G: Kuinka usein teillä käy vieraita? Entä kuinka usein

Kesällä käy enemmän, paljolti yö- ja viikonloppuvieraita. Mun vanhemmat käy säännöllisemmin ympäri vuoden, ja joskus naapureita. Me käydään aika usein kylässä naapureilla, vanhempieni luona tai kavereilla.

Viimeksi jouluna on joku käynyt. Itse käydään kylässä ehkä 2-3krt vuodessa. Yökylässä vain mummolassa kesäisin.

Meillä käy vieraita harvoin, 1-2 kertaa vuodessa. Täällä ei kukaan siivoa eikä sen takia haluta päästää ketään käymään. Noille sovittuja kyläilykertoja varten huhkitaan ja siivotaan pari päivää niin että saadaan asunto jotenkuten ihmismäiseen kuntoon.

Itse käydään kylässä viikottain toisen vanhemmilla, usein syömässä. Mukavaa syödä välillä oikein ateria pöydän ääressä.

Kävisimme mielellään kylässä ja itse laittaisin mielellään vieraille ruokaa. Mutta kaikki sukulaiset asuu vähintään 1,5h ajomatkan päässä, kaverit on kanssa kaukana tai muuten vaan jääneet matkan varrelle eikä lastenkaan kautta ole uusia tullut. En tiedä miten 4-kymppisenä enää solmitaan kestäviä ystävyyssuhteita. T.3

Vähintään 2x kuukaudessa meille tulee ruokavieraita. Usein kotoa muuttaneet lapset ja anoppi mutta myös ystäviä käy n kerran kuukaudessa. Kesällä vielä useammin - naapurissa asuvien ystävien kanssa saatetaan päivällä laittaa viestiä että meillä on tänään tätä, tuletteko syömään. Näin puolin ja toisin, viimeksi keskiviikkona:D Jos toinen perhe on lähdössä reissuun toinen tarjoaa "viimeisen ehtoollisen" edellisenä iltana ettei tarvitse jättää ruokaa jääkaappiin.

Meillä on myös kaveriperheiden kanssa tietyt "ruokakekkerit" joista perheittäin vastataan: me kutsumme kaikki blinijuhliin, yksi perhe tekee kaikkein parhaat pihvit kanttarellikastikkeella ja kolmas tarjoaa ravut syksyllä. Ja monia muita vastaavia:)

Meillä käy vieraita vähintään kerran kahdessa viikossa, joskus pari kertaa viikossa. Itsekin kyläillään yhtä usein. Yleensä viikonloppuisin, joskus myös viikolla.

Meillä käy vieraita kutsuttuna jouluna ja lapsen syntymäpäivänä. Miedän vanhempien synttäreille tulee meidän vanhemmat jos tulevat, ei siis aina.

Olisi kiva jos olisi ns perhetuttuja joiden kanssa viettää iltaa joskus silloin tällöin, mutta ei ole.

Me käydään kylässä muutaman kerran vuodessa, yleensä meidän vanhemmilla ja sukulaislasten synttäreillä.

Vanhempamme piipahtavat nopeasti joskus "yllätyäen" meillä ja samoin me heillä.

Muutamia kertoja viikossa. Joskus ihan päivittäin käy joku tai itse käy jonku luona. Olisi todella ankeaa jos vieraita kävisi vain pari kertaa vuodessa tai itse kylästelisi vain kesäisin ja silloinkin sukulaisen luona. Huolestuttavaa myös se, että vierailijoita varten pitäisi siivota päiviä. Missä sikolätissä asutte vai provoatteko?

Siis eikö teillä ole ystäviä kun noin harvoin kylästelette tai teillä käy vieraita? Kuulostaa todella erakoituneelta.

Kerran pari kuussa käy. Aika usein näemme ystäviä kahvilassa, ravintolassa, baarissa, teatterissa, taidenäyttelyssä jne. Kaupungissa kun asutaan, ei ole paikoista pulaa. Ystäviä tavataan useamman kerran viikossa.

