Parisuhdeprobleema

Sanot lopuksi, että lapsi on yhteinen. Aluksi sanot, että "minulla on lapsi". 

Koita nyt päättää onko lapsi sinun vai teidän. Mies ei selvästikään ole vielä havainnut, että hänellä on lapsi.

Ei mene oikein. Jos ollaan parisuhteessa kenties naimisissa ja lapsikin jo hankittu niin onhan tällaiset asiat keskusteltu ja itsestään selvää jos ollaan perhe niin asioista sovitaan ja jutellaan jos matkoja tiedossa, ei vain ilmoiteta. Tuo mieshän ei ole ollenkaan sitoutunut sinuun ja lapseen. Mieti millaisen perheen haluat.

Kiitos kaikille kommenteista. Harrastus/hupimatkasta on tosiaan kyse. Pitänee juu pohdiskella suuntia, sillä laitoinkin gallupintynkää. En todella jätä pientä vauvaa vain toisen osapuolen hoidettavaksi, niinkuin joku ehdotti:). En voisi kuvitella ilmoittavani sellaista pestiä hänelle kysymättä ensin, toisin kuin minulle tehtiin. Kyse enrmmän periaatteista, kunnioituksesta ja hyvistä parisuhteen käytöstavoista omasta mielestäni, mutta kumppani sai minut jo epäilemään kohtuullisuuttani tässä asiassa.

"En todella jätä pientä vauvaa vain toisen osapuolen hoidettavaksi, niinkuin joku ehdotti:). En voisi kuvitella ilmoittavani sellaista pestiä hänelle kysymättä ensin, toisin kuin minulle tehtiin. Kyse enrmmän periaatteista, kunnioituksesta ja hyvistä parisuhteen käytöstavoista omasta mielestäni.." 

 Tosi hyvä, että osaat niin hienosti kohottaa mammamoraaliasi, kun on niin pieni vauva ja kaikkee... Ihan ekana, kannattaa luottaa siihen, että isä osaa hoitaa lasta. Se ei ole pelkästään sinun vastuulla. Jos haluat elää elämäsi poljettavana kakkosena, niin ole hyvä, kunnioita periaatteita. Toivon, että miehesi osaa keskustella paremmin kuin ajatella..

Anna miehen mennä mutta kerro mitä mieltä olet tuosta toimintatavasta. Ihan reilusti ja asiallisesti keskustellen, ei möykäten. Sano että seuraavalla kerralla haluat että keskustelee ensin sinun kanssa ennen kuin lupautuu mihinkään vastaavaan. Ei sillä etteikö 'saisi' mennä vaan sillä että niin kuuluu parisuhteessa ja perheessä tehdä. Suunnitelmat tehdään yhdessä. Jos suhde on tuore ja perhe kuten teillä, omat käytännöt pitää vain opetella. Sanot vain mitä haluat jatkossa, miehet ei ihan aina tajua, vaan niille täytyy hieman suomentaa. :) Kyllä se siitä sit.

Niin ei tarvi heti ottaa semmoista linjaa et hei mua on loukattu maailmansota päälle! Asiat keskustellaan asioina that's it. 

Meillä ei ole edes lapsia ja siitä huolimatta kummallekaan ei tulisi edes mieleen suunnitella reissua keskustelematta toisen kanssa.

Miehelläni on lapsia entisestä liitosta, kalenteriin sidottua tapaamisaopimusta ei ole vaan tapaamiset sovitaan molempien täistä johtuen aina tapauskohtaisesti. Ja me keskustellaan kyllä aina miehen kanssa, että käykö tapaamiset exän ehdottomana ajankohtana vai ei. Aivan kuten exä keskustelee nykyisen kumppaninsa kanssa. Yleensä aina käykin, homma siis toimii hienosti ja joustavasti, mutta aina joskus sattuu jotain päälekkäisyyksiä ja sitten mietitään muita vaihtoehtoja, kuka saa helpoiten menonsa peruttua, kummassa kodissa olisi edes se uusi puoliso paikalla jne.

Mutta ei, ei mitään saneluita, ei sellainen toimi perheessä.

Ootteko te alle 20v vai kuinka vanhoja? Kuulostaa niin lapselliselta touhulta.

Tietenkin tuollaisista asioista PITÄÄ sopia yhdessä etukäteen. Teillä on pieni vauva, joka on yhtä paljon MOLEMPIEN vastuulla, ei mies voi yksikseen päättää ja olettaa että sä hoidat lapsen yksin kun hän reissaa. Ainakin sitten sulla on sama oikeus lähteä ja jättää lapsi isänsä hoitoon (toki haasteellista jos imetät tai reissut ei houkuta).

