Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsen pitäisi leikkiä?
08.03.2014 |
Ihan oikeasti: olen tällä palstalla nyt huomannut, että kaikki tuntuvat tuskastuneen nykyiseen pelailuun ja vaativat lapsiltaan perinteisiä leikkejä. Ilmeisesti kommenttien perusteella vielä nimenomaan jotain polttopalloa, nukke- tai legoleikkiä, junaratoja tms.
Sen ymmärrän, että tietokoneen tai tv:n ruutua ei koko ajan saisi tuijottaa. Mutta eikö teillä jo ole aika rajoittunut näkemys niistä muista leikeistä? Miksi lapsen pitäisi leikkiä jonkun vanhan kiiltokuvamaisen käsityksen mukaan?
Ei kaikki lapset ole ennenkään leikkineet into piukassa niillä leluilla. Minäkin voin ihan reilusti tunnustaa, että en pienenä leikkinyt niillä kaikenmaailman barbeilla ja pehmoleluilla, joita minulle ostettiin. Rakkain pehmolelu minulla on yhä tallessa, mutta en minä sillekään muistaakseni ikinä mitään leikkiä kehittänyt. Nukkekodistakaan en välittänyt mitään. En kyllä myöskään pelannut mitään tietokoneella tai ulkona. Minä lähinnä luin, piirsin, kävin silittelemässä naapurin eläimiä ja soitin pianoa.
Ihan normaali minusta mielestäni tuli. Ihan ilman yhtään nukkien pukemisleikkiä tai "nyt tää sanois näin ja tämä toinen näin" -juttua tai junaratoja tai mitä te av-mammat nyt mielessänne ajattelettekaan perinteisiksi hyviksi leikeiksi.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Meidän lapset lapset tekevät noita kaikkia mainitsemisiasi "ulkoleikkejä" sisälläkin. Ei siihen ole muuta estettä kuin mahdollisesti rajoittuneet vanhemmat, jotka eivät anna kiipeillä ja juosta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Meidän lapset lapset tekevät noita kaikkia mainitsemisiasi "ulkoleikkejä" sisälläkin. Ei siihen ole muuta estettä kuin mahdollisesti rajoittuneet vanhemmat, jotka eivät anna kiipeillä ja juosta kotona.
[/quote]
Mä oon ainakin niin rajoittunut, etten anna lapsen kiipeillä kirjahyllyissä ja juosta päättömästi, koska sisällä on niin paljon vähemmän tilaa ja kaikenlaisia vaaranpaikkoja: kirjahyllyt voivat kaatua, joka paikassa on teräviä kulmia, johon päänsä voi lyädä. Ulkona on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään, eikä kotia tarvitse kalustaa pelkästään lapsen ehdoilla.
Tuli muuten tästä mieleen, että esim. metsässä liikkuminen on todella hyvää neurologista stimulaatiota. Moni puheterapeutti määrääkin ensimmäiseksi lääkkeeksi puheen kehityksen vaikeuksiin metsäretkiä.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:48"]
Miksi erityisesti ulkona leikkiminen?
[/quote]
Päiväkodin totuttelupäivänä ei ollutkaan aamupäiväulkoilua. No. Sitten ei ruoka maistunut. Eikä nukuttanut päiväuniaikaan. Ja lapsi huusi kuin syötävä. Eikä olisi nukkunut niitä uniaan jotka nyt ainakin ovat aivojen kehitykselle tärkeät.
Että jos nyt ainakin tuon takia olisi hyvä leikkiä ulkona.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Meidän lapset lapset tekevät noita kaikkia mainitsemisiasi "ulkoleikkejä" sisälläkin. Ei siihen ole muuta estettä kuin mahdollisesti rajoittuneet vanhemmat, jotka eivät anna kiipeillä ja juosta kotona.
[/quote]
Mä oon ainakin niin rajoittunut, etten anna lapsen kiipeillä kirjahyllyissä ja juosta päättömästi, koska sisällä on niin paljon vähemmän tilaa ja kaikenlaisia vaaranpaikkoja: kirjahyllyt voivat kaatua, joka paikassa on teräviä kulmia, johon päänsä voi lyädä. Ulkona on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään, eikä kotia tarvitse kalustaa pelkästään lapsen ehdoilla.
