Liian herkkä vai oikeasti koulukiusattu?
Mitä ihmettä teen? Tyttäreni 9-vuotta on valitellut joululomasta asti, kuinka eräs tyttö koulussa kiusaa. Ei yksin tytärtäni vaan vähän niinkuin kaikkia. Nimittelee, pilkkaa puhevikaista koulukaveria, pilkkaa joitain vaatteista, jos joku kaatuu tai satuttaa itsensä on ilkeä tyttö aina nauramassa vieressä ja osoittelemassa sormella kuinka kömpölö luuseri on.. jne. Tämä kiusaaja on ystävällinen vain niille, joiden kanssa minäkin päivänä haluaa olla ja muille tosi ilkeä. En ymmärrä sitäkään, miksi kaiken tämän ilkeilyn jälkeen joku lähtee tämän ilkeän tytön kelkkaan, jos hän nyt sattuu oleen suopea ottamaan leikkeihin mukaan. Tyttäreni kieltäytyi lähtemästä ilkeän tytön kanssa ja sanoi haluavansa olla muidenkin kuin hänen kanssaan sinä päivänä kun ilkeä tyttö oli ystävällinen tyttärelleni. Se pahensi tilannetta ja tyttäreni on saanut paljon lokaa niskaan tämän jälkeen. Ilkeän tytön vanhemmat on hyvin pidettyjä ihmisiä kyläläisten kesuudessa ja ehkä se on syy, miksi kaikki toisaalta haluaisi olla ilkeän tytön kavereita..?!? muuta syytä en keksi.. Tyttäreni on kertonut tilanteesta opettajalle, mutta opettaja on painanut asian villaisella, mikä varmaan on ihan järkevää, koska toisaalta mistään vakavasta ei ole kyse. Kehityskesustelussa otin tämän ilkeän tytön puheeksi opettajan kanssa ja opettaja oli sitä mieltä että niin kauan kun tämän vakavemmasta ei ole kyse niin antaa olla. Eli ilkeä tyttö saa käyttäytyä miten haluaa. Viime viikolla tyttäreni ei enää halunnut kouluun. Ilkeä tyttö oli saanut liudan muitakin tyttöjä pilkkaamaan tyttäreni vaatteita, kun halusi laittaa punaisen, vahvemman toppatakin aamulla kun oli viileää. Nyt tytärtäni on päivittäin pilkattu vaatteista, eikä tyttäreni enkä minä tajua miksi, koska siistit vaatteet on päällä ja ihan ns. tavalliset. Aina ne keksii jotain, "vähä sä oot luuseri ja lapsellinen kun sulla on joku tyhmä tähti kuva paidassa". Olen tsempannut tytärtäni, ettei välittäisi niistä, mutta sattuu sydämmeen hakea tyttö koulusta kun on itku kurkussa tulemassa autoon. Mietin pitäisikö minun nyt vaan sitkeästi ottaa yhteyttä opeen, vai kenties jotenkin ystävällisesti lähestyä tämän ilkeän tytön vanhempia.. Vai pitäiskö vaan antaa olla? Onko tyttäreni liian herkkä kiusaajien suhteen, vai mikä ylipäätään menee sopivuuden rajoissa lasten välisissä asioissa? Itse olen ollut kiusattu koulussa, en niinkään ala-asteella vaan yläasteella, mutta kiusaaminen oli paljon pahempaa kuin nyt tyttärelläni.. Tyttäreni ei ole ylipainoinen, eikä hänellä ole mitään mistä häntä oikeasti edes voisi alkaa pitää silmätikkuna.. Paitsi ehkä se, että haluaa olla myös sen "puhevikaisen" lapsen kaveri eikä jätä häntä yksin ja on lukuisia kertoja kutsunut hänet meille vierailullekin. Onko lapseni siis liian kiltti? Kasvattaminen on vaan niin vaikeaa. Ihan kauhulla jo odotan kun kaksi nuorimmaistakin lähtee koulutielle. :O
Kommentit (36)
Meillä oli joku vuosi sitten vastaavaa. Poikaani kiusattiin vaatteista, jotka olivat ihan tavalliset, ehkä vähän muodikkaammat kuin näillä kiusaajilla joilla oli virttyneet harmaat collegehousut joka päivä jalassa. Ei olleet mitkään ylihienot vaatteet tai mitään, mutta saivat syyn alkaa kiusaamaan.
