Lue keskustelun säännöt.
Omaan 2-tyypin diabeteksen.Inhoan neuloja,joten en hoida sairautta.Jalat särkeneet n.3 kk,
13.11.2020 |
hieman osittain tummuneet,verisuonia pinnassa myös.
Paljonko tässä on elinaikaa ja auttaisiko injektointi enää juurikaan.
Syön särkylääkkeitä ja esim.Mobilatia levitän kipuihin.
Kommentit (142)
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Ravinnolla hoidetaan, kyllä, mutta ylipainon ja 2-tyypin diabeteksen yhteys on täysin selkeä ja todistettava, samoin painonpudotuksen positiivinen vaikutus verensokeriarvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Ravinnolla hoidetaan, kyllä, mutta ylipainon ja 2-tyypin diabeteksen yhteys on täysin selkeä ja todistettava, samoin painonpudotuksen positiivinen vaikutus verensokeriarvoihin.
Eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
2tyypin diabetesta hoidetaan ruualla.
Kyllä monet syö tabletteja ja pistää myös insuliinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Ravinnolla hoidetaan, kyllä, mutta ylipainon ja 2-tyypin diabeteksen yhteys on täysin selkeä ja todistettava, samoin painonpudotuksen positiivinen vaikutus verensokeriarvoihin.
Miksi alapeukutitte :O Tää on ihan fakta, lukekaa vähän edes perustietoja.
Ylipaino aiheuttaa insuliiniresistenssiä, eli massaa liikaa haiman kykyyn tasapainottaa sokeria. Moni kakkonen on päässyt insuliinista eroon laihduttamalla.
T. ykköstyypin diabeetikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Ravinnolla hoidetaan, kyllä, mutta ylipainon ja 2-tyypin diabeteksen yhteys on täysin selkeä ja todistettava, samoin painonpudotuksen positiivinen vaikutus verensokeriarvoihin.
Johtuisiko tämä korrelaatioita siitä, että ylipainoiset ihmiset syövät enemmän puhdasta sokeria sisältäviä ruokaa kuten pullaa, makeisia,sokerilimua yms. He puputtavat jatkuvasti hiilareita, jolloin insuliinia erittyy taukoamatta ja tämä estää lipolyysia ja lisää rasvavarastojen kertymistä. Normaalipainoiset syövät keskimäärin monipuolisemmin ja harvemmin, eikä heille kehity niin vakavaa insuliiniresistenssiä, kun ei juoda sitä 1.5l pullollista sokerista Coca-Colaa päivässä. Ylipainon ja 2. tyypin korrelaatio ei selity ylipainolla itsestään, vaan taustalla on ihan tunnettu mekanismi joka johtuu liian sokeripitoisesta ravinnosta ja sen aiheuttamasta hormonihäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joutuu käyttämään insuliinia, niin neuloja saa jopa 4mm pituisina, mutta jos on runsaasti ylipainoa, kannattaa ottaa vähintään 5-6mm pituisia neuloja. Ihan täysin kivuton pistos ei ole, mutta kyllä se verensokerin mittaaminen nipistää enemmän. Ja aina voi lohduttautua sillä, että jotkut joutuu pistämään vielä isommalla neulalla (muita lääkkeitä). Minulla on raskausdiabetekseen insuliinihoito ja ajatus neulalla pistämisestä inhotti kovasti, mutta kyllä siihen on puolessa vuodessa tottunut sen verran, että kun annettiin vielä injektiohoito veritulppaa varten neulalla, joka on about sentin pituinen, niin sekin menee, vaikka inhottaa ajatella, miten pitkän pätkän metallia joutuu sisäänsä työntämään. Silti, kun sen pistää mahaan alueelle, jossa on eniten rasvaa ja saa hyvän poimun sormien väliin (ja sitähän on nyt, kun on viimeisillään raskaana ja painoa tullut 15kg), niin ei sekään satu.
Täällä on väitetty, että diabetes on itse aiheutettu, mutta se voi olla myös perinnöllistä. Äidilläni on 2. tyypin diabetes, vaikka ei ole ylipainoinen, eikä ollut ylipainoinen sairastuessaankaan vaan tuli puhtaasti geeneistä (äidinäidillä oli myös diabetes), joten laihtuminenkaan ei auttanut vaan tarvitsee metformiinia. Ruokavalio ei ole täydellinen (syö liikaa hiilareita ja liian vähän kasviksia), mutta liikkuu vähintään 3h päivässä koiran kanssa ja on jatkuvasti hyppäämässä ylös aktiivisuusrannekkeensa kanssa silloinkin, kun olisi suotavaa istua, esim. kahvitellessa.
Minulla raskausdiabetes puhkesi myös geenien takia, koska en ennen raskautta ollut ylipainoinen, mutta toisaalta ei ruokavalionikaan ole täydellinen. Syön liian vähän rehuja ja liikaa herkkuja, mutta onneksi insuliinin tarve on silti viimein pitkän nousukäyrän jälkeen lähtenyt rajuun laskuun ja nyt ongelmana on enemmän liian matalat kuin korkeat sokerit. Käytin insuliinia aiemmin valtavia annoksia, mutta kuulin hoitajalta, etten ole edes pahimmasta päästä, vaan ne 2. tyypin diabeetikot, jotka joutuvat insuliinia käyttämään muiden lääkkeiden ohella, käyttävät sitä huomattavasti suurempia annoksia kuin ykköset (insuliiniresistenssin takia), esim. jopa 100 yksikköä aterialla, mihin onneksi edes minä en yltänyt pahimpinakaan aikoina ja toivotaan, että en tule ikinä yltämäänkään.
