5v poika "erakkomainen" hoidossa, pitäisikö huolestua

Asperger-piirteiltä kuulostaa, mutta voi tietysti olla olemattakin. Onko jotain muuta, esim. aistiherkkyyksiä? 

No ei tuo normaalilta kuulosta. Pitäisikö asiaa tutkia hieman syvemmin?

Meillä poika samassa tilanteessa totesi, että ne alkupiirin jutut ovat tyhmiä, häntä nolottaa niiden aikana.

Ei ole mitään aistiherkkyyksiä. On aina ollut se meidän "helppo", rauhallisempi lapsi, jonka kanssa asiat kotona sujuvat ihan hyvin, on nukkunut hyvin. (Pikkusisko on se tuittupää, joka nukkui 2-vuotiaana vasta ekan kokonaisen yön ym.). Ehkä hiukan arka pitämään puoliaan ja ollaan kannustettu, että jos sisko (tai joku hoitokaveri) ottaa kädestä niin mene ja ota takaisin, usein menee vain kantelemaan aikuiselle. Mutta siis kotona emme ole huomanneet ongelmaa, touhuillaan yhdessä ja jaksaa keskittyä yhdessä tekemiseen ihan ohjattuna. Ongelma tuntuu olevan hoidossa ja noissa harrastuksien yritelmissä.

Meidänkin pojasta ne alkupiirin jutut on kuulemma tylsiä, siksi ei niihin halua osallistua. Ja jumppasalissa mieluummin touhuaa itsekseen kuin menee jotain peikkorataa. Mutta pitäisi kai nyt jonkinlainen yhdessä tekeminen ryhmässä jo 5v:ltä onnistua vaikkei niin nappaisikaan.

Olen mietiskellyt aspergeria tms. ja surffaillut, mutta en oikein kuitenkaan ainakaan niihin klassisiin oireisiin löydä yhteyttä. Mies naureskelee huolestumiselleni ja pitää hoitajia turhan vouhkaajina.

ap

Kuulostaa meidän pojalta tuossa iässä. As-piirteitä, mutta ihan normaalit koulut käynyt ilman tukitoimia. Tarhassa meilläkin huolestuttiin, vähän aikaa sai leikkiterapiaa ryhmässä mutta ei muuta. On nykyään kavereita, mutta ei edelleenkään jaksa hengailla porukoissa jatkuvasti. "Tavikset" samanhenkiset ottaneet kiinni ja jutun aiheita on alkanut löytyä. Ei siis asperger, vaan asperger-piirteitä, se on vähän eri asia. 

eikö mikään ryhmäliikuntaharrastus ole innostanut? Mieluummin sellainen harraste minne vanhemmat ei saa jäädä katsomaan vaan lapsi "jätetään" liikuntatilaan ohjaajan ja ryhmän kanssa, käyttäytyvät silloin paremmin ryhmässä. Sähly, jalis, paini, isompien temppuliikkari yms.?

6:lle helpotus kuulla, että ainakin teillä on mennyt ihan ok.

7:lle: ollaan nimenomaan yritetty jättää ryhmäliikuntajuttuun, jossa vanhemmat ei ole mukana. Eli oli 2 ekaa kertaa, jolloin myös vanhempi osallistui ja tehtiin yhdessä, meni ihan hyvin. Sitten piti jäädä yksin (kolme kertaa jätettiin ja lopetettiin), mutta ei halunnut osallistua, vaan istui salin reunalla ja toinen ohjaajista istui vieressä tai kävi välillä kannustamassa mukaan. Todettiin ettei aleta pakottamaan.

As-piirteitä surffailin ja tuo sopii poikaamme, että mielellään haluaa tietää asiat etukäteen. Mitä tapahtuu hoidon jälkeen, mitä ruuan jälkeen, mitä heti huomen aamulla, entä sen päivän hoidon jälkeen jne. Ei ole katastrofi, jos puhutut asiat ei toteudukaan, mutta mielellään juttelee tulevista suunnitelmista (joita meillä aikuisillakaan ei välttämättä esim. viikonloppuna ole antaa). Toisen mietin, että sopiiko nenän kaivelu näin "pakonomaisiin" piirteisiin. Poju kaivaa usein nenäänsä, ollaan yritetty saada konstilla jos toisella loppumaan, mutta varsinkin keskittyessään tai kun käsillä ei ole muuta tekemistä, on sormi jatkuvasti nenässä. Toki lähes kaikki lapset välillä kaivavat nenäänsä, mutta välillä tuntuu lähes neuroottiselta omiin silmiini.