Tätä kesti useita viikkoja, ilmoitin opettajalle asiasta, kiusaajat puhuteltiin ja kotiin lähti tieto opettajalta että tällaista on nyt lapsenne jo pidemmän aikaan puuhailleet. Oli myös vaatteiden tallomista maahan ulkona ja vaatteiden heittelyä.
Ota yhteys kouluun, nyt heti. Jos opettajaa ei kiinnosta, rehtorille seuraavaksi. Toisen lapseni opettaja ei kovin puutu mihinkään ja siellä luokalla ollaan nykyään suoraan rehtoriin yhteydessä jos jotain ongelmaa on. Asiat ovat hoituneet. Älä jätä lasta nyt kärsimään tuota yksin. Samalla opetetaan kiusaajille että noin voi tehdä ilman että mitään rangaistusta seuraa.
Tuu kertomaan, miten kävi. Huonommaksihan tuo ei tuosta voi enää mennä, joten sulla on vain voitettavaa.
Koulu ottakoo asian hoitaakseen. Noi vanhempien suhtautumiset omiin kiusaajalapsiin on usein vähän sitä että ei meidän Jenni semmoista kyllä oikeasti tee. Ei siis mitään hyötyä sinne soitella.
Lapseni koulu kuuluu kivakouluun, niitä tunteja on siellä ollut missä on puhuttu kiusaamisesta ja kasvatettu me-henkeä. Se on ehkä osittain syy siihen, että lapseni pitää todella tärkeänä olla kaikkien kaveri.. Kun kysyin onko lapseni liian herkkä, niin se on tullut siitäkin mieleen, että ei kerro pelkästään omasta kiusaamisestaan vaan myös muiden.. eli kärsii muidenkin kiusaamisesta kuin omastaan. Se on minusta aika huono asia, mutta toisaalta olen myös tyttärestäni ylpeä, hän on hyvin empaattinen. Tämä "puhevikainen" lapsi on esimerkki siitä, että vaikenee kiusaamisesta. Hän on saanut kaikkein eniten haukkuja joka on mielestäni ihan kamalaa. Hän ei ole tervetullut muiden kaverisynttäreille ja meidän koti on ainut, mihin hänet on kutsuttu vierailulle. Lapsen äiti ei jostain syystä ymmärrä tilannetta, itse kyllä ihmettelisin jos lapseni ei kävisi muiden luona tai synttäreillä. Ja siis se tyttö on maailman ihanin. Leikkivät ihan aidosti, eivät esitä olevansa isoja tyttöjä vaan painattavat pihalla keppareilla. Tämä tyttö myös haluaa ottaa pikkusisaruksia leikkeihin mukaan ja on näin ollen ainut kaveri joka niin meillä tekee. Muut kaverit kun käy kylässä, menee tyttäreni kanssa huoneeseen ja lakkailevat kynsiä, laittavat hiuksia, kuuntelevat Robinia ym "isojen tyttöjen juttuja".. Lasten maailma on kyllä ian mielettömän rankka. Pojilla on hyvin fyysistä kiusaamista ja tytöillä taas ihme juonittelua.. Yritä tässä sitten olla äiti ja tietää mitä pitäis tehdä ja koska puuttua..
Minusta on jotenkin masentavaa lukea näitä "minuakin kiusattin, lastani kiusataan, pitäisikö jotain tehdä?" -aloituksia.
