Onko lapsia kivempi kasvattaa pienemmällä paikkakunnalla? Kertokaa kokemuksia!

Lapsia ei ole kiva kasvattaa missään. Ne ovat hirviöitä, jotka pilaavat elämän ainakin 20 vuodeksi.

No koulut ovat pienempiä, helpompi ryhmääntyä mitä isossa koulussa missä satoja oppilaita. Päiväkotiryhmät samoin pienempiä. Pienemmät paikkakunnat maaseutumaisempia, joten luontoon pääsee helpommin tutkimaan ja oppimaan, ilma on raittiimpaa koska vähemmän liikennettä eikä saastuttavia tehtaita ole usein lähellä. Toki sitten pienemmältä paikkakunnalta täytyy lähteä niille isommille paikkakunnille opiskelemaan, isommille ostoksille yms. Itse olen siis kasvanut pienellä paikkakunnalla josta olen muuttanut aikuisena kaupunkiin.

No, sehän sitten riippuu ihan siitä, mitä arvostat. Itse olen kasvanut pienellä paikkakunnalla ja en sinne lapsiani veisi. Omat lapset kasvavat nyt pk- seudulla ja tuntuvat olevan elämäänsä tyytyväisempiä, kuin minä samassa iässä. 

Pienten paikkakuntien vahvuus ja heikkous on yleensä yhteisöllisyydessä. Hyvä yhteisö kannattalee, mutta jos yhteisö on heikko, niin sitä ei pääse pakoon minnekään. Esim. koulukiusattuja lapsia kehoitetaan hakemaan harrastuksista kavereita, mutta pienellä paikkakunnalla ne on samat naamat jokapaikassa, jos ohjattua harrastustoimintaa edes on. 

Tuo yksi kommentoija totesi, että maaseudulla pääsee nopeammin luontoon. Tulen Suomen syrjäisimmästä kolkasta, enkä ole tähän mennessä ymmärtänyt, miksi lapsen pitäisi päästä Espoon keskuspuistoa suurempaan metsään helposti. Ne on aika pari korttelia isoimpien kaupunkien keskellä, jossa luonto Suomessa on kaukana. 

Lapset ovat yleensä luonnostaan liikunnallisempia kun julkiset ei kulje. Jos haluaa vaikka kaverille niin se on sitten pyörä tai apostolin kyyti.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yleensä luonnostaan liikunnallisempia kun julkiset ei kulje. Jos haluaa vaikka kaverille niin se on sitten pyörä tai apostolin kyyti.

No tämäkin on niin ja näin. Toki jossain tukimuksissa maaseudulla asuavat lapset ovat mototisesti taitavampia, mutta toisaalta maaseudun lapset ovat lihavampia kuin kaupungissa. 

Nuo julkisetkin nyt on vähän niin ja näin - jos koulu- ja päiväkotikaverit asuvat parin kilometrin säteellä, niin ei niihin julksilla kuljeta, koska harvoin se bussinreitti kulkee just niin, että se olisi nopeampi kuin kävellen/ pyörällä. 

Yleisemmin, liikunnallisuus on kuitnekin asia, johon vaikutetetaan kasvatuksella. On vähintääkin hassua ajatella, että vien lapset korpeen ja oppivat siellä liikkumaan itsestään, kun en niitä mihinkään vie. Yhtä hyvin siinä sitten käy niin, ettei niitä kavereita ole, eikä mihinkään tarvii lähteä. 

Mutta pienipaikkauntakaan ei tarkoita sitä, että kaverit olisivat sen kauempana kuin suuremmalla paikkakunnalla, jos kuitenkin asuu taajamassa. 

helsinkissä on helpompaa jengi ottaa lapsen koulutukseen opettavat ryöstöt ja puukotukset. lapsi ei joudu edes vastuuseen teoistaa saa vielä huumeita palkakseen. sitten voi äityli olla ylpeä äpärästään ja pelätä loppu ikänsä

Myös pk-seudulla ja kehyskunnissa on maaseutumaisia asuinalueita.