Tyypin 2 diabetes ei suinkaan johdu ylipainosta, vaan sopimattomasta ravinnosta. Ja ravinnolla sitä myös hoidetaan.
Ravinnolla hoidetaan, kyllä, mutta ylipainon ja 2-tyypin diabeteksen yhteys on täysin selkeä ja todistettava, samoin painonpudotuksen positiivinen vaikutus verensokeriarvoihin.
Eikä ole.
Mitäs jos esittäisit jotain tieteellisiä todisteita väitteellesi?
2. tyypin diabetes on itse aiheutettu sairaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2tyypin diabetesta hoidetaan ruualla.
Kyllä monet syö tabletteja ja pistää myös insuliinia.
Valitettavasti näin on. Kun ei muu kiinnosta.
Ateisti kirjoitti:
2. tyypin diabetes on itse aiheutettu sairaus!
Useimmiten on, ei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateisti kirjoitti:
2. tyypin diabetes on itse aiheutettu sairaus!
On kai, jos sattui hedelmöitysvaiheessa imaisemaan sopivat geenit.... Voi herranjestas teitä sentään. Tiedän itse paljon ihmisiä, jotka ovat lähes nälkäkurjen näköisiä ja ruokavalio viimeisen päälle tikissä, mutta ne geenit...
Vierailija kirjoitti:
Ateisti kirjoitti:
2. tyypin diabetes on itse aiheutettu sairaus!
On kai, jos sattui hedelmöitysvaiheessa imaisemaan sopivat geenit.... Voi herranjestas teitä sentään. Tiedän itse paljon ihmisiä, jotka ovat lähes nälkäkurjen näköisiä ja ruokavalio viimeisen päälle tikissä, mutta ne geenit...
Mitä mahtaa tarkoittaa tuo mainitsemasi "ruokavalio viimeisen päälle tikissä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä Diabetes-liiton sivuille. Sieltä saa asiallista tietoa.
jee jalkas mätänee pois ja ne amputoidaan. Jäät istumaan ikkunan eteen loppuelämäs paskat housussa kun ei vaippojasi vaihdeta eikä avuttomista tai heikoista välitetä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä Diabetes-liiton sivuille. Sieltä saa asiallista tietoa.
Just joo, ruokaohjeet on sellaiset, että niillä ei 2tyypin diabetesta hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä Diabetes-liiton sivuille. Sieltä saa asiallista tietoa.
Just joo, ruokaohjeet on sellaiset, että niillä ei 2tyypin diabetesta hoideta.
No mutta ku insuliinia voi aina pistää lisää.. jeejee..
Eteenkin kun EI PISTÄ ollenkaan. AP ois viimeisin kenekä annattaisi tutustua liiton ohjeisiin.
huono verensokeri ajaa masennukseen ja uupumiseen.
kierre on vakava ja jälki sen mukaista.
olen nähnyt terminaalipotilaita jokka ovat
vaan antaneet "mennä". sormet, jalat ja lopulta
sokeena pyörätuolissa hoitokodissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2tyypin diabetesta hoidetaan ruualla.
Ja lääkkeillä, jos sairaus on edennyt niin pitkälle ettei ruokavaliohoito ja muu elintapojen muutos auta.
Ruokavalio auttaa aina. Sitä täytyy vain noudattaa.
Kyllä, mutta pelkkä ruokavalio ei riitä kaikissa tapauksissa.
2tyypin diabeteksessa riittää.
Ja arvaanko oikein, että vhh on se ainoa oikea autuaaksi tekevä ruokavalio?
Ei suinkaan. Voithan sinä yrittää muullakin tavalla.
Itse sain perusterveelliseen ruokavalioon siirtymisellä ja laihdutuksella sokeriarvot alle vuodessa normaaleiksi, kun lääkäri olisi jo halunnut aloittaa lääkityksen. Mutta jos tilanne on päässyt pahaksi, joko huomaamatta tai hoidon laiminlyönnin vuoksi, pelkkä ruokavalio ei auta. Lääkkeistä saattaa päästä vielä eroon, mutta kaikilla elintapamuutoskaan ei auta.
Tyypin 2 diabetesta on ainakin viittä eri sorttia. Jos saa ikävämmän muodon, ei auta laihuus eikä ruokavalio. Itse olen tänään maailman diabetespäivänä hyvin kiitollinen, koska sain tällä viikolla tietää, että ns. pitkä sokerini on nyt 37, lähes kymmenen vuotta diagnoosin saamisesta. En ole karpannut, vähentänyt vain syömistäni ja alkanut pitää annoskoot pieninä. Paino ei ole edes juurikaan pudonnut. Minulla lienee siis onnekseni kiltti diabetes.
Vähän harmittaa, kun esim. Olet mitä syöt - ohjelmassa sanotaan laihduttajille, että heidän diabeteksensa paranee, kun aamuarvo palaa normaaliksi. Eihän se taipumus siitä mihinkään parane ja heti, jos alat syödä kuinka vain, sokerit nousee. Aamuarvo on sitä paitsi vain osa totuutta. Oma tautini ei olisi koskaan löytynyt ilman sokerirasituskoetta.
Kyllä riittää, pitää vain tietää, mitä kannattaa syödä.