Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Liian herkkä vai oikeasti koulukiusattu?
11.03.2014 |
Mitä ihmettä teen? Tyttäreni 9-vuotta on valitellut joululomasta asti, kuinka eräs tyttö koulussa kiusaa. Ei yksin tytärtäni vaan vähän niinkuin kaikkia. Nimittelee, pilkkaa puhevikaista koulukaveria, pilkkaa joitain vaatteista, jos joku kaatuu tai satuttaa itsensä on ilkeä tyttö aina nauramassa vieressä ja osoittelemassa sormella kuinka kömpölö luuseri on.. jne. Tämä kiusaaja on ystävällinen vain niille, joiden kanssa minäkin päivänä haluaa olla ja muille tosi ilkeä. En ymmärrä sitäkään, miksi kaiken tämän ilkeilyn jälkeen joku lähtee tämän ilkeän tytön kelkkaan, jos hän nyt sattuu oleen suopea ottamaan leikkeihin mukaan. Tyttäreni kieltäytyi lähtemästä ilkeän tytön kanssa ja sanoi haluavansa olla muidenkin kuin hänen kanssaan sinä päivänä kun ilkeä tyttö oli ystävällinen tyttärelleni. Se pahensi tilannetta ja tyttäreni on saanut paljon lokaa niskaan tämän jälkeen. Ilkeän tytön vanhemmat on hyvin pidettyjä ihmisiä kyläläisten kesuudessa ja ehkä se on syy, miksi kaikki toisaalta haluaisi olla ilkeän tytön kavereita..?!? muuta syytä en keksi.. Tyttäreni on kertonut tilanteesta opettajalle, mutta opettaja on painanut asian villaisella, mikä varmaan on ihan järkevää, koska toisaalta mistään vakavasta ei ole kyse. Kehityskesustelussa otin tämän ilkeän tytön puheeksi opettajan kanssa ja opettaja oli sitä mieltä että niin kauan kun tämän vakavemmasta ei ole kyse niin antaa olla. Eli ilkeä tyttö saa käyttäytyä miten haluaa. Viime viikolla tyttäreni ei enää halunnut kouluun. Ilkeä tyttö oli saanut liudan muitakin tyttöjä pilkkaamaan tyttäreni vaatteita, kun halusi laittaa punaisen, vahvemman toppatakin aamulla kun oli viileää. Nyt tytärtäni on päivittäin pilkattu vaatteista, eikä tyttäreni enkä minä tajua miksi, koska siistit vaatteet on päällä ja ihan ns. tavalliset. Aina ne keksii jotain, "vähä sä oot luuseri ja lapsellinen kun sulla on joku tyhmä tähti kuva paidassa". Olen tsempannut tytärtäni, ettei välittäisi niistä, mutta sattuu sydämmeen hakea tyttö koulusta kun on itku kurkussa tulemassa autoon. Mietin pitäisikö minun nyt vaan sitkeästi ottaa yhteyttä opeen, vai kenties jotenkin ystävällisesti lähestyä tämän ilkeän tytön vanhempia.. Vai pitäiskö vaan antaa olla? Onko tyttäreni liian herkkä kiusaajien suhteen, vai mikä ylipäätään menee sopivuuden rajoissa lasten välisissä asioissa? Itse olen ollut kiusattu koulussa, en niinkään ala-asteella vaan yläasteella, mutta kiusaaminen oli paljon pahempaa kuin nyt tyttärelläni.. Tyttäreni ei ole ylipainoinen, eikä hänellä ole mitään mistä häntä oikeasti edes voisi alkaa pitää silmätikkuna.. Paitsi ehkä se, että haluaa olla myös sen "puhevikaisen" lapsen kaveri eikä jätä häntä yksin ja on lukuisia kertoja kutsunut hänet meille vierailullekin. Onko lapseni siis liian kiltti? Kasvattaminen on vaan niin vaikeaa. Ihan kauhulla jo odotan kun kaksi nuorimmaistakin lähtee koulutielle. :O
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ei tarvi villaisella painaa, jos joku systemaattisesti pilkkaa toisen puhevikaa, nauraa toisen kivuille tms.! Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita, ja veikkaanpa, että jos tuon ilkeilijän toiminnalle olisi laitettu stoppi heti alkuunsa, meininki olisi nyt eri. Ota yhteyttä opettajaan, tuo täyttää ihan selvästi kiusaamisen kriteerit (on siis nimenomaan jatkuvaa), ja jos ei tee mitään, sanot vieväsi asian eteenpäin (rehtori, koulutoimi?), ja TEET NIIN.