Esim. Sipoo on Helsingin naapurikunta, mutta silti lähes pelkästään metsää ja peltoa.

tytöt pupullaan kirjoitti:

helsinkissä on helpompaa jengi ottaa lapsen koulutukseen opettavat ryöstöt ja puukotukset. lapsi ei joudu edes vastuuseen teoistaa saa vielä huumeita palkakseen. sitten voi äityli olla ylpeä äpärästään ja pelätä loppu ikänsä

Twitterissä kiertää juuri kaavio, että pk- seudulla on vähemmän nuorten väkivaltarikollisuutta kuin Suomessa keskimäärin. Aika monessa Itä-Suomenkin pikkukaupunigissa on leimahtanut pahojakin huumeongelmia, mutta eihän niistä uutisoiminen ole niin raflaavaa kuin Itä-Helsingistä. 

Turvallisempaa, kun lapset on aina kotona kun eivät viitsi lähteä mihinkään jos ei joku vie autolla. 

Pitää varautua siihen, että lapset voi olla yksinäisiä ja täysin vanhempien kuljetusavun varassa; jos siis puhutaan ihan maaseudusta.

Ulkoiluun ja liikuntaan kannattaa varautua, että valaistuja reittejä tai valmiita hiihtolatuja ei ole. Se ei ole ongelma kaikille, mutta monet liikuntamahdollisuudet on kaupungeissa paremmat kuin maalla.

Yleensä pikkupaikkakunnalla tietää ketä ovat ne pedofiilit ja nistit, joista voi lasta sitten varoittaa jo etukäteen.

Miten pieniä ne maaseudun päiväkotiryhmät oikein on, kun hehkutetaan? Oma lapsi viskarissa Helsingissä, lapsia on 13. 

Vierailija kirjoitti:

Turvallisempaa, kun lapset on aina kotona kun eivät viitsi lähteä mihinkään jos ei joku vie autolla. 

Tämä on aika surullinen tapa ajatella. Ei kavereita, ei harrastuksia. Joo, tosi kivaa. 

Muuten tämä on taas tämä käsitteellinen hankaluus. Tarkoittaako pieni paikka tosiaan sitä, että asuu hitsin tuutissa. Kyllä pienemmillä paikkakunnillakin on keskusta, jossa ihmiset yleensä asuu lähellä toisiaan. Aika usien näinden pienten paikkakuntien puolesta puhujat vetoavatkin juuri siihe, että kaikki on lähellä, harvemmin siihen, että kaikki on kaukana. 

Pieni paikkakunta oli itselleni helvetti lapsena ja nuorena. Sain aloittaa elämäni vasta, kun muutin pois 20-vuotiaana. Siihen asti olin koulukiusattu eikä minulla ollut ystäviä. Paikkakuntaa terrorisoi kepu ja kepulaisten kakarat, eikä mitään voinut harrastaa. Opettajat olivat luonnevikaisia. Kuulemani mukaan sama meno vain jatkuu.

Riippuu vähän siitä paikkakunnasta. Jos paikkakunta on toisen vanhemman tai molempien lapsuuden kotikylä, on helpompi lämmittää vanhat suhteet uudestaan, löytyy tukiverkkoa ja muita turvallisia tuttuja helposti. Jos taas heitetään tikalla karttaan ja muutetaan paikkaan x, voi olla että paikalliset ovat jo useamman sukupolven ajan luoneet suhteensa (ja sukupolvia kestävät riitansa), eikä yhteisöön pääse millään mukaan, ei vanhemmat, eikä lapset.

Isommilla paikkakunnilla on yleensä enemmän muualta muuttaneita, joten heistä löytyy ne omat piirit, tuttavat ja perhetutut.

Ja sitten vielä jos muuttaa jonnekin muuttotappioperähikiän laidalle, ja erehtyy ostamaan sen talon, niin siitä talosta ei pääse eroon muuta kuin tuikkaamalla tuleen siinä vaiheessa, kun kukaan ei ole enää asumassa siinä. Siitä tulee vain rasite lapsille tulevaisuudessa. Isomman kaupungin hyvällä alueella oleva koti on helppo myydä hetkessä pois, jos ei nyt ihan törkeää ylihintaa ole pyytämässä.

Kun muutimme kaupungista pienelle paikkakunnalle, lapsen kaverit lisääntyivät. Täällä vielä naapureiden eri ikäiset lapset leikkivät ulkona porukalla, samanlaista ei ollut kaupungissa. Kaupungeissa lasten aika tuntuu kuluvan joko harrastuksissa tai pelatessa. Samoin harrastusmatkat lyhenivät eikä harrastukset ole yhtä kilpailuhenkisiä.