Lue keskustelun säännöt.
Mistä mä revin voimia jättää huonosti kohtelevan miehen
13.11.2020 |
En vaan jaksa enää, oon surullinen miehen kanssa mutta omalla tavallani surullisempi ilman. Aikanaan kirjaimellisesti kaikki läheiset suurinpiirtein rukoili mua jättämään hänet, ja harmittaa, etten sitä silloin tehnyt vaan idioottina puolustin miestä. Nyt vuosia myöhemmin olen erkaantunut kaikista eikä mulla ole enää lainkaan ystäviä, tai ketään muuta kuin mies, elämässäni. Muutama vuosi sitten yritin jättää hänet ja muutin hetkeksi silloin vielä elämässä olleen ystävän luokse. Mies reagoi asiaan naarmuttamalla autoani ja rikkomalla sen tuulilasin, sanoi suoraan aikovansa tuhota elämäni ja saatuaan tietää, missä olen alkoi hengaamaan jatkuvasti ystäväni kodin läheisyydessä ja tulemaan ovelle päivittäin. Lopulta lähdin miehen mukana takaisin kotiin, koska en halunnut ystäväni kärsivän enempää takiani.
Mies on älyttömän mustasukkainen, ravaa itse suurimman osan ajastaan kavereidensa luona, mutta räjähtää jos itse edes harkitsen tekeväni muuta kuin istuvani kotona häntä odottamassa. Osaa olla välillä ihana ja saada mut kuvittelemaan, että asiat ovat taas palaamassa "niihin hyviin aikoihin" kun alettiin seurustelemaan, sitten suuttuu ja muuttuu taas "normaaliksi" tuimaksi itsekseen. Hänen silmissään teen kaiken väärin ja hän saa jotenkin käännettyä kaikki asiat mun syyksi. Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa mies sanoi olevansa tulossa ryyppyreissun jälkeen sovitusti kotiin ja pyysi mua siirtämään hänelle rahaa ruokaostoksiin, jotta voitaisiin kokata ja viettää kiva ilta yhdessä. Olin typerä ja siirsin, mies sitten lähtikin vielä yhdeksi päiväksi ryyppäämään ja tarjosi siirtämilläni rahoilla kaljat kaverilleenkin. Kotiin tullessaan oli uhriutui siitä, että kehtasin edes huomauttaa asiasta, koska mun olisi pitänyt vain olla kiitollinen siitä että hän edes tuli kotiin vaikka "tiesi että järjestäisin asiasta shown".
En jaksa enää oikein edes yllättyä näistä tempuista, olen rehellisesti sanottuna yllättyneempi jos mies pitää lupauksensa tai kohtelee mua tasavertaisena ihmisenä. Ollaan oltu yhdessä niin pitkään, että en enää tiedä miten tästä voisi edes lähteä. Mulla ei ole ketään muita, yksinolo ahdistaa. Tuntuu, että olen vuosien varrella pilannut itseni ja elämäni ja koen, että olen katsellut tätä kaikkea niin pitkään, että nykyään ansaitsenkin saamani kohtelun. Jollain sairaalla tavalla rakastan miestä edelleen niin paljon, että ajatus hänen menettämisestään ja yksin jäämisestä tuntuu tukahduttavalta.
Millä mä pääsen tästä suunnattomasta yksinäisyyden ja menettämisen pelosta, teen itsestäni taas ihmisen ja saan kasvatettua selkärangan?
Kommentit (17)
Turvakoti on hyvä vaihtoehto. Miehellä on selvästi taipumusta uhkaavan käytökseen. Mene sinne tai ainakin soita ja kerro tilanteestasi. Kun juttelee jonkun kanssa, ajatukset voivat kirkastua ja saat lisää voimaa. Saat myös apua ja tietoa, miten kannattaa toimia.
Jos jostain syystä et halua toimia näin, vuokraa salaa yksiö ja muuta sinne muutamien välttämättömien tavaroiden kanssa. Kun mies soittaa, kerro lyhyesti, että et halua olla enää missään tekemisissä ja lopetat puhelun. Älä enää koskaan vastaa tai lue hänen viestejään. Kun mies ilmestyy oven taakse, pyydä poistumaan ja jos ei tee niin, soita poliisit.