Minä kärsin koko kouluaikani kaikenlaisesta ivaamisesta ja kyllä se tehokkaasti itsetuntoa syö. Silloin opettajat eivät puuttuneet tuollaiseen mitenkään. Olin aivan (myönteisesti!) ällistynyt, kun lapseni meni kouluun ja vanhempainillassa joku kysyi, nauretaanko väärille vastauksille, ja opettaja sanoi, ettei todellakaan naureta, ja jos joku nauraisi, siihen puututtaisiin saman tien. Opettaja otti tiukan linjan heti alkuunsa ja se todella kantoi hedelmää.
Joo samaa mieltä edellisen kanssa. On se kumma kun opettajat vain lakaisevat tuollaisen maton alle. Ei saa kiusata. Siitä tulee iso lasku tulevaisuudessa. Siis pahinta mahdollista toimintaa jälleem kerran koulun puolelta. Asiaan ei puututa, kiusaaminen jatkuu, ja kiusattu alkaa kuvittelemaan, että on ihan normaalia, että häntä kiusataan. Tekisi hyvää sen kiusaajalikan vanhempienkin kuulla, millainen hellanterttu siellä kasvaa.
No aika herkkähän hän kyllä on... Kyllä tuo ilkeää on ja ehkä kiusaamistakin jos systemaattisesti kohdistuu samaan lapseen / samoihin lapsiin, mutta aika lievää... Tuollaista kyllä tapahtuu väistämättä lapsiporukoissa.
Itse yrittäisin opettaa ensin sille tytölle että sitä voi myös puolustautua, ei tarvitse vain olla välittämättä. Jos se ei auta, tai tytöstä ei ole puolustautumaan koska on ujo tai pelkää kiusaajia, sitten ei auta kuin yrittää opettajan ja kiusaajan vanhempen avulla saada tilanne kuntoon. Mutta tosiaan, joku satunnainen vaatteista nälviminen nyt ei kieltämättä kuulosta oikein kummoiseltakaan kiusaamiselta.
Eli soitan opelle heti miten ja jos ei auta niin vien asiaa eteenpäin. Pelkään vaan sitäkin, että lapseni joutuu kärsiin vaan lisää kun on "kantelupukki" ja kertoo äitille kaiken kotona.
Kysyin aikanaan opettajalta, että onko muiden lasten vanhemmat valittaneet, koska on siis ollut ilkeä kaikille. Opettaja sanoi että ei ole. Kysyin yhdeltä vanhemmalta kerran kun muutakin juteltiin, että onko heillä ollut mitään juttua olisiko koulukiusausta, ilman että siis mainitsin meidän tilanteesta ollenkaan. Tämä äiti sanoi, että on jotain tosi pientä nimittelyä ollut, kuulemma ihan normaalia, eikä sen kummemmin asiasta puhunut ja vaihtoi aihetta. Siitä jotenkin ajattelin, että voisko tää sit olla "ihan normaalia", koska itselläni ei hirveesti ole käsitystä ns. normaalista. Meillä aikanaan koulussa kans oli sitä, että kun vastasit väärin koko luokka nauro ja pilkkas, olin pullukka ja minua kiusattiin aina. Minä en kertonut äitille ja opettajat kyllä tasan näki mitä siellä tapahtu eikä kukaan puuttunut. Luulen, että tuollakin opettajat on tilanteita nähnyt, mutta asiaan ei vaan olla puututtu... Mikä siitä ilkeästä tytöstä tekee niin erikoisen, että kaikki painaa villaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:17"]
Eli soitan opelle heti miten ja jos ei auta niin vien asiaa eteenpäin. Pelkään vaan sitäkin, että lapseni joutuu kärsiin vaan lisää kun on "kantelupukki" ja kertoo äitille kaiken kotona.