Sen lisäksi, että saat tämän hetkisen tilanteen korjattua ja hallintaan, sinun pitäisi myös pystyä olemaan esimerkki omalle lapsellesi. Näyttää, että ihmisen kuuluu pitää puoliaan (mietitte yhdessä miten), eikä alistua kiusaamiseen. Näytät, että jos yksi keskustelu opettajan kanssa ei riitä, sinä käyt niitä vaikka sata, käyt rehortin puheilla ja vaikka poliisin. Mutta SINÄ äitinä opetat nyt työllesi, että hänen ei kuulu alistua kiusaamiseen, vaan seurata äitinsä esimerkkiä.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:29"]
Meillä oli joku vuosi sitten vastaavaa. Poikaani kiusattiin vaatteista, jotka olivat ihan tavalliset, ehkä vähän muodikkaammat kuin näillä kiusaajilla joilla oli virttyneet harmaat collegehousut joka päivä jalassa. Ei olleet mitkään ylihienot vaatteet tai mitään, mutta saivat syyn alkaa kiusaamaan.
[/quote]
Vaatteiden varastelua on meillä ollut.. Joskus olen odottanut melkoisen tovin tytärtäni koulun pihassa, kun kuljetan häntä kauemmas pianotunneille. "Sori kun jouduit oottaan, "se" oli taas piilottanu mun pipon ja hanskat, löysin ne alemman kerroksen ikkunalta". Kysyin käykö noin usein, niin tyttäreni kertoi, että ei jos hän ehtii naulakoille ennen tätä ilkeää tyttöä. Meillä ei ole mitään semmoista, että olisi muodikkaammat tai muutenkaan mitenkään erikoiset vaatteet, kaikki tytöt saa kuulla vuoronperään vaatteista, ihan sama mitä on päällä, paita saattaa olla väärän värinen tai siinä saattaa olla väärä kuva. Ei siis väliä mitä on päällä, aina niistä jotain keksii.
Soitan opelle tänään, kunhan hänellä loppuu tunnit. Turhauttaa, koska tämä on nyt sitten jo kolmas kerta kun tästä hänelle tieto menee.. Eka kerralla lapsi kertoi, sitten minä ja kohta taas minä.. "Tyttäresi on niin sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen, kyllä se asia siitä lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ei kannata alkaa puuttumaan asiaan kun on noin pienestä jutusta kuitenkin kyse"..
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:29"]
Meillä oli joku vuosi sitten vastaavaa. Poikaani kiusattiin vaatteista, jotka olivat ihan tavalliset, ehkä vähän muodikkaammat kuin näillä kiusaajilla joilla oli virttyneet harmaat collegehousut joka päivä jalassa. Ei olleet mitkään ylihienot vaatteet tai mitään, mutta saivat syyn alkaa kiusaamaan.
[/quote]
Vaatteiden varastelua on meillä ollut.. Joskus olen odottanut melkoisen tovin tytärtäni koulun pihassa, kun kuljetan häntä kauemmas pianotunneille. "Sori kun jouduit oottaan, "se" oli taas piilottanu mun pipon ja hanskat, löysin ne alemman kerroksen ikkunalta". Kysyin käykö noin usein, niin tyttäreni kertoi, että ei jos hän ehtii naulakoille ennen tätä ilkeää tyttöä. Meillä ei ole mitään semmoista, että olisi muodikkaammat tai muutenkaan mitenkään erikoiset vaatteet, kaikki tytöt saa kuulla vuoronperään vaatteista, ihan sama mitä on päällä, paita saattaa olla väärän värinen tai siinä saattaa olla väärä kuva. Ei siis väliä mitä on päällä, aina niistä jotain keksii.
Soitan opelle tänään, kunhan hänellä loppuu tunnit. Turhauttaa, koska tämä on nyt sitten jo kolmas kerta kun tästä hänelle tieto menee.. Eka kerralla lapsi kertoi, sitten minä ja kohta taas minä.. "Tyttäresi on niin sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen, kyllä se asia siitä lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ei kannata alkaa puuttumaan asiaan kun on noin pienestä jutusta kuitenkin kyse"..
