Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsen pitäisi leikkiä?
08.03.2014 |
Ihan oikeasti: olen tällä palstalla nyt huomannut, että kaikki tuntuvat tuskastuneen nykyiseen pelailuun ja vaativat lapsiltaan perinteisiä leikkejä. Ilmeisesti kommenttien perusteella vielä nimenomaan jotain polttopalloa, nukke- tai legoleikkiä, junaratoja tms.
Sen ymmärrän, että tietokoneen tai tv:n ruutua ei koko ajan saisi tuijottaa. Mutta eikö teillä jo ole aika rajoittunut näkemys niistä muista leikeistä? Miksi lapsen pitäisi leikkiä jonkun vanhan kiiltokuvamaisen käsityksen mukaan?
Ei kaikki lapset ole ennenkään leikkineet into piukassa niillä leluilla. Minäkin voin ihan reilusti tunnustaa, että en pienenä leikkinyt niillä kaikenmaailman barbeilla ja pehmoleluilla, joita minulle ostettiin. Rakkain pehmolelu minulla on yhä tallessa, mutta en minä sillekään muistaakseni ikinä mitään leikkiä kehittänyt. Nukkekodistakaan en välittänyt mitään. En kyllä myöskään pelannut mitään tietokoneella tai ulkona. Minä lähinnä luin, piirsin, kävin silittelemässä naapurin eläimiä ja soitin pianoa.
Ihan normaali minusta mielestäni tuli. Ihan ilman yhtään nukkien pukemisleikkiä tai "nyt tää sanois näin ja tämä toinen näin" -juttua tai junaratoja tai mitä te av-mammat nyt mielessänne ajattelettekaan perinteisiksi hyviksi leikeiksi.
Kommentit (39)
Sun kannattaa varmaan kysyä vanhemmiltasi minkälaisia leikkejä leikit 2/5- vuotiaana. Tuskin itse psljon siitä ajasta muistat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkiminen ja erityisesti ulkona leikkiminen on hyvin tärkeää aivojen monipuoliselle kehitykselle. Pelaajien aivoista tulee erilaiset, eivätkä heidän aivonsa välttämättä sovellu aikuisen elämään ja työelämään kovin hyvin. Motoriikkaongelmat ja hahmottamisvaikeudet myös lievenevät ulkoleikeissä, koska molemmissa on kyse aivojen kehittymättömyydestä.
Miksi erityisesti ulkona leikkiminen?
Olin aika paljon yksin, vaikka naapureissakin olisi ollut saman ikäisiä lapsia. Minä vain viihdyin paremmin yksin tai eläinten seurassa. En vain ollut kiinnostunut niistä kotileikeistä, pihaleikeistä tai tosiaan tietokonepeleistä, joita nämä harrastivat, vaikka mukaan olisi voinut mennä.
Osasin silti ihan hyvin ottaa huomioon toiset ja noudattaa sääntöjä, kun niitä koulussa ja töissä on edellytetty. Olin myös kouluaineissa erittäin hyvä ja mielestäni empaattinen ihminen. Totta kyllä on, että varsinaisia ystäviä sain vasta sitten, kun muutkin olivat kasvaneet ulos siitä leikkimisvaiheestaan ja heidän kanssaan saattoi keskustella erilaisista aiheista, harrastaa yhdessä musiikkia ym.
Minusta av-mammat ovat ymmärtäneet tämän leikkimisen vähän liian kapeasti ja tosikkomaisesti. Meitä ihmisiä on erilaisia ja kenties kannattaisi hyväksyä sekin, että se oma lapsi saattaa olla erilainen kuin itse lapsena. Eikä siis millään erityislapsi-tasolla erilainen vaan luonteeltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:41"]
Sun kannattaa varmaan kysyä vanhemmiltasi minkälaisia leikkejä leikit 2/5- vuotiaana. Tuskin itse psljon siitä ajasta muistat.