[/quote]
Näin tosiaan useimmiten käy. Olin itse kiusattu, aika paljon rankemmin kuin tässä kuvatusti, ja kerran menin kertomaan, toivoen että apua saisin tilanteeseeni. Lopputulos oli pelkän sanallisen kiusaamisen ja syrjäänjätön muuttuminen myös fyysiseksi pahoinpitelemiseksi. Ja vähäksi aikaa kiusaaminen siirtyi koulunpihalta koulumatkoille, koska opettajat valvoivat enemmän. Pian kun tilanne tasoittui, alkoi kiusaaminen myös itse koulussa kuten ennenkin.
Kamalin mitä minulle tehtiin on, kun luokan kaksi "johtajatyttöä" käskivät pari luokkaa vanhempaa poikaa polttamaan selkääni puukäsityöluokassa kolvilla rastin, kantelupukin merkiksi :( Siitäkään en kellekään kertonut, ettei taas tule lisää kostoja.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:08"]
No aika herkkähän hän kyllä on... Kyllä tuo ilkeää on ja ehkä kiusaamistakin jos systemaattisesti kohdistuu samaan lapseen / samoihin lapsiin, mutta aika lievää... Tuollaista kyllä tapahtuu väistämättä lapsiporukoissa.
Itse yrittäisin opettaa ensin sille tytölle että sitä voi myös puolustautua, ei tarvitse vain olla välittämättä. Jos se ei auta, tai tytöstä ei ole puolustautumaan
koska on ujo tai pelkää kiusaajia, sitten ei auta kuin yrittää opettajan ja kiusaajan vanhempen avulla saada tilanne kuntoon. Mutta tosiaan, joku satunnainen vaatteista nälviminen nyt ei kieltämättä kuulosta oikein kummoiseltakaan kiusaamiselta.
[/quote]
No juuri tällä tavalla olen tehnyt, että olen sanonut että kestä vaan tyylillä ja että anna olla vaan. En haluaisi kuitenkaan tytölle alkaa opettamaan, että jos sinua kiusataan, kiusaa takaisin. Enkä halua tyttärelleni sellaista oloa, että turha kellekään on mitään kertoa kun ei kukaan tee asialle mitään tai välitä. Olen iloinen, että lapseni uskaltaa puhua minulle kaikesta niin avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:17"]
Eli soitan opelle heti miten ja jos ei auta niin vien asiaa eteenpäin. Pelkään vaan sitäkin, että lapseni joutuu kärsiin vaan lisää kun on "kantelupukki" ja kertoo äitille kaiken kotona.
[/quote]
Näin tosiaan useimmiten käy. Olin itse kiusattu, aika paljon rankemmin kuin tässä kuvatusti, ja kerran menin kertomaan, toivoen että apua saisin tilanteeseeni. Lopputulos oli pelkän sanallisen kiusaamisen ja syrjäänjätön muuttuminen myös fyysiseksi pahoinpitelemiseksi. Ja vähäksi aikaa kiusaaminen siirtyi koulunpihalta koulumatkoille, koska opettajat valvoivat enemmän. Pian kun tilanne tasoittui, alkoi kiusaaminen myös itse koulussa kuten ennenkin.
Kamalin mitä minulle tehtiin on, kun luokan kaksi "johtajatyttöä" käskivät pari luokkaa vanhempaa poikaa polttamaan selkääni puukäsityöluokassa kolvilla rastin, kantelupukin merkiksi :( Siitäkään en kellekään kertonut, ettei taas tule lisää kostoja.
[/quote]
Apua! Siis sitä juuri pelkään, että lapseni kiusaaminen menee tälläisestä suht. viattomasta vaatteiden pilkkaamisesta johonkin pahempaan.. mitään tälläistä en kuitenkaan osaisi edes kuvitella. Minuun ei koskaan olla koskettu fyysisesti, ainoastaan henkisesti kiusattu, joten tuo on ihan kammottavaa kuultavaa!!
Hah, mistä noita kiusaajia aina sikiää?
