Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosissa kipuileva...
11.03.2014 |
Minulla on haastava työ, kaksi lasta kouluissa, jotka teettävät paljon töitä, sairas äiti, seniili appi, lasten harrastusrumba, talo, mökki ja kaksi koiraa.
Eli pyöritettävää riittää.
En saa millään yhdelle tutulleni jakeluun, että kykyni tehdä juuru muuta kuin tätä ovat rajalliset! En ehdi jauhaa keskellä päivää hänen murheitaan, en jaksa jauhaa niitä viikonloppuna -enkä ehdi koska kuskaan lapsia ja koiria - ja minä en koe kovin rentouttavana ajatustamettä käytän lomani siihen, että menen auttamaan häntä.
Hän ei ole töissä, ei ole koskaan ollut, mies on kotona, yksi lapsi.
Hänestä olen itsekäs paska kun sanoin tämän nyt ihan ääneen.
Kommentit (8)
Voi kuule, tuttuni mielestä minulla ei voi olla ongelmia ja että kaikki on ihan vaan asennekysymys. Ihan tavallinen voileipä-äidin setti tämä on ja homma on hanskassa. En vain kaipaa tähän enää yhtään lisää! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samaa..
Yksi ystävä syyllistää ja loukkaantuu koko ajan, kun ei ehditä tavata jatkuvasti.
Yksi ystävä on kotiäiti, lapset jo yläasteella ja lukiossa. Hän ei ymmärrä millään, että en ehdi ja jaksa joka viikonloppu lähteä jonnekin tai kutsua vieraita tai tulla yökylään tms. Hän tietysti hoitaa viikolla kaikki hommat eikä lainkaan tajua, että työssäkäyvällä pienten lasten äidillä on viikonloput sitä varten, että hoidetaan koti kuntoon yms. hän puhkuu perjantaina intoa ja tarmoa tulevasta viikonlopusta, minä haluaisin rentoutua ja nollata raskaan työviikon.
Yksi tuttu on työikäinen, mutta sairaseläkkeellä, perheetön ja elämässä hyvin vähän mitään sisältöä - lähinnä koti ja siellä puuhastelu. Pidän häneen mielellään yhteyttä ja hän on minulle tärkeä, mutta joka viikko ei vaan ehdi. Toisenlaista elämää elävälle on joskus vaikea vääntää rautalangasta, miten monta asiaa on hoidettavana ja mitä kaikkea on tehtävä. Ja joskus sitä vaan haluaisi rentoutua ja olla ja istua vaikka yhden illan sohvalla tekemättä mitään.
On oltava terveellä tavalla itsekäs, kaikkialle ei voi revetä ja omasta jaksamisesta on pidettävä huolta.
Minulla kupin kaatoi se, että olen vuosikaudet kuunnellut ja lohdutellut ja ns ymmärtänyt jne. Mutta kas, jos minäerehdyn joskus sanomaan jostain, hän vähättelee! Ihan mikä vaan on tosi helppoa, yksinkertaista jne.
Mutta sitten taas jos tulee tilanne, jossa esimerkiksi minä sanon, että he, hehän voisivat tulla meille kuläilemään, se ei onnistu. On kuulemma liian rasittavaa! Kaksi kotona olevaa aikuista ja iso lapsi! Sen sijaan on vain laiskuutta sanoa, että minä en jaksa pakata autoon kahta pientä lasta, hommata koirille hoitopaikkaa ja karauttaa sinne heille lomallani - kun hyvin vielä tiedän, että koko ajan maristaan niistä omista huolista sitten. Ap
Äiti ja appi ovat varmaankin hoidossa. Jos he ovat kotona, hanki heille kotiapua. Apen hoitaminen ylipäänsä ei ole sinun asiasi vaan miehesi ja hänen sisarustensa. Mies kuljettaa oman osansa lapsia. Koulutöiden tekeminen on lasten vastuulla, sinä vain katsot, että tekevät työnsä. Jos mökki teettää liikaa työtä, mökillemenon voi jättää vähäksi aikaa tai mökin voi laittaa vuokralle. Jos lasten harrastus vie liikaa vanhempien aikaa, lasten täytyy vaihtaa harrastus sellaiseksi, että voivat itse mennä sinne, tai sitten lopettaa harrastus kokonaan. Jokainen perheenjäsen ulkoiluttaa vuorostaan koiria.
Ajankäyttö on vain järjestelykysymys. Jos ystäväsi olisi sinulle tärkeä, sinulla olisi aikaa hänelle.
No jos sairas/seniili vanhus asuu vielä kotona niin ei se kotiapu nyt paljoa auta vaan kyllä ainakin mieheni ja hänen 2 siskoa saavat hoitaa paljonkin äitinsä asioita ihan laskujen maksusta lääkärikäynteihin ym ym.
Jos mökki ressaa niin sinne ei ole pakko mennä tai sen voi vuokrata tai myydä pois.
Lapset ottavat itse vastuuta harrastusrumbasta ja hyödyntäkää kimppakyytejä.
Koirat ovat oma valinta ja kai niistä huolehtii koko perhe eikä vain äiti?
Negatiivisen kaverin narinat ja herneet nenussa voi jättää ihan huomiotta ja keskittää nekin voimavarat johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minä olen kutsunut hänet perheineen meille. Tarjoutunut näkemään puolimatkassa ja viettämään yhteistä lomaa.
Ei käy. Hän ei voi ajaa tänne suuntaan. Ainoastaan me voimme ajaa sinne. Piste.
Hän soittaa ja soittaa koulun sulkemisesta. Minkä minä sille edes voin? Iso lapsi joutuu nyt lontimaan suorastaan kilsan päähän bussipysäkille, josta on ilmainen kuljetus 10 kilsan päähän uudelle koululle. Voi voi. Voi voi.
Soitot keskellä päivää ja hirveä närkästyminen, kun sanon, että en voi puhua, että töissä on kiire.
Kuten sanoin, oma palettini on raskas, mutta hallinnassa. En vain jatkuvasti terapoida turhaan. Tällä ystävällä on AINA jokin elämää suurempi huoli, joka esimerkiksi estää häntä menemästä töihin. Ja mitä kauemmin katselen, hyvin iso osa vaikuttaa ihan itseaiheutetuilta. Esimerkiksi nyt tuo muutto korpeen, josta se koulu lakkautetaan. Aiemmin asui kaupungissa koulun vieressä...
Ap
Voi ap, sun elämä kuulostaa todella raskaalta. Ihan sydäntä riipaisee lukea näistä sinun kipeistä vuosistasi. Voimia.
Sun elämä kuulostaa ihan hirveältä.