[/quote]
Menkääpäs piilottelemaan open vaatteet ympäri koulua, ja sitten pidätte sitä vain pikku juttuna, eikä siinä mitään, kun ope tulee niin kivasti toimeen kaikkien kanssa. Voi yök, joutaisi jäädä eläkkeelle, jos ei työt maita.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:31"]
Koulu ottakoo asian hoitaakseen. Noi vanhempien suhtautumiset omiin kiusaajalapsiin on usein vähän sitä että ei meidän Jenni semmoista kyllä oikeasti tee. Ei siis mitään hyötyä sinne soitella.
[/quote]
Olet kyllä väärässä ja alkaa ärsyttämään nämä kiusaamisketjut yhä enemmän!! Jokainen ottaa melkoisen varmasti asian puheeksi mutta ihan kaikkea ei tarvitse kiusaajiksi väitettyjenkään puolelta uskoa. Minä en edes usko että se kiusatuksi väitetty edes aina tietää kuka on pääkiusaaja tai ei uskalla sanoa sitä. Nekin tytöt jotka ovat väittäneet olevansa kiusattuja ovat olleet sen kokoisia ettei nuo toiset niitä voi edes pystyä kiusaamaan. En minä nyt ihan kaikkea usko ja muistan itse omasta nuoruudestani miten isokokosimmat päätti ja uhkasi turpaan vetämisellä jollei viimeinen asia mennyt aina heidän tahtonsa mukaan. Helkkari soikoon olenhan minä nähnyt omista tytöistänikin kuka aina sanoo viimeisen sanan.
[/quote]
Olet kyllä väärässä ja alkaa ärsyttämään nämä kiusaamisketjut yhä enemmän!! Jokainen ottaa melkoisen varmasti asian puheeksi mutta ihan kaikkea ei tarvitse kiusaajiksi väitettyjenkään puolelta uskoa. Minä en edes usko että se kiusatuksi väitetty edes aina tietää kuka on pääkiusaaja tai ei uskalla sanoa sitä. Nekin tytöt jotka ovat väittäneet olevansa kiusattuja ovat olleet sen kokoisia ettei nuo toiset niitä voi edes pystyä kiusaamaan. En minä nyt ihan kaikkea usko ja muistan itse omasta nuoruudestani miten isokokosimmat päätti ja uhkasi turpaan vetämisellä jollei viimeinen asia mennyt aina heidän tahtonsa mukaan. Helkkari soikoon olenhan minä nähnyt omista tytöistänikin kuka aina sanoo viimeisen sanan.
[/quote]
No näillä tytöillä kun ei vaan ole koosta kiinni, kun eivät ne toisiaan turpaan vetele. Ne kiusaa henkisellä tasolla ja se on itseasiassa pahempi kuin fyysinen. Fyysinen on todella vakavaa, mutta siihen on helpompi puuttua, jos/kun sen näkee. Henkisen kiusaamiseen on vaikeampi puuttua, varsinkin jos on sana vastaan sana. Soitin jokatapauksessa koululle ja opettaja nyt lupasi huomenna jututtaa tyttöjä, mutta sillä periaatteella ettei kukaan ole se kantelupukki. En usko tästä olevan mitään apua jos asiaa ei jatkossa valvota kummemmin tai tieto ei mene vanhemmille jolloin voisi vähän kotona kertoa mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:38"]
Olisi kiva tietää mitä kiusaajan päässä liikkuu.. Saako siitä kiusaamisesta jotenkin hyvän mielen? Minkälaisia kiusaajat on sitten työelämässä? Hmm..
Tuolla ilkeällä tytöllä on sisko, joka on kuulemma ihan mukava. Tämä ilkeä tyttö sai muuten pikkujouluissa lahjaksi ison suklaalevyn, oli syönyt koko levyn yksin. Tämä tuli puheeksi siitä, kun tyttäreni mietti miten se ilkeä tyttö pystyi syömään levyllisen suklaata kerralla yksin. Siitä ihan varmasti tuli maha kipeäksi. Mietin vaan, että onkohan tällä tytöllä kaikki oikeasti ihan henkisesti hyvin.