Silti pitäisin lasta kaikin puolin tavallisena pikkupoikana, jota kiinnostaa rakentaminen, koneet jne. Mietin vain miten pärjää koulumaailmassa, jos tuo haluttomuus ryhmässä toimimiseen jatkuu.

Harrastuksista ollaan ajateltu, että hänelle ei mikään ryhmäliikunta sovi, vaan ennemminkin esim. vaikka breakdance (tykkää tanssia kotosallakin) tai joku yleisurheilulaji tms. soololaji. Annetaan nyt kuitenkin taas ajan kulua ja iän kertyä, ettei väkisin yritetä aloittaa harrastusta toisen perään ja saada lasta pettymään, kun ei homma lähdekään hyvin alulle.

ap

Minusta tuntuu, että nykyään lapsia luokitellaan liian hanakasti. Ihan hyvähän on tuntea lapsi syvällisesti ja tukea häntä kehittymään omanarvontuntoiseksi ja pärjääväksi aikuiseksi. Nyt vaan ollaan turhan huolissaan kaikenlaisesta ihan tavallisesta asiasta. Voihan olla, että poikasi on liian älykäs päiväkodin aamupiiriin. Ehkä se on oikeasti kuolettavan tylsä tapahtuma tai poika ei vaan ole vielä löytänyt siinä itselleen mielenkiintoisia juttuja.

Ap, harrastaahan voi muutakin kuin liikuntaa. Liikunnan voitte hoitaa kotikonstein, ohjattu harrastus sitten jotain muuta. Olisiko musikaalisuutta? 

Meillä poika oli juuri tuollainen 4-vuotiaaksi asti, sitten alkoivat sosiaaliset taidot ja kiinnostus kehittyä. Ei ole nyt 6-vuotiaanakaan mikään erityisen sosiaalinen, mutta varsinkin vanhempien poissaollessa kuulemma ihan osallistuvainen ja hänellä on eskarissa jopa se paras kaverikin (joka tosin vielä omituisempi/erilaisempi kuin meidän poika!:). Joten mitä mä neuvoisin... Huolehdin itsekin aikanaa, että apua mikä diagnoosi tuolle tulee, mutta osittain olen varmaan itsekin kasvanut suvaitsevammaksi erilaisuutta kohtaan ja osittain poikakin sopeutunut ympäristöön paremmin. Joten ehkä odottaisit vielä, ja nauttisit poikasi "kummallisuuksista"/erityislahjoista? :)

Meillä 5v tyttö on samanlainen kuin äitinsä eli ei suostu johonkin typerään vain siksi, että sitä tehdään ryhmässä. Ei siis esitä huojuvaa puuta satutunnilla tai tee jotain temppurataa, joka soveltuisi paremmin koirille. Toisaalta tyttö ei mene mukaan kiusaamisiin, joihin monia ajaa ryhmäpaine. Tyttö ei yksinkertaisesti välitä, mitä hänestä ajatellaan niin kauan kuin hän itse kokee tekevänsä oikein. Hänellä on voimakas oikeudentunto, hän paapoo pienempiään ja huomaa, jos joku on yksin ja surullinen.

Siksi en jaksa olla huolestunut siitä, että hän ei suostu mönkimään karhukävelyä siksi, että aikuinen niin käskee tekemään.

hyi asperger

En ota kantaa muuten, mutta voisi olla hyvä että päiväkodissa alettaisiin kuitenkin totuttaa niihin aamupiireihin ja jumppatuokioiden osallistumiseen. Koulussa ne on sitten pakko, ja voi tulla lapselle aika shokkina jos sitä ennen on aina annettu periksi ja on saanut niistä kieltäytyä.