[/quote]
Kyllä meillä tästä on keskusteltu ja kaikkien mielikuvat on samat. Onneksi en ollut ainut lapsi tai esikoinen ja äitikin jo vähän iäkkäämpi, joten hän ei hätäillyt asian kanssa vaan antoi avarakatseisesti ja rauhallisesti minun olla sellainen kuin olin, vaikka häntä yritettiin asiassa painostaa. Ja ihan hyvin asiat järjestyivät ja sain vahvan itsetunnon siitä, että minut hyväksyttiin omana itsenäni. Äiti on moneen otteeseen kertonut itsekin olleensa jo pienenä yksin viihtyvä.
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiketjua lukematta vastaan: Leikki kehittää puhetta, sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä.
Tämän takia.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:29"]
Ihan normaali minusta mielestäni tuli. Ihan ilman yhtään nukkien pukemisleikkiä tai "nyt tää sanois näin ja tämä toinen näin" -juttua tai junaratoja tai mitä te av-mammat nyt mielessänne ajattelettekaan perinteisiksi hyviksi leikeiksi.
[/quote]
Olemmeko liian vanhoja muistaaksemme oikeat leikit? Pitäisi kai kysyä lapsiltani, jotka totesivat "meistä ei tule oikeita jos emme saa leikkiä". Tämä kelvannee aloittajalle vastaukseksi kysymykseen "miksi pitäisi leikkiä".
Eivät pukeneet eivätkä muistaakseni noita vuorosanaleikkejä leikkineet, ei ollut paljon muotileluja mutta talo oli kyllä tavaraa täynnä silloin kun olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Miksi sisällä oleva lapsi välttämättä istuu?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Miksi sisällä oleva lapsi välttämättä istuu?
[/quote]
Ja istumisella ja istumisellakin on ero.
Jos istuu nukeilla leikkien tai tietokoneen edessä, on tilanne ihan erilainen. Jo liikkumisen kannalta.
Ruudun tuijottaminen rasittaa silmiä, kun näytössä ei ole silmien kannalta selkeää tasoa/etäisyyttä, johon katse kohdistuu.
Jokainen lapsena tai aikuisena paljon pelannut tietää millainen olo tulee, kun pelaa vaikka pari tuntia. Huono. Päätä saattaa särkeä, olo on epätodellinen ja aivot käy ylikierroksilla. Entäs, kun vaikka teet pari tuntia kotitöitä tai touhuat puutarhatöissä, teet käsitöitä tai harrastat jotain? Olet, vietät normaalia elämää ja olet kenties kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa? Olo on täysin erilainen, normaali, hyvävointinen. Siinä riittävästi syytä miksi rajoitan omien lasteni tietokoneella viettämän ajan mahdollisimman vähäiseksi. Kyllä tämä oikea todellisuus on se, jossa haluan lasteni viihtyvän ja keksivän tekemistä, pelaaminen on se, mitä saa joskus tehdä rajoitetusti.
ps. Lapsi leikkii, kun hänelle annetaan aikaa keksiä tekemistä. Jos eteen laitetaan jatkuvasti valmis tarjoilu, lapsi tyytyy siihen ja oma luovuus katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Missähän ne minun vaikeuteni oikein sitten ovat? On mennyt erinomaisesti koulussa ja sen jälkeenkin. Ei elämä ole niin mustavalkoista ja kasvatusoppaiden hallitsemaa kuin jotkut nuoret äidit luulevat.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:49"]
Olin aika paljon yksin, vaikka naapureissakin olisi ollut saman ikäisiä lapsia. Minä vain viihdyin paremmin yksin tai eläinten seurassa. En vain ollut kiinnostunut niistä kotileikeistä, pihaleikeistä tai tosiaan tietokonepeleistä, joita nämä harrastivat, vaikka mukaan olisi voinut mennä.