[/quote]
Kiusata toisia voi mistä vaan: siitäkin että sinun tyttäresi mulkoilee miten toinen syö SUKLAALEVYN yksin -ja sinä sanot että lapsella voisi olla jotain henkisesti huonosti? Tuokin on kiusaamista että joku lapsi sitten ristitään kiusaajaksi ja hänen asioitaan kuittaillaan sairaudeksi.
Olen ollut kiusaaja, kiusattu ja aikuisena töissä tehnyt asioita kiusaamista vastaan.
Minusta tälläiset pahansuovat kiusaajan ristimerkkaamiset saa unohtaa. Olen omia lapsiani opastanut että kaikkien kanssa leikitään: kiusaajillekin annetaan mahdollisuuksia -eikä heitä kiusata takaisin jättämällä yksin tms.
Vaadit koulusta ajan sen kiusaajan perheen kanssa, rehtori, terkka yms mukaan ja keskustelette asiallisesti. Sinunkin lapsesi on kiusannut kiusaajaa. Minä vahvasti suosittelen että lopettaisitte tuon uhri-kiusaaja tittelit ja olisitte ihmisiä toisillenne. Te omilla toimillanne myös kokoajan lisäätte tuota riitaisuutta lapsien välillä ja kynnys leikkiä ja hyväksyä toinen kasvaa jos lapset itsekin tietää että hänestä ajatellaan uhrina tai häntä pidetään huonona ja pahana. Sekin on kamalan väärin.
Oman lapsen luokalla erästä poikaa kiusattiin. Kun opettaja sai tietää nimittelystä jne. hän otti asian puheeksi koko luokan kesken ja laittoi kiusaajat vastaamaan teoistaan. Kyseli siis tiukkaan sävyyn, miksi nimitellään toista homoksi ja ties miksi. Kiusaajat ottivat onkeensa ja kiusaaminen loppui siihen. Että kyllä nämä asiat voidaan ratkaista, kunhan aikuisilta löytyy tarvittava jämäkkyys ja tahtotila puuttua asioihin.
"Ilkeän tytön" käytös on kiusaamista. Tuollainen käyttäytyminen on hyvin tyypillistä ihmiselle, jolla on ylikorostunut tarve pärjätä ryhmän hierarkiassa. Tyttöhän toimii niin, että muut pelkäävät häntä. Toiminnallaan hän saa aikaan sen, että muut osoittavat hänelle suosiotaan, jotta eivät joudu kiusatuksi. Muiden tyttöjen on helpompi suostua hänen määräysvaltaansa kuin vastustaa sitä. Tällainen persoonallisuus kun kostaa niille, jotka vastustavat häntä. Muutkin tytöt asettuvat helposti tukemaan "ilkeää tyttöä" konfliktitilanteessa, koska ovat varmaan jo huomanneet, että vastustamisesta seuraa heille ikävyyksiä.
Sinuna ottaisin yhteyttä opettajaan. Toivottavasti hän haluaa ja osaa puuttua tilanteeseen.
Jos opettaja sanoo sinulle, että tyttäresi on yliherkkä. Kerro, että olet myös miettinyt tätä herkkyys asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että tyttäresi ei ole mitenkään erityisen herkkä- ihan tavallinen tyttö vaan. Voit myös sanoa, että olet myös sitä mieltä, että herkkyys on sallittua, mutta ilkeys ja kiusaaminen on väärin.
Tsemppiä.
[/quote]
Kiusata toisia voi mistä vaan: siitäkin että sinun tyttäresi mulkoilee miten toinen syö SUKLAALEVYN yksin -ja sinä sanot että lapsella voisi olla jotain henkisesti huonosti? Tuokin on kiusaamista että joku lapsi sitten ristitään kiusaajaksi ja hänen asioitaan kuittaillaan sairaudeksi.
Olen ollut kiusaaja, kiusattu ja aikuisena töissä tehnyt asioita kiusaamista vastaan.
