Kuinka monella palstalaisella on vielä tallella ns. lapsuudenkoti?

Ei vanhemmat, mutta veli asuu. Käyn auttelemassa silloin tällöin. 

Äiti myi mun lapsuudenkodin kun olin 13, tai siis sen joka eniten tuntuu mun kodilta. Muutettiin usein ja se okt jossa mutsi tuon jälkeen asui 30 vuotta ei koskaan ollut mulle "koti".

Isän asunnon lunastin perikunnalta itselleni, on vuokralla. Se on pitkäaikaisin tukikohta ollut mun elämässä, 40 vuotta siitä kun vanhemmat erosi ja isä sen osti

Mulla on kaksi lapsuuden kotia, se missä kasvoin teiniksi ja se missä kasvoin teinistä aikuiseksi. Molemmat on tallella ja vanhemmat asuu edelleen viimeisessä. Omaa huonetta mulla ei siellä enää ole. Jos menen kylään ja jään yöksi, nukun vuodesohvalla. 

No, kämppä nyt kyllä vielä löytyy varmaan lähes jokaisella, mutta vanhemmat onkin sitten eri asia, ainakin vanhemmalla väellä.

Heittäisin tähän alkuun ihan mutu-arviona kysymykseen, että noin 80 prosentilla.

Mulla on.

On lapsuudenkoti vieläkin olemassa. Asuin siinä koko lapsuuteni 0-19 vuotta. Äiti ja isä asuvat siellä vieläkin. Omaa huonetta ei ole. Sen äiti on muuttanut käsityöhuoneeksi.

Juu, on lapsuudenkoti jossa äiti ja isä, oma huone jne.

Lapsuudenkodin naapuritkin edelleen paikoillaan, eli mennään aina jouluna lapsuudenkavereiden kanssa kukin porukoillemme, nähdään aattoiltana kuten lapsenakin (lahjojen vertailu vaihtunut saunomiseen) jne.

Nostalgiaa riittää!

Minulla on myös mummola edelleen siellä missä lapsenakin, ja isovanhemmat siellä.

Sielläkin tulee käytyä lomilla ja tehtyä samoja asioita kuin lapsenakin (esim. päiväunet pallotuolissa, vanhojen hevoslehtien lukeminen ja Commodore64 Ski or dien ja Keen 5 pelaaminen).

N28

Vanhempani muuttivat meidän lasten aikuistuttua hyvinkin vikkelään city-kotiin kaupungin keskustaan. Ei ole sellaista paikkaa, minne haikailla.

Mökki onneksi on, ja se onkin ehkä se minne kaipaa.

Joo on. Mutta se on muutettu paritaloksi ja mun huoneeni paikalla on nykyään pikkuveljeni keittiö.

On. Pidän itseäni onnekkaana. Ja toivon, että pystyn tarjoamaan sellaisen edelleen myös omille lapsilleni, kun ovat aikuisia. Ja jos lapsenlapsia tulee, haluan heille mummolan, joka edustaa jonkinlaista pysyvyyttä. Sellaisen, jota he muistelisivat kaiholla ja lämmöllä vielä keski-ikäisinäkin, kun minusta on jo aika jättänyt.

Veli asuu omassa lapsuuden kodissani. Puolison vanhemmat asuvat edelleen miehen lapsuuden kodissa tosin miehen huoneesta tuli opiskelemaan lähdön jälkeen veljen huone.

Ei ole.  Vanhempani eivät asu enää edes samassa kaupungissa kuin silloin (mutta yhdessä asuvat yhä).

Me ei ikinä muutettu, kun olin lapsi, joten lapsuudenkoti on tallella (olen juuri nytkin täällä). Valitettavasti tunneyhteys on katkennut, koska perhe hajosi ja täällä on sitten asunut jos jonkinnäköistä "isäpuolta", joten tämä ei merkitse enää oikein mitään. Äiti suree jo sitä, että mitä tälle käy kun hän kuolee, niin lihoiksihan tämä laitetaan.