Sitten muut lapset joutuvat kärsimään, kun kiusaajat pompottelevat koko luokkaa.
Ja ei, minusta ei ole liian herkkää, jos prostestoi joutuessaan kuuntelmaan ja kestämään päivittäistä nälvimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh, opettaja ei todellakaan ole tehtäviensä tasalla. Sinun pitää ottaa suoraan rehtoriin yhteyttä. Tuo on kiusaamista selkeästi. Miksi pienten lasten pitäisi vain kestää tuollaista, ei aikuisetkaan sietäisi työpaikkallaan tuollaista.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:17"]
Eli soitan opelle heti miten ja jos ei auta niin vien asiaa eteenpäin. Pelkään vaan sitäkin, että lapseni joutuu kärsiin vaan lisää kun on "kantelupukki" ja kertoo äitille kaiken kotona.
[/quote]
Näin tosiaan useimmiten käy. Olin itse kiusattu, aika paljon rankemmin kuin tässä kuvatusti, ja kerran menin kertomaan, toivoen että apua saisin tilanteeseeni. Lopputulos oli pelkän sanallisen kiusaamisen ja syrjäänjätön muuttuminen myös fyysiseksi pahoinpitelemiseksi. Ja vähäksi aikaa kiusaaminen siirtyi koulunpihalta koulumatkoille, koska opettajat valvoivat enemmän. Pian kun tilanne tasoittui, alkoi kiusaaminen myös itse koulussa kuten ennenkin.
Kamalin mitä minulle tehtiin on, kun luokan kaksi "johtajatyttöä" käskivät pari luokkaa vanhempaa poikaa polttamaan selkääni puukäsityöluokassa kolvilla rastin, kantelupukin merkiksi :( Siitäkään en kellekään kertonut, ettei taas tule lisää kostoja.
[/quote]
Apua! Siis sitä juuri pelkään, että lapseni kiusaaminen menee tälläisestä suht. viattomasta vaatteiden pilkkaamisesta johonkin pahempaan.. mitään tälläistä en kuitenkaan osaisi edes kuvitella. Minuun ei koskaan olla koskettu fyysisesti, ainoastaan henkisesti kiusattu, joten tuo on ihan kammottavaa kuultavaa!!
[/quote]
En usko että tyttärelläsi on tuota vaaraa kun ei vaikuta niin kauhean vakavalta vielä tuot tapaus... Minä tosiaan olin koko luokan silmätikku ja yhteiskiusattu. Yläasteella vasta tuli kuvioihin tuo jatkuva fyysinen rääkkäys, esim. pään tunkeminen vessanpyttyyn, pyöräni riistäminen minulta ja heittäminen ojaan, liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneessa lyöminen ja potkiminen... Ala-asteella pysyi pääosin sanallisena ja ulos leikeistä jättämisenä sentään.
Mutta kauhean skeptinen olen historiani takia siitä mitä aikuiset oikeasti voi tehdä, vaikka ei saisi... Minulla on itselläni 2 kouluikäistä lasta ja onneksi eivät tietääkseni ole kiusattuja, en tiedä miten selviäisin jos olisivat, kun omat muistot itkettää vieläkin... Ja juuri se toivottomuuden tunne, että kun yrität hakea apua, niin kaikki vaan pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää mitä kiusaajan päässä liikkuu.. Saako siitä kiusaamisesta jotenkin hyvän mielen? Minkälaisia kiusaajat on sitten työelämässä? Hmm..
Tuolla ilkeällä tytöllä on sisko, joka on kuulemma ihan mukava. Tämä ilkeä tyttö sai muuten pikkujouluissa lahjaksi ison suklaalevyn, oli syönyt koko levyn yksin. Tämä tuli puheeksi siitä, kun tyttäreni mietti miten se ilkeä tyttö pystyi syömään levyllisen suklaata kerralla yksin. Siitä ihan varmasti tuli maha kipeäksi. Mietin vaan, että onkohan tällä tytöllä kaikki oikeasti ihan henkisesti hyvin.
