Kyllä vanhempien velvollisuus on antaa lapsilleen hyvät

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:07"]

oli puhujana kohutussa Splash-taphtumassakin

[/quote]

Se on Slush.

Hukassa ovat vanhempien kasvatustaidot ja vanhemmuus, jos harrastuksiin viedään jotta lapset ei menis ryyppyporukoihin.

Ulkoistetaan se lasten kasvatus kun ei kerran itse kyetä. Niinhän se menee. 

Niin olikin. Innoissani tuli lapsus. Tosin useimpia noita start uppeja kuvais Splash paremmin (ei millään pahalla, kaikki start up yrittäjäyt tietävät, että vain 10 % menestyy, ja jos ei yritä ei varmasti menesty)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:03"]

lähtökohdat ja nostaa se laiska perse sohvalta ja edes viitsiä kuljettaa harrastuksissa.

Kamalaa, kun jotkut ovat niin itsekkäitä, että eivät halua lapsilleen tarjota keinoja sosiaalistua ja taitoja.

Harrastukset pitävät nuoret pois ryyppyporukoista ja örveltämästä. Sen verran voisitte edes lastenne tulevaisuutta ajatella.

[/quote]

Lapset ovat saaneet harrastaa mitä vain mihin ovat olleet valmiit itse kulkemaan bussilla. Ovat oppineet omatoimisiksi. Itsekin harrastin muksuna vaikka mitä eikä olisi tullut mieleenkään edellyttää että vanhemmat kuskaisivat mua. Harrastan muuten vieläkin liikuntaa niin paljon ettei mulla olisi aikaa ketään kuljetella.

ja vaihtoehdothan siis on jääkiekko tai ei mitään harrastusta. huoh

Ei kukaan fiksu vanhempi valitse lapselleen jääkiekkoa. Ei ole hyvä ja terve harrastus se.

Kyllä sama rumba on jalkapallossa tai vaikkapa koripallossa, josta on henkilökohtainen kokemus.

Mun pahimmat nuoruussekoilut tapahtui kisareissuilla ja loput kotimaisemissa joukkuetovereiden kanssa.

Ihanan yksinkertaisesti sanottu, että pitää kuskata harrastuksiin. Entä jos perhe asuu jossain maalla, josta ensimmäiseenkin harrastuspaikkaan on yli 20km? Entä jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista jokainen haluaisi harrastaa ja harjoitukset eri aikaan viikolla? Ihanko totta olisi perheen etu kuskata lapsia monta tuntia päivän aikana ympäri tienoota? Ymmärrän perheitä, jotka käyttävät sen ajan mieluummin vaikka perheen yhteiseen aikaan. Ei ole hyvä, jos äiti tai isä on koko ajan ihan stressin ja väsymyksen uuvuttama arjen pyörittämisestä. Rennompi aikataulu, rennommat vanhemmat, rennommat lapset. Elämästä voi myös nauttia.

t. Lapseton

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:41"]Lapsen vanhemmat kyllä on parhaansa koettaneet, mutta lapsen joukkueessa (niinkuin tietämissääni seuroissa kaikissa) tuo jako tehdään tuossa iässä, ja se on kyllä siinä. Lapsi kokee sen hirveänä kolauksena, ja siinä menee samalla urahaaveiden lisäksi kaverit, joiden kanssa oli pelannut 4-vuotiaasta. Ei ole sellaisia joukkueita, joista taas päästäisiin siihen hyvää jalkapallojoukkueeseen. 

[/quote] Valittavana on tosi monta muutakin lajia kuin futis ja lätkä, joissa karsinta on kovaa. kaikissa keskisuurissa kaupungeissa ja pienemmissäkin on monia lajeja yleensä tarjolla, koris, säbä, kamppailulajeja esim judo sopii ihan muksuille jo, yleisurheilu jne. Ei pidä hirttäytyä väkisin yhteen lajiin.

Oma mieheni oppi juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa vartionjohtajilta meripartiossa. Että sellainen tervehenkinen harrastus.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:33"]

Ihanan yksinkertaisesti sanottu, että pitää kuskata harrastuksiin. Entä jos perhe asuu jossain maalla, josta ensimmäiseenkin harrastuspaikkaan on yli 20km? Entä jos perheessä on vaikka neljä lasta, joista jokainen haluaisi harrastaa ja harjoitukset eri aikaan viikolla? Ihanko totta olisi perheen etu kuskata lapsia monta tuntia päivän aikana ympäri tienoota? Ymmärrän perheitä, jotka käyttävät sen ajan mieluummin vaikka perheen yhteiseen aikaan. Ei ole hyvä, jos äiti tai isä on koko ajan ihan stressin ja väsymyksen uuvuttama arjen pyörittämisestä. Rennompi aikataulu, rennommat vanhemmat, rennommat lapset. Elämästä voi myös nauttia.

t. Lapseton

[/quote]

Tuohon pitää lisätä, että kyllä se (liika?) harrastaminen lapsellekin voi olla aika stressikynnys, luonnollisesti. En haluaisi omia lapsia valjastaa siihen että elämä koulunkin jälkeen on aikataulutettua. Enkä nyt tarkoita vanhempia jotka kuskaavat yhteen-kahteen harrastukseen lastaan vaan heitä, joiden lapsilla on joka päivä jokin harrastus sunnuntaita myöten.

