Kumman näistä naisista haluaisit mieluummin ystäväksi?

Valitsen ystäväni sen perusteella, miten meillä juttu sujuu ja arvot naksahtaa kohdalleen.

ujo on vain vieraille ujo ja ystäville ihan avoin. Puhelias voi olla kivaa seuraa tai sitten liian puhelias.



Ja noista muista kuvauksista en tajua miten ne liittyy ystävyyssuhteen laatuun...

Olen itse aika hiljainen, joten olisi hauska jos olisi tosi hölösuu kaveri

mutta näin äkkiseltään mielikuvan perusteella. KUMMAN valitsisitte?



ap

Jokainen on oma yksilönsä ja jokaisen ystävät ovat omia yksilöitään ja sitten näiden kahden yksilön keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa...

En tykkää lihavista ihmisistä.

Tosin eihän tuollaisilla tiedoilla ystäviä valita, vaan jonkun kanssa synkkaa, toisen kanssa ei. Ei mulle ihmisen ulkonäkö merkkaa mitään, tosi ujon kanssa olisi tietysti hankalampi tutustua.

Mielummin räväkkä ja puhelias kuin jäykistelevä ujo. Mutta.... liika on liikaa ja monet ujot on kaveriporukassa puheliaita jne. Kumman kanssa nyt synkkaisi paremmin.



Kaverisuhteissa ulkonäkö on ihan merkityksetön tekijä.

niin en todellakaan koe. Vastaus on a, koska tulen paljon paremmin a:n kaltaisten kanssa toimeen, muttei se ulkonäkö ole se pointti.

Lihavuudella ei ole kaverisuhteeseen mitään merkitystä, vaikkakin samaan hengenvetoon täytyy todeta, ettei minulla ole ainuttakaan lihavaa ystävää. Hiukan ylipainoisia toki on.

Oon itse niin kuin tuo a-vaihtoehto. Jos on vähän ujo, niin ei todellakaan haittaa. Itse mietin joskus tarkkaankin, mitä sanon ja miten muotoilen lauseeni, joten oon havainnut kovin puheliaan ihmisen seuran rasittavaksi. Ärsyttää, jos toinen vaihtaa jo aihetta, kun itse vasta muotoilee päässään kommenttia edelliseen aiheeseen. Oonkin kokenut monen ujon ja rauhallisemman ihmisen seuran paljon miellyttävämmäksi, kun itsekin olen sellainen.



Lisäksi mua ei todellakaan haittaa hiljaiset hetket, mutta joku suupaltti voi tuskastua niistä pahasti ja minusta ei ole väkisin täyttämään hiljaisuutta. Ujon kanssa voisi helpommin yhdessä nauttia hiljaisista hetkistä. Siksi valitsen a:n.



Mut tosiaankin kaikkein eniten merkkaa, miten tullaan juttuun ja miten noin muuten synkkaa.

Oon itse niin kuin tuo a-vaihtoehto. Jos on vähän ujo, niin ei todellakaan haittaa. Itse mietin joskus tarkkaankin, mitä sanon ja miten muotoilen lauseeni, joten oon havainnut kovin puheliaan ihmisen seuran rasittavaksi. Ärsyttää, jos toinen vaihtaa jo aihetta, kun itse vasta muotoilee päässään kommenttia edelliseen aiheeseen. Oonkin kokenut monen ujon ja rauhallisemman ihmisen seuran paljon miellyttävämmäksi, kun itsekin olen sellainen.

Lisäksi mua ei todellakaan haittaa hiljaiset hetket, mutta joku suupaltti voi tuskastua niistä pahasti ja minusta ei ole väkisin täyttämään hiljaisuutta. Ujon kanssa voisi helpommin yhdessä nauttia hiljaisista hetkistä. Siksi valitsen a:n.

Mut tosiaankin kaikkein eniten merkkaa, miten tullaan juttuun ja miten noin muuten synkkaa.

Comfortable silence, välillä ainakin.

ystäviä ei ole koskaan liikaa

en kestä suulaita pullukoita

Pakko myöntää, että a-yhdistelmässä on mun mielestä jotain ahdistavaa. Tai sanotaan suoraan: jos en tiedä naisesta mitään muuta kuin sen, minkä näen, ja hän on a:n kaltainen, niin kyllä mulla vähän nousee karvat pystyyn. Tosi alkeellista, tiedän, mutta jos nainen on hoikka ja kaunis (=kaikkien muiden jollain tavalla ihailema tai kadehtima), niin haluaisin että hän kantaisi sen ihailun, olisi luonteeltaan rohkea, itsevarma ja miellyttävä. Ujous ja sulkeutuneisuus on jollain tavalla epäilyttävää. Ensimmäinen epäilys on, että hän tuntee olevansa liian hieno kyseiseen seurueeseen eikä siksi pysty rentoutumaan, vaikka tietää kaikkien ihailevan häntä. Toinen epäilys on, että se on hänen ovela juonensa miehen hankkimiseksi, sillä kauniin naisen ei tarvitse avata suutaan miellyttääkseen miehiä, mikä rumien mielestä on tietysti ärsyttävää.



Siinä teille vähän vuodatusta. Mutta jos henkilö on muuten mukava, niin eipä mikään estäisi mua ystävystymästä hänen kanssaan.

Pakko myöntää, että a-yhdistelmässä on mun mielestä jotain ahdistavaa. Tai sanotaan suoraan: jos en tiedä naisesta mitään muuta kuin sen, minkä näen, ja hän on a:n kaltainen, niin kyllä mulla vähän nousee karvat pystyyn. Tosi alkeellista, tiedän, mutta jos nainen on hoikka ja kaunis (=kaikkien muiden jollain tavalla ihailema tai kadehtima), niin haluaisin että hän kantaisi sen ihailun, olisi luonteeltaan rohkea, itsevarma ja miellyttävä. Ujous ja sulkeutuneisuus on jollain tavalla epäilyttävää. Ensimmäinen epäilys on, että hän tuntee olevansa liian hieno kyseiseen seurueeseen eikä siksi pysty rentoutumaan, vaikka tietää kaikkien ihailevan häntä. Toinen epäilys on, että se on hänen ovela juonensa miehen hankkimiseksi, sillä kauniin naisen ei tarvitse avata suutaan miellyttääkseen miehiä, mikä rumien mielestä on tietysti ärsyttävää.

Siinä teille vähän vuodatusta. Mutta jos henkilö on muuten mukava, niin eipä mikään estäisi mua ystävystymästä hänen kanssaan.

huonoitsetuntoiselta ihmiseltä, en haluis tutustua...

ai että kauniin ja hoikan ihmisen on pakko olla rohkea ja itsevarma tai muuten on epäilyttävä???



Muilla on oikeus olla ujoja ja ja hiljaisia, mutta kauniin/hoikan naisen on "kannettava ihailu" ja muutettava persoonallisuustyyppiään sun kaltaistesi takia???



Joo, turha kai sanoa, että olin pitkään tuon a) tyypin ihminen. Nykyään olen hyvinkin puhelias, joten sikäli en enää sovi kuvaukseen, mutta nro 18 suhtautuminen pännii silti.

ei se ole valinnan asia. Se pitää myös ansaita, olematta kilo-väri-pituus-maailmankatsomus-jutuissa.

Ei kaikki hoikat ole lainkaan kauniita eikä vetovoimaisia.

Ei ystävää noin valita. Sehän on se kokonaisuus. Joistakin vaan tulee läheisempiä. Luottamus tärkeää ja toisen kunnioitus.