Tässä tilanteessa voitaisiin ihan yleisesti vähän tarkistaa "kantelu" sanan merkityksiä. Ehkäpä koko sanan voisi pyyhkiä pois kasvatus- ja opetuskeskusteluista. Opettajat ja rehtorit voisivat pitää aamunavauksia aiheesta koulukiusaaminen ja kantelu. Siis sanoa, että jos sinua kiusataan koulussa, siitä on parempi kertoa. Ja että sana "kantelu" on vain pahantekijöiden ja rikollisten tapa värittää negatiivisesti kiusatun oikeutta puolustaa itseään ja hakea ulkopuolista apua.
Mutta onko "kantelupukki" liian rakas lapsi? Pidetäänkö mielummin kiinni vaikenemisen kulttuurista, joka mahdollistaa kiusaajien terrorin? Tässä aikuisten antama signaali lapsille on NIIN väärä. Kiusaajia suojellaan ja kiusattu joutuu kantamaan yksin häpeän, syrjinnän ja kiusaamisen.
Jos olisin ap, ottaisin yhteyttä koulun rehtoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sekä, että.
Jotkut eivät koe kiusaamiseksi lähes mitään, toiset ihan pieniäkin huomautuksia ja kysymyksiä. On tärkeää opettaa olemaan vahvempi, mutta on tärkeää myös, ettei kiusaamista vähätellä. Kyllä, kasvattaminen on vaikeaa.
Paras tapa vähentää kiusaamista on luoda hyvä "me"-henki porukkaan, siksi opettajan kanssa keskusteleminen on tosi tärkeää.
Kiusaaminen on koko yhteisön asia, siksi minusta asiat pitäisi "hoitaa" aina koko luokka mukaan ottaen, ei vain joko kiusaaja ja/tai kiusattu. Kun enemmistö lapsista on kiusaamista vastaan ja saa siihen tukea, ei ne pari suunsoittajaa saa itselleen yleisöä. Se toki sit voi tarkoittaa aikamoista ristiriitatilannetta niille, jotka on kotona joutuneet omaksumaan kiusaamisen sosiaalisena selviytymisenä.
Mikä koulukiusattujen äitien ryhmä tänne oikein on pesiytynyt??
Ja vastaan että liian herkkä aivan liian herkkä. Menisi kotikouluun puhevikaisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:45"]
Paras tapa vähentää kiusaamista on luoda hyvä "me"-henki porukkaan, siksi opettajan kanssa keskusteleminen on tosi tärkeää.
[/quote]
Tämä on muuten niin totta. Mulla poika viidennellä luokalla, mutta parilla ekalla luokalla luokkatovereiden kesken esiintyi kiusaamista, puolin ja toisin. Opettaja ja onneksi myös vanhemmat ottivat tämän tosissaan ja asiaa on puitu moneen kertaan. Tilanne rauhoittui tuossa kolmannen luokan aikana ja nyt tuolla luokalla on loistava yhteishenki, vaikka pari uuttakin oppilasta on tullut mukaan myöhemmin niin he ovat päässeet mukaan porukkaan.
Tärkeintä on juuri tuo, että opettaja saadaan tajuamaan tilanne. Syyttelyllä ja rangaistuksilla ei asiaa selvitetä, vaan lasten välille pitää luoda hyvä yhteishenki, tunne että kaikki on kavereita. Se vaatii opettajaltakin aikamoista taitoa ja viitseliäisyyttä.
Ap:lle sanoisin, että älä jätä asiaa tähän. Ota yhteyttä opettajaan ja puhu rehellisesti mitä ajattelet, että mielestäsi asia oe mene itsestään ohi vaan vain pahenee, että myös pelkäät oman lapsesi joutuvan kantelupukin asemaan jne. Kannattaa siis lähteä avoimin mielin ja yhteistyön hengessä juttelemaan opettajan kanssa, pohditte yhdessä miten tämän saa loppumaan. Mutta älä jätä asiaa tähän! Kuka sinun lastasi puolustaisi ellet sinä, äiti?
