Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monella elämäntapavalmentajalla vippaa itselläänkin?
08.03.2014 |
Kaksi tuttuani ovat opiskelleet miksi lie lifecoacheiksi ja heidän elämäänsä läheltä seuranneena en kyllä suostuisi heiltä mitään oppeja tai neuvoja elämänhallintaan ottamaan.
Tapio Suomisen Twitterissä hänellä on tittelinä myös tuo. Ja eikös Päivi Storgårdkin semmoista harrastanut. Katri Manninen myös.
Kommentit (6)
Luulen, että ihmiset hakeutuvat (ainakin osa) sellaisille aloille tai alkavat opiskella sellaista asiaa, mikä liippaa läheltä heidän omaa elämää/vaikeuksiaan/kokemuksiaan. Näin saavat samalla tyydytystä omaan elämäänsä ja apua ongelmiinsa.
Tiedän muutaman mm. lääkäriksi ja psykologiksi opiskelleen, jotka ovat olleet "luulosairaita" tarkoitan, että koko ajan ovat ajatelleet heillä olevan jokin sairaus ja tätä ajatusta lievittääkseen ovat tietyllä tavalla kiinnostuneet alasta ja alkaneet opiskelemaan sitä. Enkä tarkoita nyt että olisivat mitenkään "hulluja" vaan muuten vaan tällainen suuntautuminen omassa henkilökohtaisessa elämässään.
Näin varmasti myös näillä elämäntapavalmentajilla. Ovat itse kokeneet jotain elämäänsä järkyttävää (masennus tms) ja ovat lähteneet etsimään tähän apua ja vastausta. Ja nyt haluavat auttaa muitakin (ja samalla terapioivat itseään).
Voin olla ihan hakoteilllä, mutta tällainen tuli mieleeni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuntuuko nro 2:sta, että Katri ja Tapsa olisivat saaneet omat palikkansa niin, että kannattaisi muita opastaa?
Sama tuli mieleen joskus, kun 'rakkausvalmentajaksi' itseään kutsuva Mia Halonen kertoi haastatteluissa erilaisista lukuisista treffeistä, joilla oli käynyt. Sitten olikin parisuhdehaastattelussa ihanan miehensä kanssa, joka kai lopulta paljastui juuri sellaiseksi, mistä valmentajaa varoiteltiin.
En tiedä, kuinka se rakkausvalmentajuus oli häntä itseään auttanut vai tuliko ammattilaisuus siitä, että oli paljon yritystä?
Alue: Aihe vapaa
No, yleensä siitä kiinnostuu mikä on elämässä keskeistä. Jos on vaikeuksia hallita elämäänsä, sen opiskelu on hyvin motivoivaa. Eri asia on tietysti se, että ensinhän ihmisen pitäis syvästi saada oma elämänsä kuntoon, sitten vasta auttaa muita. Paras opettaja on aina sellainen joka on itse kamppaillut opettamiensa asioiden kanssa. Minä taas en luota pelkällä teoriapohjalla toimiviin. Tämä pätee myös ammattiauttajiin. vasta kun ihminen laittaa itsensä peliin hän pystyy antamaan toiselle yhtään mitään.