Joskus saa olla ihan tavoitteetonta ja laiskaa löllöttelyä. Aivot tarvitsevat lepoa. 
Terv. ihminen joka nuorena harrasti 7 krt viikossa, joista 1 päivä viikossa tuplatreenit.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:39"]Ja muita vaihtoehtoja ei ole kuin kaupungilla notkuminen tai harkat :DDDDDD

[/quote]Tottakai on, tiedät sen itsekin mutta haluat vain saivarrella. Harrastus voi olla ihan mikä tahansa, aika monella se on liikunnallinen, mutta pointti oli että hyvä ja lasta kiinnostava harrastus vie ajan ja huomion tehokkaasti pois niistä elämän kannalta huonommista ajanviettotavoista.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:37"]

vanhempien tehtävä on tukea lapsiaan ja pyrkiä ohjaamaan heitä hyvään elämään.

On varmasti fiksumpaa viettää ilta säbäharkoissa kuin notkua kaupungilla,

[/quote]

Miksi harrastuksen tukeminen tarkoittaa sitä, että vanhempien pitää roudata lastaan viisi kertaa viikossa harkkoihin ja odottaa siellä autossa sen aikaa? Harrastuksen tukeminen voi olla vaikka sitä, että ostaa lapselle soittimen ja maksaa lukukausimaksun, ja lapsi menee itsekseen soittotunneille ja harjoittelee kotona soittoläksyä.

Ja vielä, miksi joko kokoaikainen harrastus taikka ryyppyputki kaupungilla ovat ainoat vaihtoehdot? Missä välissä ylipäänsä vanhemmat ehtivät opettaa lapsilleen niitä tärkeitä elämisen taitoja, esim. ruuanlaittoa tai kodinhoitoa tai rahankäyttöä, jos lapsi on koko ajan harrastuksessa?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:07"]

Jos alkaa tuossa iässä intensiivisen harrastamisen, se pitää lapsen harrastuksessa, eikä joudu vääränlaisten nuorten seuraan ja löydy kaljakassin kanssa kesäiltana sätkä suupielestä kännissä.

Tämä nyt vain on fakta

[/quote]

Voi rakas sinisilmä, monesti käy niinkin että joku lahjakas lapsi lopettaa harrastuksen, koska viimeistään yläasteiässä harrastus ei ole enää kovin katu-uskottava, ei jaksa enää, tytöt ja pojat, tietokonepelit, mopot, meikit jne. alkaa kiinnostamaan enemmän ja harrastus ei kiinnosta enää. Kun ei ne lapset vaan pysy aina sellaisina iloisina ja innokkaina 8-vuotiaina. 

[/quote]Ja jos näin käy esim. 10 prosentille harrastusryhmästä, niin kenenkään ei silloin kannata koskaan harrastaa mitään ikinä??!?

Miksi sen pitää olla ohjattua harrastusta? Mun lapsi keksii kyllä kaikenlasita tekemistä ja ulkoilee ja urheilee ihan omatoimisesti. Ja kavereita on, joiden kanssa vtekevät ihan hyviä asioita. Luottaisitte myös niihin lapsiinne ja kannutakaa heitä, mutta sen voi tehdä muutenkin kun pistämällä heidät harrastamaan verenmaku suussa joka päivä.

Mä menin sit harrastamaan kun itse menin omatoimisesti, ei mitään lapsuuden ohajttua harrastusta ollut. Ja ihan kunnollinen ihminen minusta tuli (alkoholiakin join ekaa kertaa vasta 19v, ja tupakkaa 23-vuotiaana kokeilin), urheilua ja liikuntaa, teatteri harrastava nuori nuori aikuinen  ja ihna tavllinen aktiivinen ihminen. Meilläkin mentiin kaksi vuotta lapsen joullueurheiluharrastuksen kanssa, eli vapaa-aikaa ei ollut koko perheellä liiemmilti silloin. Kaikki oli stressaantueita ja väsyneitä, ilo alkoi olla harvinaista. Nyt meillä on kotona kivaa, tehdään kaikenlaista yhdessä ja lapsi on hyvin koulussa menestyvä 13-vuotias, jolle ei aika käy pitkäksi.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:37"]

vanhempien tehtävä on tukea lapsiaan ja pyrkiä ohjaamaan heitä hyvään elämään.