Kyllä kannattaa palauttaa mies maanpinnalle jo alkuunsa jos haluat miehen ymmärtävän perheeseen liittyvän vastuun ja sen ettet ole lapsenhoitoautomaatti. Toki päästäisiin miehen reissuu , mutta asia juteltaisi kunnolla läpi, jotta ymmärtäisi.

Kai mies hoitaa lasta kotona ollessaan? Mies voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi (vapaaksi lähtemään) jos vauvanhoito on vain äidin harteilla.

No vaikka lasta ei olisikaan niin kummaa touhua vain ilmoittaa matkasta. Ei sellaisessa suhteessa ole mitään järkeä missä asioista ei yhdessä sovita.  Muutenkin tuoreen vauvan isä lähtee hauskanpitoreissulle niinkuin joku sinkku, niin mitä sä sellasella miehellä teet? Mieskö teillä sanelee ¨kaiken? :o

Biletysreissut ilman puolisoa kuuluu aikaan ennen perhettä. Ei taida mies olla sitoutunut, haluaa sekä sikkuden että parisuhteen edut.

Miehellä voi kestää pitkään ymmärtää, että vauva rajoittaa elämää ihan uudella tavalla. Muistan ensimmäisen lapseni kohdalla valitettavasti olleeni ärtynyty ensimmäiset kuusi kuukautta, kun tuntui ettei omaa aikaa ole enää ollenkaan. Ja olin todella toivonut lasta ja olin mielestäni hyvin lapsirakas. Todellisuueessahan minulla oli omaa aikaa lapsesta huolimatta monin verroin enemmän kuin vaimollani. Mutta aina jonnekin lähtiessä tuli syyllinen olo, kun vaimo jäi yksin hoitamaan pientä vauvaa. Nyt meillä on 4 lasta ja olen oppinut sen, että lapsi yksinkertaisesti mullistaa lähes kaiken. Ei voi enää elää vain itselleen vaan lapsi ja parisuhde on laitettava etusijalle. Tähän ajatukseen ja uuteen elämään totuttelu tekee kipeää aluksi.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:07"]

Okei:). En koe olevani läheisriippuvainen. Kysymys oli lähinnä mun yli kävelemisestä mielestäni ja siitä, että oliko tilanne otollinen juuri nyt jättää minut pienen vauvan kanssa yksin pyörittämään arkea, jossa on muitakin muuttuvia tekijöitä kuin pieni vauva. Koitetaan tarkastella asiaa ihan tavallisista vinkkeleistä ilman mitään sairaalloisuuksia.

[/quote]

Itse mielestäni jo vastaat tuossa kysymykseesi. Eli ylisi on kävelty ja tullaan kävelemään jatkossakin (jos tämä oli jatko kysymyksesi). Ei mitään sairaalloista. Aivan normaalia miehen toimintaa, monet eivät jaksa vauva arkea ja siinä väistämättä nainen  menettää viehättävyyttään. Kauniita, nuoria, lapsettomia, iloisia ja halukkaita naisia on kaikkialla. Miksi mies viruisi kotona kanssasi? Elämä on lyhyt.

Kommentti avaukseen. 

Parisuhde taitaa todella olla hyvin tuore kun ap katsoo asiakseen kirjoittaa, että lapsi on yhteinen = hänen exänsä tai joku muu mies ei ole lapsen isä. 

Jos vakain tuumin ja harkiten päättää tehdä lapsen tuoreeseen suhteeseen siitä pitää olla valmis maksamaan myös. Ei vielä tunne toista, ei olla asetuttu yhteen, ei olla sovittu pelisäännöistä, ei olla sopeuduttu yhteiseen arkeen parina, saati perheenä. Siitä seuraa ap:n kuvailemia tilanteita ja ne pitää vain sietää. Toivottavasti lapsi sentään on tullut maailmaan yhteisestä toiveesta eikä ole joku ap:n oma projekti. 

Vai onko tämä taas palstalta tuttu "ehkäisy petti"-tilanne? 

Onko sinulla yhtä suuri oikeus tehdä itsenäisiä päätösksiä?

Mitäpä sillä oikeastaan on väliä, kun sinä et edes uskalla mainita, että lähdenpä tänään vähän "poikien kanssa kaljalle", siis täysin ilmoitusasiana. Et toki, kun sinua pelottaa niin mahdottomasti että mitä jos se mies suuttuu.

"Olen itse opetellut miettimään monta kertaa ennen kuin sanon mielipiteeni ääneen, koska se monesti aiheuttaa vain keskustelun siitä mikä on oikuttelua ja mikä ei."

Mihin tulokseen olette näissä keskusteluissanne päätyneet? Ovatko kaikki sinun mielipiteesi vain oikuttelua, että et enää edes uskalla sanoa niitä ääneen? Entä miehen mielipiteet? Vai elättekö niin täydellisesti miehen ehdoilla, että sinulla ei käy mielessäkään tehdä yhtään mitään omin päin?