[/quote]
Onhan ulkonakin kiviä ja kantoja ja aitoja ja tikkuja ja jopa lasinsiruja, ei ole minun mielestäni sen turvallisempi paikka kuin kotikaan. Kirjahyllyyn en toki antaisi lapsen kiivetä, mutta enpä antaisi kiivetä myöskään huojuvaan puuhun, jonka oksat irtoilevat lapsen painon alla...
Monipuolisinta liikuntaa lapsi saa toki liikkumalla sekä sisällä että ulkona.
No, tässä ap:lle tiivistelmä leikin välttämättömyydestä:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei vain vieläkään ymmärrä, miksi nimenomaan *pitäisi* leikkiä roolileikkejä ja liikuntaleikkejä? En suhtaudu niihin negatiivisesti vaan ne ovat vain yksi vaihtoehto, selvästikään ei mikään elintärkeä. Minä sain mielikuvitukselleni ihan riittävästi virikettä lukemisesta ja piirtämisestä, liikuntaa tuli, kun ulkoilutin naapurin koiraa (ja myöhemmin omaa koiraa) ja pyöräilin sinne kirjastoon. Myöhemmin koulun ulkopuolella sitten mm. osallistuin näytelmäkerhon toimintaan.
Tämä ihmetykseni on lähtenyt näistä ketjuista, joissa moititaan tietokonepelejä. Ymmärrän toki, ettei yksipuolisuus oli hyvä asia, en lapsena itsekään edes pelannut lainkaan tietokonepelejä. Niitä oli jo silloin, mutta ei kiinnostanut. Mutta sitä en ymmärrä, että nimenomaan nämä tietyt leikit pitäisi olla siinä tilalla.
Minusta tässä tehdään elämää turhan vaikeaksi. Huomattavasti vaikeampihan lasta on tietokonepelin äärestä irrottaa johonkin pallopeliin tai roolileikkiin, jos hänellä ei ole sellaiseen mielenkiintoa eikä taipumusta, kuin laittaa piirtämään tai lukemaan jotain tai viedä vaikka uimaan tai pyöräilemään.
Minäkin inhosin pienenä ns klassisia nukke- ja barbieleikkejä, vaikka minulla barbieita oli, en niillä koskaan mielestäni leikkinyt. Nukkeja oli tasan 1 kpl. Veljen kanssa joskus leikin He-Man-ukkeleilla, muita leikkejä en muista leikkineeni. Eniten nautin piirtämisestä ja eri asioiden keräilystä (kiiltokuvat, tarrat, pullonkorkit, kivet yms). Viihdyin paljon myös yksikseni, eikä koskaan pakotettu muiden kanssa leikkimään jos en halunnut. Välillä oli ihan kivaa olla muiden kanssa, välillä alkoi ahdistamaan ja halusin olla yksin. Tykkäsin myös videopeleistä paljon, sekä pihalla yhteis-leikkimisestä (kirkonrotta ym leikit). Minua ei koskaan pakotettu mihinkään perinteisiin tyttöjen nukke- ja kotileikkeihin.
Oma poikani on vähän samanlainen, päiväkodissa on 1 paras kaveri, ja muiden kanssa ei halua leikkiä, vaikka ehdotetaan. Sanoo, että tykkää leikkiä yksin. Ryhmätoiminnasta silti tykkää, esim laulutunneista, jumpasta ja muusta. En ole huolissani, hän saa olla sellainen kuin on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 07:58"]
Ulkoleikeissä tasapainoillaan, kiipeillään, hahmotetaan etäisyyksiä hypittäessä kiveltä toiselle, juostaan, käännytään, kaadutaan ja heitellään. Kaikki tämä on välttämätöntä motoriikan ja hahmottamisen kehitykselle. Sisällä istuvan lapsen aivot voivat jäädä tältä kohdin vajaiksi, mikä näkyy sitten vaikeuksina koulussa ja loppuelämässä.
[/quote]
Meidän lapset lapset tekevät noita kaikkia mainitsemisiasi "ulkoleikkejä" sisälläkin. Ei siihen ole muuta estettä kuin mahdollisesti rajoittuneet vanhemmat, jotka eivät anna kiipeillä ja juosta kotona.
[/quote]
Mä oon ainakin niin rajoittunut, etten anna lapsen kiipeillä kirjahyllyissä ja juosta päättömästi, koska sisällä on niin paljon vähemmän tilaa ja kaikenlaisia vaaranpaikkoja: kirjahyllyt voivat kaatua, joka paikassa on teräviä kulmia, johon päänsä voi lyädä. Ulkona on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään, eikä kotia tarvitse kalustaa pelkästään lapsen ehdoilla.
