Lue keskustelun säännöt.
Neljänkympin kriisi! Niin se vain iski minuunkin...
11.03.2014 |
Aina olen sanonut, että mulle ei sellaista tule. Hups vaan, huomasin yks kaks, että aloin järjestää menoja ystävien kanssa, käydä ravintoloissa bilettämässä entisen rauhalllisen ravintolaillallisen sijaan...tätä on nyt jatkunut reilun vuoden. Joka kerta olen saanut huomiota muilta miehiltä ja mennyt iloisena kotiin, tekemättä sen kummempaa kuin tanssinut ja jutellut. Nyt sitten olen tavannut miehen, jonka kanssa kolahti saman tien...ollaan tapailtu, chattailtu ja tykätään toisistamme ihan älyttömästi. Olen sanonut, että seksiä en harrasta ja hän hyväksyy sen. Tykkää kuulemma minusta muutenkin ja haluaa pitää vain ystävänä, jos ei meistä muuta tule. Ajattelen miestä koko ajan, päivin öin. Itselläni kunnollinen mies, pitkä liitto ja kolme lasta. Kaikki on ok...mutta vain ok. Luulin, että se riittäisi mutta ei vissiin sitten riittänyt, kun menin ylittämään jo rajani. Nyt sitten pitäisi vaan tässä saada itsestään niskasta kiinni ja lopettaa "suhde" tähän toiseen mieheen. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Olen häneen ja keskusteluihin hänen kanssaan aivan koukussa...ne ovat huumetta mulle. Kuten ihanat sanat, huomio, suudelmat, haaveilut meistä...voih. Miks tämän piti tapahtua??
Kommentit (30)
Jos sulla on liitto OK eikä huolenaiheita, mitä sä oikein haluat? Kannattaisiko miettiä sitä. Miksi hyvä, suht ongelmaton elämä ei riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:45"]
Ap oliko provo?
[/quote]
Sitä mäkin epäilen. Jotenkin liian kevyesti kirjoitettu. Ei uskottava.
Kaikki naiset haluavat tuntea nuoruuden ja olevansa haluttuja vielä ennen kuin alkavat näyttää todella vanhalta (noin keskimäärin, Lenita Airistoa ei lasketa!). Mutta on enemmän kuin todennäköistä, että ihastuksesi haluaa sinusta vain kevyttä suhdetta ja seksiä. Miehet nyt sanovat mitä vaan hetken huumassa. Oletko valmis siihen, että luovut mukavasta perheestäsi ja jäät yksin? Vanhempana kestävän parisuhteen solmiminen on useimmille vaikeampaa, koska ei ole valmis tekemään enää niin paljon kompromisseja rakkauden ja rakkaan takia.
No provohan tämä! Oli liikaa aikaa koneella :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän oli hyvä provo! Sivullinen keskustelua syntyi tuosta vaan.
Sitä paitsi... olisin voinut kirjoittaa alkuperäisen viestin, se oli kuin suoraan omasta elämästäni, eikä tämä elämä ole provoa. Paitsi että en juokse baareissa, vaan vieras mies on hiipinyt näköpiiriini työpaikalta, eikä se lähde siitä pois. Olen vakaasti naimisissa ja kahden lapsen äiti. Niin kuin Jenni Vartiainen laulaa, ei ole tuntia, etten häntä ajattelisi. Olen korviani myöten, teinimäisesti lätkässä ja haluan tätä miestä niin, että alapäätä välillä pakottaa. En ole ajatellut, että tämä on jotenkin kamalaa tai että olen kriisissä. Ohihan nämä menee, eikä tämä tunne mene järjen edelle tai ajatukset teoiksi. Lortto mikä lortto, mutta nautin tästä oudosta kutinasta, jota en pysty raapimaan. Niin, ja pakko vielä lisätä, että olen ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen!
Kirjoitus osoittautuu provoksi ennen kuin ehdin kommenttien loppuun. Ihmettelinkin mikä muka on neljänkympin kriisi. Onko sellaista?
Jos on, se liittyy mielestäni oman kuolevaisuudesta tajuamiseen ja pelkoon vanhempien menettämisestä, tyhjän pesän pelkoon, sairauksien vähittäiseen ilmaantumiseen. Ei mihinkään baari- ja panohaluihin.
Vm -70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oliko provo?