Kiusaaminen vain jatkuu, jos kissaa ei nosteta pöydälle. Luokan kesken pitäisi luoda selvät säännöt, mikä on ok ja mikä ei, ja tällöin ilkeilijä jäisi aina ilkeillessään yksin. Tuohan on just tuota hämähäkkikuningattaren hommaa, että välillä suostuu kuin armosta olemaan jonkun kaveri ja saa näin kaikki valtaansa. Diivailulle on laitettava stoppi, jo ihan tämän kiusaajankin tulevaisuuden takia, muista puhumattakaan. Ei hänellä välttämättä ole asiat kotona hyvin, vaikka olisi mitä kaupungin kermaa vanhemmat.
Suomalaiset ovat hämmästyttävän lammasmaisia, vaikka myönnän, että itsenikin tuntuisi tosi vaikealta korottaa ääntäni ja olla vastavirtaan, jos tarvisi olla samassa tilanteessa kuin ap. Mutta lapsen takia se on vaan tehtävä. Jos kiusaaminen "kantelusta" (mikä ääliömäinen termi totuuden puhumisesta) yltyy, ilmoitat kouluun, ettei lapsi sinne tule ennen kuin on turvallista. Piste. Miksi lapsen pitäisi sietää pilkkaa saati sitten jotain potkimisia sun muuta väkivaltaa; kuinka moni teistäkään sellaiselle työpaikalle menisi?
Se toiseksi vastannut
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 16:46"]
"Ilkeän tytön" käytös on kiusaamista. Tuollainen käyttäytyminen on hyvin tyypillistä ihmiselle, jolla on ylikorostunut tarve pärjätä ryhmän hierarkiassa. Tyttöhän toimii niin, että muut pelkäävät häntä. Toiminnallaan hän saa aikaan sen, että muut osoittavat hänelle suosiotaan, jotta eivät joudu kiusatuksi. Muiden tyttöjen on helpompi suostua hänen määräysvaltaansa kuin vastustaa sitä. Tällainen persoonallisuus kun kostaa niille, jotka vastustavat häntä. Muutkin tytöt asettuvat helposti tukemaan "ilkeää tyttöä" konfliktitilanteessa, koska ovat varmaan jo huomanneet, että vastustamisesta seuraa heille ikävyyksiä.
Sinuna ottaisin yhteyttä opettajaan. Toivottavasti hän haluaa ja osaa puuttua tilanteeseen.
Jos opettaja sanoo sinulle, että tyttäresi on yliherkkä. Kerro, että olet myös miettinyt tätä herkkyys asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että tyttäresi ei ole mitenkään erityisen herkkä- ihan tavallinen tyttö vaan. Voit myös sanoa, että olet myös sitä mieltä, että herkkyys on sallittua, mutta ilkeys ja kiusaaminen on väärin.
Tsemppiä.
[/quote]
Tässä tuli musta aika paljon asiaa. En usko että monikaan haluaisi osallistua kiusaamiseen mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Miksi joku näyttää toiselle vaikka keskisormea tuntematta toista ei ole kenenkään tiedossa. Kysyin joskus omalta tytöltäni kun näin että näytti niin ei sieltä mitään varsinaista syytä tullut. Sille vaan piti kuulemma näyttää ja kai kyse on sitten roolista tai sitten ei. Kiusaamisten ja riitelyjen alkuperän selvittäminen voi olla oikeasti aivan kamalan vaikeaa. Vanhemmat sisarukset ja heidän kaverinsa kykenevät myös vaikuttamaan nuorempiensa touhuihin ja jopa lopettamaan täysin käsistä lähteneet vihanpidot. Ainoan lapsen kanssa tilanne on kuitenkin toisenlainen koska silloin hän jää ilman sisaruksien kasvatusta. Sisarusten kanssa on myös pakotettu oppimaan jakamaan mutta siinä sitten voi tulla isoksi ongelmaksi sisarkateus. Sisarukset voivat olla myös hyvin erilaisia vaikka heidät usein niputetaan samaan. Olen myös huomannut sellaisen valitettavan piirteen että 1 ongelmainen leimaa muitakin ja ymmärrän sen koska ihmiset ovat sellaisia ja opettajatkin ovat vain ihmisiä. Toisaalta myöskään erilaisuutta ei saisi korostaa.