[/quote]
Onhan ulkonakin kiviä ja kantoja ja aitoja ja tikkuja ja jopa lasinsiruja, ei ole minun mielestäni sen turvallisempi paikka kuin kotikaan. Kirjahyllyyn en toki antaisi lapsen kiivetä, mutta enpä antaisi kiivetä myöskään huojuvaan puuhun, jonka oksat irtoilevat lapsen painon alla...
Monipuolisinta liikuntaa lapsi saa toki liikkumalla sekä sisällä että ulkona.
[/quote]
Mä en ihan samalla tavalla pidä kiviä ja kantoja uhkana kuin esim. tuota hellankulmaa tuossa vieressä. Ja lapsi saa kiivetä puuhun kyllä, kun on vähän vanhempi, mutta kirjahyllyyn ei, koska se voi kaatua päälle. Lapsen luut kyllä kestää putoamisia ja kaatumisia ihan hyvin, mutta juuri pään kohdalla olevia kulmia kannattaa mielestäni välttää, ja toki haluan pitää myös kodin irtaimiston ehjänä.
Onko täällä nyt joku määritellyt sen leikin mitä pitäisi leikkiä, vai mitä ap. jankkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:17"]
Onko täällä nyt joku määritellyt sen leikin mitä pitäisi leikkiä, vai mitä ap. jankkaa?
[/quote]
Luepa tarkalla silmällä esimerkiksi noita tietokonepelivastaisia ketjuja, niin kyllä niistä aina putkahtaa esiin se "oikea leikki" TM. Ja täälläkin on jo parissa kommentissa tullut esiin, että pitäisi ulkona kivillä tasapainoilla ja olla roolileikkiä ym. Se käsitys "oikeasta leikista" on selvästi olemassa, vaikka minusta monet muut aktiviteetit korvaavat sen ihan hyvin.
Okei, selvä juttu, kiitos vastauksesta ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko siis ap päätellä, että et ole kovin sosiaalinen ihminen?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:17"]
Minäkin inhosin pienenä ns klassisia nukke- ja barbieleikkejä, vaikka minulla barbieita oli, en niillä koskaan mielestäni leikkinyt. Nukkeja oli tasan 1 kpl. Veljen kanssa joskus leikin He-Man-ukkeleilla, muita leikkejä en muista leikkineeni. Eniten nautin piirtämisestä ja eri asioiden keräilystä (kiiltokuvat, tarrat, pullonkorkit, kivet yms). Viihdyin paljon myös yksikseni, eikä koskaan pakotettu muiden kanssa leikkimään jos en halunnut. Välillä oli ihan kivaa olla muiden kanssa, välillä alkoi ahdistamaan ja halusin olla yksin. Tykkäsin myös videopeleistä paljon, sekä pihalla yhteis-leikkimisestä (kirkonrotta ym leikit). Minua ei koskaan pakotettu mihinkään perinteisiin tyttöjen nukke- ja kotileikkeihin.
Oma poikani on vähän samanlainen, päiväkodissa on 1 paras kaveri, ja muiden kanssa ei halua leikkiä, vaikka ehdotetaan. Sanoo, että tykkää leikkiä yksin. Ryhmätoiminnasta silti tykkää, esim laulutunneista, jumpasta ja muusta. En ole huolissani, hän saa olla sellainen kuin on :)
[/quote]
Ai niin. Tulikin ap:lle mieleen yksi asia, jossa omat vanhemmat selvästi yrittivät ohjata. Eli minua yritettiin saada pienenä keräilemään kiiltokuvia ja postimerkkejä. Luovuttivat kyllä, kun ei kiinnostanut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:27"]
Voiko siis ap päätellä, että et ole kovin sosiaalinen ihminen?
[/quote]
On muutamia hyviä ystäviä, joiden tapaamiseen teen aloitteita ja keksin yhteisiä aktiviteetteja, joihin lähtevät selvästi mielellään mukaan. Viihdyn kyllä nykyäänkin erittäin hyvin itsekseni, äitini on samanlainen. Pidän sitä aikamoisena vahvuutena, olen ollut paljon yksin mutta en koskaan yksinäinen.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:27"]
Voiko siis ap päätellä, että et ole kovin sosiaalinen ihminen?