On hienoa, että haluat jättää miehen! Ei se varmasti ole helppoa, mutta ehkä vuoden tai kahden päästä, kun katsot aikaa taaksepäin, ymmärrät tehneesi elämäsi parhaimman päätöksen ja voit olla niin ylpeä itsestäsi. Kaikkea hyvää ja tsemppiä! Toivon kovasti, että saat voimia astua ulos ahdistavasta elämästä ja vaikka sinne turvakotien asti nyt aluksi. Miten ja minne lähdetkin, päätä samalla, ettet koskaan ikinä enää tule takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se menee niin usein niin että naisten on todella helppoa jättää kiltti ja kunnollinen luotettava mies mutta kun kyse on jännämiehestä niin siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain? Miksi jännämiehelle annetaan anteeksi niin paljon, mutta ns kilttímiehelle ei?
Vierailija kirjoitti:
Miksi se menee niin usein niin että naisten on todella helppoa jättää kiltti ja kunnollinen luotettava mies mutta kun kyse on jännämiehestä niin siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain? Miksi jännämiehelle annetaan anteeksi niin paljon, mutta ns kilttímiehelle ei?
Tuo mies on siis eristänyt ap:n läheisistään ja käyttäytyy uhkaavasti.
Menisit muualle trollaamaan, iljetys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se menee niin usein niin että naisten on todella helppoa jättää kiltti ja kunnollinen luotettava mies mutta kun kyse on jännämiehestä niin siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain? Miksi jännämiehelle annetaan anteeksi niin paljon, mutta ns kilttímiehelle ei?
Haistapa pitkät ja menepä johonkin muuhun ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvakotiin heti. He auttavat sinua sieltä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on aito tarina, niin lue nyt tuo tekstisi. Yksinhän olet nytkin ison osan aikaa, lopun aikaa pelkäät, milloin se mies lähtee reissuilleen tai aloittaa riidan. Et tarvitse voimaa lähteäksesi, vaan lähdet. Jos ei muuten, niin vanhempien/sisarusten luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, pelkäät yksin jäämistä vaikka olet nytkin käytännössä koko ajan yksin suhteessasi.
Jos sun ystävät on olleet oikeita ystäviä, niin välit heihin palaavat kyllä kun kerrot heille että omatkin silmäsi ovat asian suhteen avautuneet. Näin ainakin itse tekisin ystävälleni, jolla parhaillaan samankaltainen tilanne. Ei vaan ole vielä itse sitä hoksannut ja välit aika viileät sitä kautta. Ei se ystävästä välittäminen välttämättä mihinkään katoa, vaikka ei tekemisissä olisikaan.
Pärjäsit ennen miestäsi ja pärjäät myös hänen jälkeensä. Lopulta mietit vain, mikset lähtenyt jo aiemmin.
Turvakotiin ja sitä kautta ulos, tai mahdollisuuksien mukaan muutto toiselle paikkakunnalle. Pystyt tekemään tarvittavat järjestelyt etutkäteen hänen tietämättään. Jos todellinen uhka terveydelle, niin lähestymiskielto päälle. <b>Oleellista on päästä nilkistä eroon ja saada oma elämä haltuun</b>. Ystäviäkin löytyy ajan kanssa, kunhan vapaudut. Voimia sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miesystävä sanoi kerran, että miksi jaksat tota vuodesta toiseen. Sä kulut meidän silmissä eikä sua huvita mikään enää. Sano suoraan tarvitko apua.Itkin ja sanoin joo. 4 miestä tuli kotiimme, siis kaikki ystäviä ja kysyi mitkä on sun kamat. Oma mies oli paineessa. Öö mutku mutku. Yks ystävä sano, joo nyt tajuat varmaan ,että kaikki on loppu. En osannut itse etsiä edes asuntoa. Noi 4 hoiti kaikki minulle. Kun sain oman kodin, niin niin heistä sanoi minulle, että kai ymmärrät. Me kaikki olemme tunteneet toisemme noin 39 vuotta. Puhu, jos on paha olla, nii mekin puhumme keskenämme. Olet yksi meistä. Muista se rakas ystävä. Silloin ymmärsin mitä ystävyys on ja kuka on tärkeä. He muutenkin auttoivat minut uuteen alkuun, kun oli lamaantunut ja rikki. Ostiva ruokaa ja teki ruokaa ja piristi minua. Se tunne, kun ymmärtää mitä ystävyys on. Se on jotain uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se menee niin usein niin että naisten on todella helppoa jättää kiltti ja kunnollinen luotettava mies mutta kun kyse on jännämiehestä niin siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain? Miksi jännämiehelle annetaan anteeksi niin paljon, mutta ns kilttímiehelle ei?
