Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan läheisesi/kaverisi menehtynyt suuronnettomuudessa/katastrofissa?
11.03.2014 |
Suuronnettomuus tai luonnonkatastrofi on siis sellainen kuin esimerkiksi tsunami. Miten sait tiedon asiasta? Miten olet selvinnyt tähän asti? Kuinka usein ajattelet asiaa?
Tuli mieleen tuosta kadonneesta lentokoneesta. Sivullisenakin on niin raskasta ajatella omaisten ja ystävien tunnelmia.
Kommentit (18)
Ei onneksi!!! Perheenjäsen selvisi Thaimaan tsunamista ja ystävä WTC:n terrori-iskusta. Hirveää oli odottaa epätietoisuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:02"]
Mikä luetaan suuronnettomuudeksi? Käykö talvi- tai jatkosota? Itse olen syntynyt vuosikymmeniä sotien jälkeen, mutta ainakin äidin hyvin läheisiä sukulaisia on kuollut sodassa, joten ehkäpä he ovat kuitenkin läheisiä? Äiti oli pieni lapsi sota-aikana, mutta kuolleet sukulaiset olivat kuitenkin läheisiä, joten...
[/quote]
Kiitos sinulle, joka alapeututit minun sodissa kuolleita sukúlaisiani ja kärsimystä. Kiitos paljon. Minä tiedän, että olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Minun sukulaiseni eivät kai myöskään muuta olleet, mutta siis ainakin sinun alapeukutuksesi arvoisia, siis arvottomia. Nyt tiedän, että minua ei täällä tarvita. Minun sodassa kuolleet sukulaiseni ovat myös saastan arvoisia. Kiitos tästä. Hyvästit!
Olin itse tsunamissa mieheni kanssa. Selviydyimme molemmat, ja saimme pelastettua erään pienen brittipojan. Kyllä oli sellainen kokemus ettei tule unohtumaan ikinä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:02"]
Mikä luetaan suuronnettomuudeksi? Käykö talvi- tai jatkosota? Itse olen syntynyt vuosikymmeniä sotien jälkeen, mutta ainakin äidin hyvin läheisiä sukulaisia on kuollut sodassa, joten ehkäpä he ovat kuitenkin läheisiä? Äiti oli pieni lapsi sota-aikana, mutta kuolleet sukulaiset olivat kuitenkin läheisiä, joten...
[/quote]
Kiitos sinulle, joka alapeututit minun sodissa kuolleita sukúlaisiani ja kärsimystä. Kiitos paljon. Minä tiedän, että olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Minun sukulaiseni eivät kai myöskään muuta olleet, mutta siis ainakin sinun alapeukutuksesi arvoisia, siis arvottomia. Nyt tiedän, että minua ei täällä tarvita. Minun sodassa kuolleet sukulaiseni ovat myös saastan arvoisia. Kiitos tästä. Hyvästit!
[/quote]
Oletkohan nyt ihan terve? Kiukuttelet kuin viisivuotias ja teet ihmeellisiä tulkintoja jostakin alapeukutuksesta. Etköhän saanut niitä ihan sen vuoksi, ettei sota ole "onnettomuus" eikä varsinkaan "suuronnettomuus". Se on SOTA, kahden tai useamman valtion välinen aseellinen konflikti. Ei äkillinen, odottamaton luonnonmullistus tai muu onnettomuus.
Eiköhän meidän kaikkien suomalaisten suvuissa olla koettu raskaita menetyksiä rintamalla. Kaikki varmasti olemme yhtä mieltä siitä, että jokaisen siellä taistelleen elämä on ollut arvokas. Myös sinun sukulaistesi.
Tämä on vain väärä ketju tuolle keskustelulle.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:25"]Olin itse tsunamissa mieheni kanssa. Selviydyimme molemmat, ja saimme pelastettua erään pienen brittipojan. Kyllä oli sellainen kokemus ettei tule unohtumaan ikinä.
[/quote]
Miten pojan kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän muuten löytäisi listan Thaimaan tsunamissa kuolleista suomalaisista? En silloin seurannut asiaa juuri ollenkaan, koska oli kiire tehdä gradu valmiiksi. Vasta nyt vuosia myöhemmin olen miettinyt, onko eräs muinainen kaverini saattanut kuolla siellä. En tunne hänen perhettäänkään, että voisin kysyä enkä ehkä uskaltaisikaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 13:12"]
Konginkankaalla kuoli 2 ystävää ja 2 kaveria. Vaikka ei kait siitä suureksi katastrofiksi lasketa. Asia selvisi kun aamulla luin Hesarista kuolleiden nimet. En tiennyt ollenkaan, että olivat sillä matkalla. Työpäivä meni itkeskellessä. En pystynyt menemään edes hautajaisiin, lähetin ystävieni vanhemmille (tunsin heidätkin jotenkin) surunvalitteluni ja joitakin valokuvia. Sain heiltä kiitokset ja yhden tuoreemman valokuvan vastineeksi.