Minusta tälläiset pahansuovat kiusaajan ristimerkkaamiset saa unohtaa. Olen omia lapsiani opastanut että kaikkien kanssa leikitään: kiusaajillekin annetaan mahdollisuuksia -eikä heitä kiusata takaisin jättämällä yksin tms.
Vaadit koulusta ajan sen kiusaajan perheen kanssa, rehtori, terkka yms mukaan ja keskustelette asiallisesti. Sinunkin lapsesi on kiusannut kiusaajaa. Minä vahvasti suosittelen että lopettaisitte tuon uhri-kiusaaja tittelit ja olisitte ihmisiä toisillenne. Te omilla toimillanne myös kokoajan lisäätte tuota riitaisuutta lapsien välillä ja kynnys leikkiä ja hyväksyä toinen kasvaa jos lapset itsekin tietää että hänestä ajatellaan uhrina tai häntä pidetään huonona ja pahana. Sekin on kamalan väärin.
[/quote]
Olet ihan oikeassa, ei saisi itsekään lähteä arvostelemaan tai pohtimaan tälläistä asiaa ja totta sekin, että tyttäreni on varmasti katsellut muun luokan kanssa ihmeissään kun tyttö syö suklaalevyn yksin. Sana kiusaaja, ilkeä tyttö tässä keskustelussa tulee, koska en voi käyttää tytön oikeaa nimeä.
Lisäksi olemme esim. kutsuneet tytön syntymäpäiville jne, emme ole koskaan syrjineet häntä sen takia, että hän arvostelee muita tai leimanneet kiusaajaksi. Olen myös kehoittanut ehdottaa jotain yhteistä kaikkien kesken, mutta ei ole toiminut.
Tässä vaan on se, että sinne keskusteluun pitäisi saada minun tyttäreni lisäksi kaikki muutkin tytöt. Hän tosiaan kiusaa kaikkia vuoron perään ja ottaa vuoropäivinä joitain tyttöjä kanssaan jotka saavat sen päivän olla ilman, että joku arvostelee kaikkien kuullen vaatteita tmv. Minun tyttäreni ei tähän armopäivään lähtenyt ja on saanut siitä kyllä sitten kärsiä. Nyt jännittää miten huomisen jälkeen käy. Kärsiikö lapseni enemmän, vai helpottaako tilanne keskustelusta. Toivon, että opettaja osaa lähestyä asiaa ilman mitään syyttelyä vaan kyseenalaistaa kummankin puheet.
Mikä olisi opettajan ja ap:n mielestä kyllin vakavaa, että kiusaamiseen pitäisi puuttua? Järkytyin todella tankatessani läpi ap:n vuodatusta. Vai onko tuo kiusaaja kylän silmäätekevien mukula, joten te aikuisetkin pelkäätte joutuvanne "mustalle listalle"? Se kiusaaja tulee vielä kiittämään teitä, jos jämäkästi puututte hänen touhuihinsa ja selitätte selvällä suomen kielellä, miksi se, mitä hän tekee, on väärin.
Tytön vanhempiin on tietysti myös otettava yhteys. Ehkä he eivät edes tiedä, millainen heidän mukulansa on koulussa. Ja vaikka jollakin tasolla tietäisivätkin, niin painavat villaisella kuten opettaja ja ap:kin, kun mitään vakavaa ei kuitenkaan ole sattunut. Iva, pilkka ja sormella osoittelu sekä naureskelu siis eivät ole tarpeeksi vakavia juttuja. Hei, herätkää vihdoinkin! Vai odotatteko todella, että joku pieksetään koulumatkalla mustelmille ja verinaarmuille? Vai onko sekään riittävän vakavaa?
Ei kiusaamista vähennetä aidosti, kunhan pöyristellään vähän aikaa.
Kuuluuko lapsesi koulu Kiva-kouluihin http://www.kivakoulu.fi/ ? Jos ei kuulu, ehkäpä olisi syytä liittyä ohjelmaan.