Sinä ainakaan et ole kunnollista nähnytkään, kun tulet hätääntyneen ihmisen ketjuun vänisemään omaa napaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voima tulee sitten myöhemmin, siitä kun saat elämäsi takaisin.
Nyt vaan eka askel- turvataloon. Hae ammattiapua, paikka jossa olet turvassa, jonne mies ei pääse.
Sitten, kun olet turvassa ja alat elämääsi järjestellä uuteen uskoon, voimat palaa hiljalleen.
Kyllähän se aikaa ottaa. Kestää, että savu hälvenee ja näet selkeästi. Silloin tulevaisuutesi on kirkas.
Nyt elämässäsi oleva savu on hänen sinne käryttämää, sinä olet syyllinen kaikkeen. Ei kukaan noin jaksa elää.
Vielä on hyvää elämää jäljellä. Ensin täydellinen irtiotto, toipuminen ja sitten askel askeleelta uutta kohti.
Pyydä apua ja tukea. Kokeile ottaa yhteyttä Naisten linjaan, he ymmärtävät ja sieltä saa myös käytännön neuvoja :) Tänäkin iltana puhelinpäivystys on avoinna numerossa 0800 02400. Voit soittaa vain jutellaksesi ja pohtiaksesi tilannetta täysin anonyymisti, sulla ei tarvi olla valmiiksi suunnitelmaa tai päätöstä valmiina. Tuollainen ero on prosessi ja on täysin normaalia, että voimat ovat lopussa. Toivoa kuitenkin on ja myös sellaisia ihmisiä löytyy, jotka ymmärtävät tilannettasi.
Vierailija kirjoitti:
Turvakoti on hyvä vaihtoehto. Miehellä on selvästi taipumusta uhkaavan käytökseen. Mene sinne tai ainakin soita ja kerro tilanteestasi. Kun juttelee jonkun kanssa, ajatukset voivat kirkastua ja saat lisää voimaa. Saat myös apua ja tietoa, miten kannattaa toimia.
Jos jostain syystä et halua toimia näin, vuokraa salaa yksiö ja muuta sinne muutamien välttämättömien tavaroiden kanssa. Kun mies soittaa, kerro lyhyesti, että et halua olla enää missään tekemisissä ja lopetat puhelun. Älä enää koskaan vastaa tai lue hänen viestejään. Kun mies ilmestyy oven taakse, pyydä poistumaan ja jos ei tee niin, soita poliisit.
On hienoa, että haluat jättää miehen! Ei se varmasti ole helppoa, mutta ehkä vuoden tai kahden päästä, kun katsot aikaa taaksepäin, ymmärrät tehneesi elämäsi parhaimman päätöksen ja voit olla niin ylpeä itsestäsi. Kaikkea hyvää ja tsemppiä! Toivon kovasti, että saat voimia astua ulos ahdistavasta elämästä ja vaikka sinne turvakotien asti nyt aluksi. Miten ja minne lähdetkin, päätä samalla, ettet koskaan ikinä enää tule takaisin.
Tässä oli hyvät neuvot. Lisäisin vielä:
- hanki uusi puhelinliittymä, älä paljasta miehelle mitään tietoja
-kaikki osoitetiedot ym. salaisiksi
-mahdollisuuksien mukaan myös asuinpaikkakunnan ja työpaikan vaihto.
Turvakoti olisi paras paikka järjestellä näitä asioita.
Ja komppaan vielä tuota toista, joka sanoi, että jos kyseessä on oikeasti välittävät ja läheiset ystävät/sukulaiset, niin heidän kanssaan on vielä mahdollista lähentyä uudestaan.
Jos et tee mitään, tuo sama surkeus jatkuu hamaan tappiin asti, tai kunnes mies löytää toisen. Haluatko jatkaa noin?
Toinen vaihtoehto on ero, ja sen jälkeen hirveät läheisriippuvuudesta seuraavat tuskat sekä yksinäisyys. Aika auttaa niihin vähitellen. Sen jälkeen on mahdollista seurata jotain uutta.
Kumpi kuulostaa paremmalta?