[/quote]
Konginkangas oli suuronnettomuus. Taisi olla historian suurin tieliikenneonnettomuus Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estonian uppoaminen, hänen perheensä ilmoitti meille kahden päivän kuluttua.
Olemme jännittäneet useankin sukulaisen selviämistä mm. tätini tilannetta tsunamissa (onneksi selvisi monien mutkien kautta) ja serkkuani työmatkaa Lontoon metropommi-iskussa (soitti itse että selvisi).
Mikä luetaan suuronnettomuudeksi? Käykö talvi- tai jatkosota? Itse olen syntynyt vuosikymmeniä sotien jälkeen, mutta ainakin äidin hyvin läheisiä sukulaisia on kuollut sodassa, joten ehkäpä he ovat kuitenkin läheisiä? Äiti oli pieni lapsi sota-aikana, mutta kuolleet sukulaiset olivat kuitenkin läheisiä, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamissa meni työkaverin perhe paitsi yksi lapsi sekä naapurin perheen isä. Kyllä siinä oli mieli maassa aika pitkään.
Thaimaassa Tsunami vei tuttavaperheen. Isän, äidin ja 2 lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamissa hyvin läheinen vanhempani lapsuudenystäväperhe. Tämä vanhempi pariskunta, heidän poikansa, tämän vaimo ja 3 lasta. Kun näin uutisista kuvia tapahtuneesta, minulle tuli heti joku outo aavistus, että joku läheinen on nyt tuolla. Kysyin mieheltäkin, muistaako hän, onko joku puhunut menevänsä. Minun oli sisäinen pakko tutkia netistä kadonneitten listoja ja sieltä bongasin tutun sukunimen. Aloin vapista ja itkeä, minua paleli. Soitin perheen tyttärelle ja hän oli juuri päivystämässä Helsinki/Vantaalla.
Ensimmäinen vuosi meni uutisia odotellessa ja hautajaisia oli useampia. Tapahtuneen kanssa oli tekemisissä lähes joka päivä. Mutta en ajattele enää juurikaan, lähinnä silloin, kun tulee sisarusten kanssa puhe heistä ja yhteisistä tekemisistä.
Konginkankaalla kuoli 2 ystävää ja 2 kaveria. Vaikka ei kait siitä suureksi katastrofiksi lasketa. Asia selvisi kun aamulla luin Hesarista kuolleiden nimet. En tiennyt ollenkaan, että olivat sillä matkalla. Työpäivä meni itkeskellessä. En pystynyt menemään edes hautajaisiin, lähetin ystävieni vanhemmille (tunsin heidätkin jotenkin) surunvalitteluni ja joitakin valokuvia. Sain heiltä kiitokset ja yhden tuoreemman valokuvan vastineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamissa menehtyi entinen opiskelukaveri ja koko hänen perheensä.
Entinen työkaveri Haitin maanjäristyksessä
Vierailija kirjoitti:
Tsunamissa menehtyi entinen opiskelukaveri ja koko hänen perheensä.
Samoin kävi samassa koulussa olleelle
Vierailija kirjoitti:
Tsunamissa hyvin läheinen vanhempani lapsuudenystäväperhe. Tämä vanhempi pariskunta, heidän poikansa, tämän vaimo ja 3 lasta. Kun näin uutisista kuvia tapahtuneesta, minulle tuli heti joku outo aavistus, että joku läheinen on nyt tuolla. Kysyin mieheltäkin, muistaako hän, onko joku puhunut menevänsä. Minun oli sisäinen pakko tutkia netistä kadonneitten listoja ja sieltä bongasin tutun sukunimen. Aloin vapista ja itkeä, minua paleli. Soitin perheen tyttärelle ja hän oli juuri päivystämässä Helsinki/Vantaalla.
Ensimmäinen vuosi meni uutisia odotellessa ja hautajaisia oli useampia. Tapahtuneen kanssa oli tekemisissä lähes joka päivä. Mutta en ajattele enää juurikaan, lähinnä silloin, kun tulee sisarusten kanssa puhe heistä ja yhteisistä tekemisistä.
Kadonneiden lista julkaistiin vasta 30. joulukuuta. Tuolloinhan alueella oli noin 3000 suomalaista lomalla, joten ei mitenkään harvinaista että joku tuntee jonkun siellä olleen.
Mun kaveri kuoli tsunamissa Thaimaassa. Sain selville monien mutkien kautta. Ajan kanssa selvisin, ei siihen kertakaikkiaan muu auttanu ku aika ja puhuminen helpotti. Tosin eipä mulla ollu ketään kenelle puhua. Terapeutille aikani juttelin, ei se hirveenä auttanu, en tykkää muutenkaan tuntemattomille jutella.
En hirveen usein enään ajattele, mutta kyllähän se mielessä käy ja joskus ihan "pyhitän" jonku päivän muistamiselle. Joskus itken paljonkin. Koskaan se ei unohdu, mutta tuska helpottaa aina kun antaa itsellensä aikaa.