[/quote]
No sinun leikkisi olivat varmaan enemmän mielikuvitusleikkejä itseksesi ja eläinten kanssa. Ei lapsen leikkimiselle ole olemassa mitään standardia, että niiden pitää mennä jonkun valmiin leikkikaavan mukaan. Lapsi leikkii kyllä, kukin omalla tavallaan. Mutta jos lapsen edessä on jatkuvasti tietokone, hän ei edes ehdi keksimään tosielämän leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis lapsena pelannut tietokoneella tai katsonut televisiota koko päivän, täysin ilman liikuntaa tai liikkumista? Jotenkin en usko, varsinkin kun viestissäsi viittaat olevasi varttuneempi.
Ps: en ole nuori äiti. Törmään työssäni näihin tietokoneen ääressä kasvaneisiin lapsiin, joissa aivojen puutteellinen kehitys kyllä näkyy.
Ei lapsen pidä leikkiä, lapsen kannattaa leikkiä. En tunne ketään luovaa neroa joka olisi vain piirrellyt ja taputellut eläimiä. Ihan hyvin varmasti menee mutta aika monta hermorataa jää kehittymättä.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Missähän ne minun vaikeuteni oikein sitten ovat? On mennyt erinomaisesti koulussa ja sen jälkeenkin. Ei elämä ole niin mustavalkoista ja kasvatusoppaiden hallitsemaa kuin jotkut nuoret äidit luulevat.
[/quote]
Jos olet viettänyt aikasi poissa fyysisistä aktiviteeteista, et varmasti ole ollut ainakaan kouluaikoina samalla tasolla motorisissa taidoissa ja fyysisen kunnon puolesta ikätoverien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 08:42"]
Ei lapsen pidä leikkiä, lapsen kannattaa leikkiä. En tunne ketään luovaa neroa joka olisi vain piirrellyt ja taputellut eläimiä. Ihan hyvin varmasti menee mutta aika monta hermorataa jää kehittymättä.
[/quote]
Paljon tärkeitä hermoratoja kehittyy myös piirrellessä ja eläinten kanssa touhutessa. Ei pidä unohtaa sitäkään.
Ap täällä lähinnä ihmettelee, että mikä se "oikea leikki" teidän mielestänne on? Sellaiseksi ei ilmeisestikään kelpaa tietokonepeli, urheilu- ja musiikkiharrastuksetkaan eivät käy, lukeminen ei myöskään jne. Kauhean mielikuvituksellista kuvitteluleikkiä/kotileikkiä/supersankarileikkiä jotkut tuntuvat edellyttävän tai sitten niitä jotain pihapallopelejä. Sitten ahdistutaan, kun oma lapsi ei leiki juuri näitä niin kuin kansakoulun lukukirjoissa.
Minulle ainakin äiti laittoi paperin nenän eteen ja pyysi piirtämään itselleen vaikka kukkasia tai vei sinne kirjastoon hakemaan lisää lukemista. Tai antoi makkarapalan mukaan naapurin kiltille koiralle vietäväksi. Ei painostanut mihinkään naapurinlasten kotileikkeihin tai pallopeleihin, kun tiesi, etten niistä välittänyt. Lapsuuteni oli mutkatonta, itsetuntoa vahvistavaa ja neuroottisuutta hylkivää. ;)
Haluan tässä vain alleviivata, että ihan normaaleja ihmisiä on kehittynyt jo ennen tietokonepelien luomaa ahdistustakin kuitenkin monen monista ihmisistä, jotka eivät ole näitä "oikeita leikkejä" innolla lapsena leikkineet.
Miksi ap suhtaudut noin negatiivisesti mielikuvitusleikkeihin?
Alue: Aihe vapaa
Olitko siis lapsena yksin? Nuo tekemisesi kuulostavat yksinolevan lapsen puuhilta. Leikit opettavat lapselle luontaisesti sosiaalisia taitoja. Leikeissä on aina säännöt, joko juuri siinä leikissä leikkijöiden kesken sovittavat tai jopa universaalit (esim. jalkapallo) Leikkien avulla lapsi käsittelee kokemuksiaan ja oppii erilaisia asioita.
Tiedätkö, että leikkiä on tutkittu paljon ja siitä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei siis ole pelkästä "av-mammojen" huolesta.