Onko täällä muita entisiä seurakuntanuoria, jotka ei nykyään jaksa uskoa?

Mä tulin uskoon lukioaikana, joskus oli pelastusvarmuuskin. Opiskeluaikanakin olin vielä mukana seurakuntapiireissä. Työt aloitettua uudella paikkakunnalla seurakuntayhteyteyttä ei enää löytynyt. Nykyään tuntuu, ettei elämällä ole mitään merkitystä. Tässäkin istun viinilasillisen kanssa, siinä mun elämän sisältö.