välit poikki ystävän kanssa

Moikka kaikki!

Tarttisin neuvoja kun olen aika inhottavassa tilanteessa :( asia ei vaivaa ihan vietävästi mutta häiritsee koska en haluaisi olla tilanteessa missä en ole väleissä jonkun kanssa ja kaiken lisäksi tää ei oo omasta mielestäni pelkästään mun syyni..

Olen muuttanut opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle vähän vajaa 2 vuotta sitten ja meillä on ollut suhteellisen tiivis muutaman tytön tyttöporukka opiskelujen kautta. Mulla on tapahtunut erityisen iso elämänmuutos kun olen eronnut 7 vuoden parisuhteesta loppusyksystä ja olen tosiaan 22-vuotias. Ero oli kipeä ja vaikea vaikka itse olinkin myös alotteellinen ja tukahdutin sitten sitä surua juhlimalla aika rajusti mikä ymmärtääkseni on normaalia? Vedin aika paljon sellasia kännejä mitä ei ole tullut koskaan nuoruusvuosina vedettyä ja muisti saattoi mennä useasti ja itkeskelin myös aika usein kun oli tunteet niin pinnassa. Nämä kaverini tukivat mua ja väittivät ainakin ymmärtävänsä että mulla on nyt vaikeaa ja että tää on ohimenevää.

Ei olla itseasiassa näiden mun kavereiden kanssa oltu juhlimassa kuluneen lukuvuoden aikana yhdessä kuin ihan 2-4 kertaa ja etenkin tän joka suhtautuu muhun erityisen kielteisesti nyt niin hänen kanssaan ollaan oltu vaan 2 kertaa ja nekin tän vuoden puolella. Siitä huolimatta että olen puhunut paljon erostani, olen aina muistanut kysellä myös heidän kuulumisiaan ja ollut pirteä ja hyväntuulinen suurimman osan ajasta (olen joutunut tosin vähän esittämään etten kuormittaisi heitä liikaa koska ymmärrän ettei kukaan jaksa kuunnella toisen ongelmia ikuisuuksiin).

Nyt muutama viikko sitten nämä lopettivat yhteydenpidon kuin seinään, ei tullut vastausta viesteihin tai puheluihin tai jos tuli niin se oli tosi negatiivista ja epäystävällistä. Yritin sitten kysyä että mikä on vaikka arvasinkin että he ovat turhautuneita siihen että mulla on mennyt niin lujaa ja ovat olleet huolissaan. Tosiasiassa olen siis itkestkellyt muutaman kerran kännissä, loukannut itseni fyysisesti, mulla on mennyt muisti ja olen käynyt läpi muutaman yhen illan jutun. Yritin sitten aikani kysyä että mikä vaivaa ja sitten he alkoivat avautua toden teolla. Juttelimme kunnolla ja sain kuulla syytöksiä siitä miten minusta on pitänyt koko yhteisten opiskeluaikamme aina pitää huolta humalassa ja miten heidän iltansa ovat siinä sitten pilantuneet täysin! Puhutaan nyt tyyliin siitä että mulle pitää auttaa vaatteita päälle ja muistuttaa veden juomisesta ym. Hassua tämä on siksi että kun seurustelin, lähdin harvoin edes baariin jatkoille yhteisistä opiskelijajuhlista ja laskeskelin tossa yks päivä että ollaan sen ekankin yhteisen opiskeluvuoden aikana oltu ihan muutaman kerran vaan yhdessä juhlimassa! sain myös kuulla että olen täysin erilainen ihminen arvomaailmaltani ja että meillä ei ole mitään yhteistä. Teen kuulemma itsestäni ainoastaan ison numeron ja huomion keskipisteen etenkin humalassa jne.

Järkytyin tästä kyllä vähän koska oon kuvitellut että kaverit ymmärtäisivät tällaisen käytöksen olevan normaalia noin ison elämänmuutoksen ja kriisin jälkeen. Lopetimme keskustelun ihan hyvissä väleissä eikä itselläni ole juuri mitään kiinnostusta jatkaa ystävyyttä tällaisen meiningin jälkeen. Mutta, onko muille käynyt samalla tavalla? eikö ystävyyden pitäisi kestää tällainen vaihe (joka ei tosiaan oo jatkunut kuin muutaman kuukauden) vai eikö nää sitten ollut mitään tosiystäviä? miten pystyisin jättämään nuo omaan arvoonsa ja jatkamaan mun elämää aatellen ettei tollanen oo mun arvosta? oon vaan sellanen ihminen etten haluais pahaa kellekkään enkä varsinkaan olla epämääräisissä väleissä :( Kiitos vinkeistä!