[/quote]
On muutamia hyviä ystäviä, joiden tapaamiseen teen aloitteita ja keksin yhteisiä aktiviteetteja, joihin lähtevät selvästi mielellään mukaan. Viihdyn kyllä nykyäänkin erittäin hyvin itsekseni, äitini on samanlainen. Pidän sitä aikamoisena vahvuutena, olen ollut paljon yksin mutta en koskaan yksinäinen.
[/quote]
Ehkäpä se sitten selittää, miksi et osaa arvostaa leikkiä. Leikkihän on sitä toimintaa, jossa lapset luovat ja opettelevat yhteistoimintaa. Ja kyllä leikillä on tietenkin muitakin funktioita, monia niistä on tässä ketjussa jo mainittukin, mutta itse haluaisin vielä lisätä erilaisten tunteiden prosessoinnin (esim. kuoleman kohdannut lapsi saattaa leikkiä kerta toisensa jälkeen hautajaisia).
Sosiaalisuus ja yksinäisyyden arvostaminen eivät muuten ole mitenkään toisiaan poissulkevia juttuja, itse olen hyvin sosiaalinen, mutta tykkään myös yksinäisyydestä, enkä yksin ollessani tunne oloani yksinäiseksi.
Siksi, että lapset eivät saa olla omia persooniaan. Jokainen ollaan tunkemassa samaan perusreippaan, perusmukavan lapsen muottiin.
Aina kehutaan lastentarhanopettajien korkeaa koulutusta Suomessa. Hieno asia se onkin, Mutta mielestäni varhaiskasvatuksen ihmiskäsitys on jotenkin ongelmalähtöinen. Kaikkea erilaisuutta lähestytään ensisijaisesti korjattavana tai hoidettavana asiana sen sijaan että ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ihmisten erilaisuus.
Näillä palstoilla tavikset tekevät perässä sitä mitä ammattilaiset edellä. Jälki on surkuhupaisaa. Kerran tällä tai kilpailevalla palstalla ehdotettiin uhmaavalle lapselle autismidiagnoosia sillä perusteella, että tämä oli oppinut kolmevuotiaana lukemaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:25"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:17"]
Onko täällä nyt joku määritellyt sen leikin mitä pitäisi leikkiä, vai mitä ap. jankkaa?
[/quote]
Luepa tarkalla silmällä esimerkiksi noita tietokonepelivastaisia ketjuja, niin kyllä niistä aina putkahtaa esiin se "oikea leikki" TM. Ja täälläkin on jo parissa kommentissa tullut esiin, että pitäisi ulkona kivillä tasapainoilla ja olla roolileikkiä ym. Se käsitys "oikeasta leikista" on selvästi olemassa, vaikka minusta monet muut aktiviteetit korvaavat sen ihan hyvin.
[/quote]
Oikea leikki on sitä, mitä lapsi tekee ollessaan irti tietokoneesta tai ohjatusta toiminnasta (esim. useimmat koulutunnit, tiukasti ohjattu harrastustoiminta jne), jossa poistetaan mahdollisuus luovaan leikkiin. Sitä taas on niin paljon ja monenlaista kuin vain antaa lapsen keksiä.
Alkaa olla rasittavaa tuo jankkaaminen siitä "tietynlaisesta" leikistä, kun selvästikään ap et halua ymmärtää ja uskoa, että tietokoneella vietetty aika ei ole lapselle suuressa määrin hyväksi. Täällähän nimenomaan on tuotu esille todella monipuolisesti mitä kaikkea leikkiminen on.
Tuli tästä mieleen, että jossain haastattelussa Jenni Vartiainen joskus sanoi, että häntä ei lapsena kiinnostanut yhtään mitkään perinteiset leikit. Tahtoi ennemin treenata vaikka jotain liikunnallista juttua, kuin leikkiä barbieilla ja poneilla. Ja eikös Jenni ollut ihan SM-tasolla taitoluistelussakin nuoruudessaan?
Eihän täällä kukaan ole väittänyt, että on olemassa tietynlaista leikkiä, jota kaikkien tulisi leikkiä. Lapsille tulisi tarjota mahdollisimaan monipuolisesti virikkeitä, silloin lapsi kehittyy kokonaisvaltaisesti. On niissä tietokonepeleissäkin sellaisia pelejä, jotka kehittävät ongelmanratkaisukykyä, hahmottamista yms, mutta ne eivät saisi olla lapsen elämän ainoa sisältö vaan sen lisäksi pitäisi leikkiä muitakin leikkejä (Esim. Niitä ap:n ihmettelemiä roolileikkejä, liikuntaleikkejä, yms).