Meillä isot kemut lasten synttäreinä suvulle ja tutuille, sen lisäksi useamman kerran yövieraita vuodessa . Muutaman tuttavaperheen kanssakin kylästellään. Meitä ei harmi kyllä kauheast enääi kutsuta syömään kun ei syödä lihaa ja maitotuotteet ongelma. Harmillista

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 11:58"]

Meillä käy vieraita harvoin, 1-2 kertaa vuodessa. Täällä ei kukaan siivoa eikä sen takia haluta päästää ketään käymään. Noille sovittuja kyläilykertoja varten huhkitaan ja siivotaan pari päivää niin että saadaan asunto jotenkuten ihmismäiseen kuntoon.

Itse käydään kylässä viikottain toisen vanhemmilla, usein syömässä. Mukavaa syödä välillä oikein ateria pöydän ääressä.

[/quote]

Mten te oikein asutte?

Meillä ei käy juuri koskaan vaikka kutsumme. Itse käymme kerran-pari kuussa.

Meillä käy vieraita noin kolme kertaa vuodessa. Käymme kylässä ehkä yhden tai kaksi kertaa vuodessa.

Miksi näin vähän? Minulla on paljon kiireitä, joten en oikein ehdi järjestää kutsuja, koti on myös kaaoksessa kiireen takia, joten en viitsi siksikään usein kutsua. Aiemmin pidin illallisia ym. paljon useammin, mutta koska vastakutsuja ei tule oikeastaan koskaan, en enää jaksa. Tuli vähän sellainen olo, että lasketaan sen varaan, että meillä on rapujuhlat, pikkujoulut, uudetvuodet ym. pöytä koreana, enää en sitten viitsi.

Miksi ei kutsuta kylään? En tiedä. Luulen, että eivät ihmiset jaksa järjestää mitään. Tai sitten järjestävät, mutta eivät kerro meille, en tiedä miksi.

Muutenkaan en enää jaksa juurikaan pitää yhteyttä ihmisiin. Se on monissa ystävyyssuhteissa ollut niin minun kontollani. Nyt kun elämä on hektistä, en jaksa enkä muista huolehtia ystävyssuhteista, mutta eipä kuuluu niistä ystävistäkään, joten olkoon.

Mitä tulee sukulaisiin, niin lopetin kutsumisen kun se kyläilykäytös oli niin älytöntä. Tullaan puoli tuntia sovittua aiemmin ja ihmetellään että kaikki meistä ei ole kotona tai kaikki valmista. Arvostellaan ruokia: maku tai koostumus on väärä tai ties mitä. Käyttäydytään ihme tavoilla: lasketaan kakunpala lautasen sijaan pöytäliinalle ja muuta outoa. Arvostellaan sisustusta jne. En viitsi uhrata vähäistä vapaa-aikaani sille, että järjestäisin tuommoisille jotakin.

Vieraita käy ehkä 3-5 kertaa viikossa. Vaikka en mä niitä vieraiksi tykkää kutsua, ihan kavereiksi vaan. Käydään kylässä taas vähän harvemmin, koska meillä on kaveriporukasta se paras paikka tulla kylään. Muilla on kämppiksiä/pienempiä asuntoja yms. Ei ole lapsia

Ennen kävin päivittäin kylässä ja toisinpäin. Nyt olemme muuttaneet lähemmäs vanhempiani, eikä oikeastaan kukaan käy kylässä (veljeni perheen ja vanhemmat jätä näistä laskuista pois, koska eivät he ole oikeastaan "vieraita" meille. Heitä näemme vähintään viikoittain, joskus päivittäin jos vanhempien kunto on huonompi.)

Kaipaan kyläilyjä, mut minkäs teet kun vielä ei olla uusia kavereita saatu.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:46"]

Meillä käy vieraita noin kolme kertaa vuodessa. Käymme kylässä ehkä yhden tai kaksi kertaa vuodessa.

