Lue keskustelun säännöt.
Jouduinko rinnakkaismaailmaan?
13.11.2020 |
Tämä tapahtui 2000 luviun alkupuolella kun olin aloittanut opinnot kaakkoissuomessa. Tutustuin opinnoissaa mukavaan kaveriin ja sitten kevättalvella sovittiin että tulen viikonlopuksi hänen luokseen varsinaiselle asuinpaikkakunnalle noin tunnin junamatkan päähän. En ollut käynyt kaupungissa aiemmin.
Lähdin sitten junailemaan, olin parikymppinen ja junassa siiderille ja laukkusidua tupakkakopissa. Oli kiva junamatka kunnes olin hiprakassa tupakkakopissa ja konduktööri tuli sanomaan että eikös sinun pitänyt jäädä juuri tänne. Hätäännyin vähän ja lähdin paikalleni kiireesti.
Otin siitä kamppeeni mutta juna liikkui jo. Menin äkkiä konduktöörin luo ja kysyin mikä on seuraava asema ja miten pääsen takaisin ja konduktööri katsoi vihkoaan, yli kaksi tuntia seuraavalle asemalle. Oli aivan pimeää ja siinä vaunuvälikössä heilui ja kohisi mutta silloin vielä tekivät itse päätöksiä niin konduktööri soitti kuljettajalle että kun ne menee muutenkin vielä sivuraidetta ja jää siihen odottamaan vastaantulijaa ennen pääraiteelle paluuta niin saan jäädä siinä pois jos haluan, viitisen kilometriä vähän yli kaupunkiin läheisen alikulun kautta pyörätietä.
Jäin talviselle pysäkille ja kävelin sinne kaupunkiin. Jotenkin myöhemmin ajattelin että kummalliselta haisi savu sellaisella omakotitaloalueella jonka läpi kävelin.
Menin kaupunkiin ja näin baarin missä olimme sopineet tapaamisen. Hyvä että näin baarin koska puhelimestani oli virta loppunut ja laturinI ei suostunut toimimaan. Noihin aikoihin jokaisessa puhelimessa oli omanlainen laturi ja niitä ei yleensä voinut lainailla ristiin.
Istuin baarissa ja ajattelin että olenkohan niin pahasti myöhässä ettei nähdäkään kun kävely vei kuitenkin aikaa. Olin noihin aikoihin aika kova baarisieppo joten tempauduin tunnelmaan ja ajattelin että nähdään kyllä ja jos ei nähdä niin tiesin että tulee juna vielä keskiyönaikaan kun konduktööri oli kertonut että pääsen sieltä kaukaisemmaltakin pysäkiltä kotiin jos en halua jäädä siellä raiteiden haarakohdassa.
Tutustuin siellä baarissa kahteen kivaan tyyppiin jotka olivat menossa jollekin tosi kovalle keikalle sinä yönä johonkin baariin siinä lähellä. Toinen niistä pyyteli mukaan minua ja tarjoili juomia mutta toinen oli vähän vastentahtoinen mutta viehättävä ja pidän sellaisesta joten innostuin kunnolla mutta myös hillitsin itseäni kun olin aika ihastunut
Kommentit (3)
Tanssittiin ja kaikkea ja koko ajan tämä toinen pyyteli minua jäämään mutta se toinen kiinnosti aika paljon niin rauhoitun itse menoa ja pyysin siltä toiselta puhelinnumeron ja sain sen. Sitten sanoin että junani lähtee keskiyöllä ja lähden kotiin. Kiinnostukseni lähti saattamaan mutta tämä toinen vielä pyyteli että käsin ja tulisin sinne keikalle mutta halusin vaikuttaa jotenkin kunnolliselta niin päätin lähteä. Mentiin aseman lähelle pitsalle ja juna tuli ja siinä se. Puheluihin ei koskaan vastattu. Numero ei ollut käytössä.
Ystäväni kysyi miksen tullut ja kerroin koko tarinan. Ystäväni ihmetteli että miten ei oltu nähty kun koko ilta samoissa baareissa, hän sanoi vielä että oli kerran luullut näkevän minut menevän vessaan.
Nämä baarit olivat se ajan tunnetuimmat ketju baarit käytännössä missä oltiin oltu. Pari pientä epätarkkuutta oli sijainneissa ja sellaista outoa kun kerroin yhdestä pankkiautomaatista.
Sen sijaan mitään pitseria ei ollut missä söin, lähimmäs ystävä osasi sanoa että siinä oli ennen alkoholistiparantola joka paloi.
Mietimme tätä paljon kun tosiasiassa olen sellainen että tuollaiset asemien nimet kun ovat ennestään vain kuultuja tuttuja nimiä niin ne saattaa mennä sekaisin ja sillä suunnalla on pari noita keskipieniä kaupunkeja itse siis olen aina asunut Helsingissä mutta kumpikaan meistä ei siihen uskonut. Lippuja ei ollut minulla tallessa. Me puhuttiin tuosta paljonkin, sain silloin keväällä hyvän työn Helsingistä ja syksyllä jatkoin opintoja muualla, mysteeri kaupungissa en halua koskaan käydä, nyt ei varmaan enää selviäisikään. Jo silloin harmiteltiin että pitseriaan nimestä olisi voinut tarkistaa mutta sekin oli painunut kai väärin mieleen tai unohtui koska silloin keväälläkään emme sellaista pitsapaikkaa löytäneet numerotiedustelusta.
Laturi toimi myöhemmin yhtä kauan kuin puhelinkin.
Kukahan se konduktööri oli ja se kaksikko. Joskus mietin että olisi pitänyt jäädä sille keikalle.
Kun ihastukseni silloin lähti minua saattamaan niin se toinen heistä, ehkä sellainen vähän pomompi sanoi ihastulselleni että muista sitten tulla ja pyysi tuomaan minut mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on nyt se rinnakkaismaailma, känninen sekoilu?