme spesiaalia omaa juttua. Ja päätyvät sitten erilaisiin ammatillisiin umpikujiin.
No ei tämä ole hääviä nyt parikymppisenäkään, kun tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että tältä opiskelemaltani alalta hommiin pääsee. Eikä kummoiselta vaikuta tilanne monilla muillakaan aloilla. Lukion jälkeen koitin olla kaukaa viisas ja hain lääkikseen, mutta eihän sinne pääse kuin kovalla motivaatiolla ja tuuriakin saa olla matkassa, niin eipä minusta lääkäriä tullut. Tämä nykyinen ala on ihan oma juttu kyllä, mutta minkäs teet, kun töitä ei ole eikä hajuakaan siitä, mitä muuta voisi puuhastella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai ne nuoret puhuvat vaikka mitä. Luuletko oikeasti että he saavuttavat sen enempää kuin sinäkään?
Ennenkin kaikista piti tulla osakkaita, huippudiplomaatteja, menestyskirjailijoita, professoreja...
Luulen, ainakin osa heistä Tosin osalla tuntuu olevan ihan peruselämisen taidot hakusessa ja elämän tärkein asia on se että hiukset on suorassa (niitä harjataan jopa 4x tunnin aikana) jne.
Toisaalta voisin kai ollakin, ja olenkin, tyytyväinen siihen mitä olen saavuttanut, koska todellakin oli eväät ja mahdollisuudet myös sille että olisin kouluttautumaton jonkin päihteen suurkuluttaja siellä vuokrakaksiossa ja lapsetkin olissivat huonosti koulussa menestyviä tms ja ovat siis päinvastoin kiitettäviä oppilaita yms. Ja kenenkään ei tarvitse vetää hernettä nenään vuokran esille nostamisesta, ihan olen itsekin vuokralla asunut mutta on se oma koti kuitenkin hieman eri minusta ja ei siihen kaikki "kykene", ei toki haluakaan mutta silti.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 14:46"]
Totta kai ne nuoret puhuvat vaikka mitä. Luuletko oikeasti että he saavuttavat sen enempää kuin sinäkään?
Ennenkin kaikista piti tulla osakkaita, huippudiplomaatteja, menestyskirjailijoita, professoreja...
[/quote]
Mulla myös turhauttava tilanne mutta eri tavalla. Olen nelikymppinen, ja minulla olisi kaikki mahdollisuudet opiskella mitä ikinä haluan, ja inhoan nykyistä työtäni, mutta kun en vieläkään tiedä miksi tahtoisin isona... Eli jatkan sitten vaan nykyisessä.