Miksi näin vähän? Minulla on paljon kiireitä, joten en oikein ehdi järjestää kutsuja, koti on myös kaaoksessa kiireen takia, joten en viitsi siksikään usein kutsua. Aiemmin pidin illallisia ym. paljon useammin, mutta koska vastakutsuja ei tule oikeastaan koskaan, en enää jaksa. Tuli vähän sellainen olo, että lasketaan sen varaan, että meillä on rapujuhlat, pikkujoulut, uudetvuodet ym. pöytä koreana, enää en sitten viitsi.

Miksi ei kutsuta kylään? En tiedä. Luulen, että eivät ihmiset jaksa järjestää mitään. Tai sitten järjestävät, mutta eivät kerro meille, en tiedä miksi.

Muutenkaan en enää jaksa juurikaan pitää yhteyttä ihmisiin. Se on monissa ystävyyssuhteissa ollut niin minun kontollani. Nyt kun elämä on hektistä, en jaksa enkä muista huolehtia ystävyssuhteista, mutta eipä kuuluu niistä ystävistäkään, joten olkoon.

Mitä tulee sukulaisiin, niin lopetin kutsumisen kun se kyläilykäytös oli niin älytöntä. Tullaan puoli tuntia sovittua aiemmin ja ihmetellään että kaikki meistä ei ole kotona tai kaikki valmista. Arvostellaan ruokia: maku tai koostumus on väärä tai ties mitä. Käyttäydytään ihme tavoilla: lasketaan kakunpala lautasen sijaan pöytäliinalle ja muuta outoa. Arvostellaan sisustusta jne. En viitsi uhrata vähäistä vapaa-aikaani sille, että järjestäisin tuommoisille jotakin.

[/quote]

Me olemme taas ajatelleet niin että ruokaa on kuitenkin laitettava joka päivä - sama se jos tekee kerralla enemmän. Ja kotikin siivotaan viikottain (n 250m2) joten siitäkään ei tule lisästressiä vieraiden takia. Molemmat päivätöissä - paljon työmatkoja ja kotiin tulevia hommia mutta silti noista ystävien ja perheen vierailuista saa aina enemmän energiaa kuin mitä se vie:)

Viimeksi eilen oli nuoriso syömässä - emme ole nähneet heitä 3 vkoon kun ovat olleet reissussa. Oli ihana katsoa kuvia kaupungista ja paratiisirannalta missä emme itse ole käyneet ja kuulla tarinoita paikallisista:) Ruokaa jäi sen verran ettei tänään tarvitsekaan tehdä mitään.

5

Tosi harvoin käy ketään. 3:n lapsen synttärit, vappu ja jokunen muu tilaisuus on vuodessa, mihin kutsutaan vieraita. Muutaman kerran porukkaa käy ns. ohikulkumatkalla. Ja samat kuviot toisin päin. Ei tee mieli käydä missään eikä nähdä ketään, meillä on talous romahtanut kertakaikkiaan, en kehtaa näyttäytyä kun joku kuitenkin alkaa kyselemään.. Tästä se erakoituminen alkaa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:40"]

Mten te oikein asutte?

[/quote]

Asumme vähän hankalasti kuolinpesäsän asunnossa, jossa kahden talouden tavarat. Ei tunnu varsinaisesti kodilta. Ei ole energiaa siivota, ei motivaatiota pitää yllä järjestystä, ei varaa laittaa mieleisekseen. On sekä sekaista että likaista.

Joskus joku on käynyt eteisessä ja sitten saa kuulla mutkan kautta sitä kummastelua minkälaista meillä on. Olisivat vaan tyytyväisiä ettei heidän tarvitse jäädä tänne asumaan ja hyvillään että ihan heitä varten sitten siivotaan että on mukava sovitusti tulla kahville.

Meillä ei käy kotona koskaan vieraita, sillä silloin paljastuisi todellinen varallisuus-taso