Miten päästä yli lyhyestä suhteesta, jossa oli paljon tunteita?
Meillä oli aviomieheni kanssa kriisi vuosi sitten talvella ja oltiin erossa joitakin kuukausia. Päätettiin kuitenkin jatkaa taas yhdessä. Käytiin terapiassa ja puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin. Saatiin selvitettyä asiat ja kipinä ei oikeastaan koskaan ollutkaan kadonnut. Riidat ja väärinkäsitykset vaan repivät meidät erilleen.
Tuossa erossaoloaikana minulla oli lyhyt suhde. Mies oli todella kiinnostunut, olisi ollut valmis jakamaan elämänsä kanssani samantien. Hän oli sellainen kaikkien naisten unelma, pitkä, komea, urheilullinen, fiksu, rikas. Olin otettu että oli kiinnostunut minusta ja ihan tosimielellä. Se mikä minua alkuvuodesta epäilytti, oli miehen valmius välittömästi hypätä suhteeseen (lapsiakin on) ja olo siitä että hänellä oli ehkä pakkomielle päästä eroon sinkkuudestaan. En tiedä onko tämä totta, mutta siltä se tuntui. Ja sitten alettiinkin selvitellä välejä aviomiehen kanssa, ja suhde miehen kanssa jäi, vaikka olin itsekin hullaantunut.
Nyt siis ollaan taas aviomiehen kanssa yhdessä ja arki rullaa paljon paremmin kun moneen vuoteen. Huomattiin erossa, kuinka paljon rakastetaan toisiamme ja välitetään. Mutta nyt ongelma onkin se etten tunnu saavan siltikään tätä ”salarakasta” pois mielestäni. Hän alkoi jokin aika sitten seurustella tahollaan sellaisen naisen kanssa, joka aiemmin ei ollut lainkaan hänen tyyliään (omien sanojensa mukaan). Suoraan sanoen nainen ei ole mikään kaunotar, mutta varmasti mukava.
Vaikka valinta on tehty ja en mistään hinnasta enää rikkoisi avioliittoani, niin huomaan ajattelevani jopa pakonomaisesti tätä ihastustani. Näen hänestä unia, mietin millaista yhteiselämämme olisi ollut, mietin hiljaa mielessäni että tyytyikö hän alkaessaan seurustella sen naisen kanssa. Tiedän että tämän vatvominen on turhaa ja pitäisi päästä jo yli. Mutta miten? Miten unohdan tämän miehen ja lopetan hänen profiilinsa seuraamiset somessa ja meidän yhteisten hetkien muistelun? Varmaan monellakin on omakohtaista kokemusta, miten on päässyt yli. Auttakaa!
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan tekemään kaikkea ihanaa oman puolison kanssa ja suunnittelemaan ja toteuttamaan sun/teidän unelmien elämää kuulostaa että sulla on liikaa aikaa miettiä tätä miestä. Täytä ajatukset muulla.
Tietenkin olen yrittänyt ajatella muuta, mutta kun ajatuksiaan ei pysty täysin hallitsemaan.
Tuo on kyllä varmasti hyvä vinkki, että keskittyisin enemmän oman puolison kanssa elämään unelmaelämäämme. Kesällä oltiinkin enemmän tässä moodissa, mutta nyt syksyn tullen olen alkanut miettiä tätä toista miestä pakonomaisesti. Tilannetta ei varmaan helpota se, että törmään häneen aika usein. Työskennellään samassa rakennuksessa joskin eri yrityksissä. Ja jos näen hänet ohimennen käytävällä niin se on menoa sitten taas. :( Tähän tosin saattaa tulla muutos, sillä mies on ilmeisesti vaihtamassa työpaikkaa.
Kertokaa omia kokemuksianne, miten olette päässeet yli? Ap
Taidat olla mustasukkainen. Et muuten kuvaisi miehen uutta noin ikävästi. En osaa neuvoa muuta kuin, että opettele arvostamaan sitä mitä sinulla on. Vähän nöyryyttä peliin myös.
Onko sinulla harrastuksia? Muita kiinnostuksen kohteita kuin yhteinen elämä perheesi kanssa? Monet varatut täyttävät elämänsä tyhjyyttä haaveilemalla suhteen ulkopuolisista. Keksi sisältöä elämääsi, ala keskittyä itseesi äläkä elä vain parisuhteenne kautta tai vaimona, äitinä tai naisena, jota tuo ihastus halusi.
Onnittelut! Sinulla on alkeellisen typerän naisen dna systeemissäsi. Kuvittelet että maailma on avoin temmellyskenttä, haluat päteä joka käänteessä ja todistella itsellesi ja muille kuinka vastustamaton olet. Se mies siirtyi elämässään eteenpäin, mutta sinulla polttelee nyt hirveä halu todistaa, että saat sen pään kääntymään puoleesi vielä kerran. Samalla tehtyä selvää jälkeä sivullisista uhreista, mutta mitä väliä kun sinun egoasi panettaa?
Tuo on aina hälytysmerkki jos mies samantien alkaa palvoa maata jalkojesi alla ja puhua yhteisestä tulevaisuudesta, ks. love bombing.
Taisit päästä helpolla mutta sääliksi käy nykyistä miestäsi.
Sinä näet sen miehen ruusunpunaisten lasien läpi, koska paluu yhteen exäsi kanssa katkaisi alkuhuuman. Rupea ajattelemaan miehen huonoja puolia. Esim. sitä epäilyksen tunnetta, että miehellä on pakkomielle parisuhteeseen, aivan sama kenen kanssa. Sinusta olisi tullut hänelle vain kaluste kotiin.
Mä oon päässyt yli sillä että keskityin ihastuksen kohteen heikkouksiin. Lisäks minunkin ihastuksellesi on minun silmissäni tosi epäviehättävä uusi kumppani, ja jotenkin kun katson heitä yhdessä, myös entisen ihastuksenkohteen negatiiviset puolet korostuu. Mutta aina jos oikeasti puhun hänen kanssaan, hänen karismansa vetoaa ja palaan alkuruutuun koko irtaantumisprosessissa.
Ehkä paras vältellä sitä ihmistä ja keskittyä hänen huonoihin puoliin, niitä on kaikilla!
Olen myös sitä mieltä, että väistit luodin, kun et alkanut tuon tyypin kanssa (miksi tuollainen edes olisi vapailla markkinoilla, jos olisi niin ihana?) koska minustakin kuulosti heti rakkauspommitukselta. Luultavasti narsistinen ja mustasukkainen, olisi sitonut sinut itseensä ja sitten alkanut rääkätä.
Mulla on auttanut tällaisiin(kin) se, että puhun avoimesti mieheni kanssa. Voi olla aluksi vaikeaa, mutta jos hän ymmärtää, että haluat olla hänen kanssaan, niin yleensä asian avoin käsittely auttaa.
N33
Vierailija kirjoitti:
Mulla on auttanut tällaisiin(kin) se, että puhun avoimesti mieheni kanssa. Voi olla aluksi vaikeaa, mutta jos hän ymmärtää, että haluat olla hänen kanssaan, niin yleensä asian avoin käsittely auttaa.
N33
Siis miehen kanssa puhumaan, kuinka muistelee toista miestä, haluaa häntä ja kaipaa? Juuri kun on selvitty kriisistä?
Ei miehen kuulu olla mikään terapeutti, eikä asia koske miestä.
Alat vaan tekemään kaikkea ihanaa oman puolison kanssa ja suunnittelemaan ja toteuttamaan sun/teidän unelmien elämää kuulostaa että sulla on liikaa aikaa miettiä tätä miestä. Täytä ajatukset muulla.