Onko mies alun perin halunnut lasta, vai onko sun oma päätös. Miesten on vaikea tulla mukaan siihen vauvarumbaan,jos äiti ei luota yhtään mieheen. Ymmärrän täysin miestäsi. Minäkin pakenisin vuorille tässä tilanteessa. Anna miehelle aikaa tottua uuteen tilanteeseen.Kun mies tulee reissulta,anna,vauva hänelle muutamaksi tunniksi ja mee vaikka kampaajalle.

Varmasti harmittaa..itsekin olen sitä mieltä, että tuot selvästi esille mielipiteesi ja harmituksesi asian suhteen. Kannattaisi myös sanoa, että enee tämän kerran näin, mutta tulevaisuudessa haluat keskustella vastaavanlaisista menoista etukäteen. Kolme viikkoinen vauva on vielä niin tuore, että itseäni ainakin olisi jännittänyt paljon jäädä yksin viikoksi esikoiseni kanssa!

Hei

Aivan ihmeellisiä vastauksia olet saanut.

Musta tässä on tavallaan kaksi eri asiaa. Ensiksikin kyse siitä, että saako parisuhteessa tehdä omia asioita vain omalla luvallaan. Ja toiseksi, onko vauva liian pieni, että äidillä on turvallinen olo olla yksin kotona.

Olen sitä mieltä, että parisuhteessakin/perhe-elämässä pitää yrittää säilyttää oma itsensä ja uskaltaa tehdä asioita vain omaksi iloksi. Usein pitkässä suhteessa käy niin, että eletään vain perhettä ja kaikkeen tarvitaan toisen "lupa".

Teidän tapauksessa, jossa vauva on kuukauden kuluttua vasta alle 2kk, sinusta eli tuoreesta äidistä voi tuntua kurjalta, ja jopa pelottavalta, jäädä vauvan kanssa yksin.

Kummasta sinun tapauksessa on kyse?

Miehen kanssa keskustelisin molemmista. Sopisitte tavallaan siitä, minkälaisista asioista on "keskusteluvelvollisuus" etukäteen. Ja sitten se, että miten tuore isä näkee oman roolinsa. Eikö hän ajattele, että lapsi sitoo myös häntä, jolloin omat harrastusmenot eivät ole enää ilmoitusasioita vaan keskusteluasioita, koska kun isä on matkoilla on äiti täysin sidottu kotiin. Ymmärtäähän mies sen, että sinäkin tarvitset sitten vastapainoksi vapaailtoja, jolloin saat lähteä yksiksesi jonnekin.

Ihan vielä et välttämättä kaipaa edes kodin ulkopuolelle, mutta kun vauva kasvaa, kasvaa sinunkin omat tarpeesi, ja niitä tulee kunnioittaa.

Sinuna kertoisin myös miehelle, miltä sinusta, tuoreesta äidistä tuntuu jäädä yksin vauvan kanssa kotiin. Sen tiedät vain sinä. Minä olisin ollut hyvin harmissani, jos minun puolisoni olisi jättänyt minut siinä vaiheessa yksin noin moneksi päiväksi. Tuore äiti saattaa kaivata huolenpitoa ja vaikka sitä, että ei tarvitse lähteä vauvan kanssa ruokakauppaan. Kaikki nämä asiat riippuvat sinusta, siitä minkälainen vauva on, missä asutte, miten liikutte jne.

Mutta siis summa summarun, sinun on tarpeen avautua miehellesi. Ja jos et sitä uskalla tehdä, on jossain vaiheessa tarpeen pohtia sitä, miksi et uskalla.

Ei ole reilua eikä oikein mieheltä. Eikä kukaan tuntemani isä ole tehnyt tuollaista.

(Kannatan kyllä sitä, että vanhemmilla on omia menoja vuorotellen, mutta ei tod pitkiä omia matkoja vauva-aikana).

Mutta jos suhteenne on lyhyt ja vauva jonkinasteinen yllätys, niin voi tosiaan olla kyse miehen sopeutumisvaikeuksista, jotka toivottavasti menevät ohi. Kannatan tuota, että kerro hänelle miten koet tuon reissun, rehellisesti ja niin asiallisesti kuin pystyt, yrittämättä kontrolloida, kerrot vain, että sinun mielestäsi se ei ole reilua eikä oikein, ja koet vaikeaksi jäädä esikoisvauvan kanssa yksin viikoksi. Mutta että päätös on miehen.

Juu ei ole kummankaan esikoisesta kyse. Kiitos asiallisista ja pohdiskelevista vastauksista niitä antaneille. Miehenikin luki tämän keskustelun.