On varmasti fiksumpaa viettää ilta säbäharkoissa kuin notkua kaupungilla,

[/quote]

Miksi harrastuksen tukeminen tarkoittaa sitä, että vanhempien pitää roudata lastaan viisi kertaa viikossa harkkoihin ja odottaa siellä autossa sen aikaa? Harrastuksen tukeminen voi olla vaikka sitä, että ostaa lapselle soittimen ja maksaa lukukausimaksun, ja lapsi menee itsekseen soittotunneille ja harjoittelee kotona soittoläksyä.

Ja vielä, miksi joko kokoaikainen harrastus taikka ryyppyputki kaupungilla ovat ainoat vaihtoehdot? Missä välissä ylipäänsä vanhemmat ehtivät opettaa lapsilleen niitä tärkeitä elämisen taitoja, esim. ruuanlaittoa tai kodinhoitoa tai rahankäyttöä, jos lapsi on koko ajan harrastuksessa?

[/quote]Ah tätä yleistystä! Koita nyt tajuta, että harrastus ei kaikilla tarkoita jokailtaista kuljetushässäkkää ja tuntien notkumista jossain autossa/hallilla/kaukalolla. Jos joku näin haluaa, niin fine! Tehköön, mitä se muiden napaa kaivaa. Harrastaa voi parina päivänä viikossa, lapsi voi kulkea sinne itse, tai jos tarvitsee kyytiä, niin vanhempi voi vaikka käyttää odotusajan hyödykseen esim. lenkkeilemällä. Kimppakyydit on myös keksitty, pitää vain saada suunsa auki ja sopia asiasta muiden vanhempien kanssa. Elämä on juuri niin helppoa tai vaikeaa millaiseksi sen itselleen tekee.

Huh huh. En mitenkään vastusta harrastuksia, mutta on aika avutonta tämä suomalainen kasvattaminen, jos lapsi ajautuu kuin luonnonvoiman ajamana mummoja potkimaan ja ryyppäämään, jos joku ulkopuolinen kasvattaja (esim. valmentaja) ei lasta kasvata. On ihan oikeasti olemassa lapsia ja NUORIA, jotka eivät joka ilta käy harrastuksissa, mutta jotka ovat silti ihan kunnollisia, eivät ryyppää, pelaa väkivaltapelejä tms. Miten tämä on mahdollista? Joissain perheissä jäsenet viihtyvät yhdessä, eivätkä vain kuljettele toisiaan paikasta toiseen, puuhailevat kotona ja ulkona kaikenlaista, liikunnallistakin, ja lapset osaavat itsenäisesti keksiä ihan fiksua tekemistä. Kuten sanottua, hyvä harrastus on hyvä harrastus, mutta tämä asenneilmapiiri on ihan sairas.

Syksy koittaa ja monissa lapsiperheissä alkaa myös harrastusrumba. Lasten erilaiset harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet valtavasti. Lastenpsykiatri Janna Rantalan mukaan perheiden tulisi kuitenkin pitää järki kädessä. Harrastusten ei pitäisi hallita koko perhe-elämää.

- Siteraan mielelläni kollega Jari Sinkkosta. Hän on sanonut että lapsella, joka ei harrasta mitään, on iso riski kasvaa ihan normaaliksi aikuiseksi.

Tuttavaperheen poika pelasi ja roikkui koneella koko lapsuutensa, saatuaan ekan amiga-tietokoneensa 8-vuotiaana. Nyt sillä on parin kaverin kanssa oma firma, hypetetty uuden teknologia alan yritys, ja kulkee maailmalla luennoimassa start up firmoista ( oli puhujana kohutussa Splash-taphtumassakin.)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:07"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:06"]

Kyllä se tosiaan on hyvä viedä ne 8-vuotiaat harrastamaan, ettei ryyppää kaiken aikaa,

[/quote]

Jos alkaa tuossa iässä intensiivisen harrastamisen, se pitää lapsen harrastuksessa, eikä joudu vääränlaisten nuorten seuraan ja löydy kaljakassin kanssa kesäiltana sätkä suupielestä kännissä.

Tämä nyt vain on fakta

[/quote] Käymässäni lukiossa oli myös urheilulukio, ja voin kertoa. ,että niiltä urheilijoilta löytyi myös ne kaljakassit. Olenkin juonut teininä kaljaa kaverin kanssa,joka on olympialaisissa kisannut,vaativassa lajissa...