Ihania vastauksia teillä. Niin kuin alussa sanoin, ehkä turhaan huolehdin. Alkaa vain tuntumaan, että jotain on vialla, kun hoitotäti kuukaudesta toiseen kertoo näistä ei-osallistumisista. Pitäisi vain luottaa itseensä - ja lapseensa, että on normilapsi, jota tosiaan ei ne laululeikit nappaa ja joka mieluummin hajoittaisi lelunsa osiin sisältöä tutkiakseen kuin leikkisi niillä. Ehkä meillä sitten tulevaisuudessa on autonkorjaaja/talonrakentaja perheessä. :)

Helpotitte mieltä!

ap

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:35"]

Meillä 5v tyttö on samanlainen kuin äitinsä eli ei suostu johonkin typerään vain siksi, että sitä tehdään ryhmässä. Ei siis esitä huojuvaa puuta satutunnilla tai tee jotain temppurataa, joka soveltuisi paremmin koirille. Toisaalta tyttö ei mene mukaan kiusaamisiin, joihin monia ajaa ryhmäpaine. Tyttö ei yksinkertaisesti välitä, mitä hänestä ajatellaan niin kauan kuin hän itse kokee tekevänsä oikein. Hänellä on voimakas oikeudentunto, hän paapoo pienempiään ja huomaa, jos joku on yksin ja surullinen.

Siksi en jaksa olla huolestunut siitä, että hän ei suostu mönkimään karhukävelyä siksi, että aikuinen niin käskee tekemään.

[/quote]

Mutta kun tyttösi menee kouluun hänen pitäisi tehdä niitä tylsiä tehtäviä vain siksi, että opettaja käskee. Ei siinä paljon auta, että on hyvä hoivaamaan, jos ei kykene toimimaan ryhmässä ikäistensä kanssa.

Kuulostaa tosi huolestuttavalle. :( MInusta on todella hyvä että päikystä puututaan, nimenomaan tuollaiseen käytökseen tulisi puuttua hyvissä ajoin eikä jäädä katselemaan. Ihan riittävästi on näitä teini-ikäisiä mörököllejä joita on kiusattu 10 vuotta ja viimeinen kaveri häipyi ala-asteen kakkosella.

Minusta pitäisi kyllä huolestua.

Jos lapsi ei viiteen ikävuoteen mennessä ole osallistunut ohjattuun toimintaan tulee esikoulu olemaan vaikea. Jos kehitystä ei muutamiin kuukausiin tapahdu lapsi saa varmasti tarvitsemaansa tukea esikoulussa, mutta myös leimautuu näiden tukitoimien takia. Ehkä aiheesta, ehkä turhaan. Voi olla, että jos lapsi nyt jämäkästi työnnettäisiin sen toiminnan pariin ei esikoulutaival ja siitä koulun alku tulisi olemaan niin kivikkoinen kuin lapsesi nykyisellä asenteella tulee olemaan.

Täällä aikuiseksi ehtinyt erakkoluonne. Inhosin jo lapsena kaikkea ryhmätoimintaa, ja kaikkein pahin painajaiseni olisi ollut liikuntaharrastus ryhmässä. Sain koko kouluajan noottia hiljaisuudesta ja vetäytyvyydestä. En koe edelleenkään itseäni sosiaaliseksi, mutta pystyn toimimaan aivan normaalisti yhteiskunnan jäsenenä.

Olen myös sitä mieltä, että nykyään lapsia luokitellaan liian herkästi. Keskiverrosta poikkeva käyttäytyminen voi hyvin olla (ja todennäköisesti onkin) täysin normaali luonteenpiirre, eikä mikään diagnoosia vaativa erityisyys.

Ihmiset ovat erilaisia eikä erakkomaisuudessa ole tiettyyn rajaan asti mitään pahaa. Haittaa siitä toki on, erityisesti nykyajan yhteiskunnassa, jossa jo alakoululaiselta vaaditaan melkoisia sosiaalisia taitoja ja esiintymisvalmiuksia.

Päiväkodissa ovat syystäkin huolissaan.

On ihan normaalia, että 2-3 v protestoi ohjattua toimintaa, mutta osallistumaton 5-v on harvinaisuus. varsinkin, jos taustalla ei ole mitään neurologista poikkeavuutta.

Kannattaa ottaa päiväkodissa puheeksi, että miten voisivat kannustaa poikaa tulemaan mukaan yhteiseen toimintaan. Kotona voisitte myös puhua asiasta.

Harvempi ihminen saa elämässä tehdä kaiken aikaa sitä mitä koko ajan haluaa. Kuten värkätä autojen parissa.

Lapsen on koulussa osallistuttava kaikkiin aineisiin ja jos lapsen kehitys ei ota harppausta eteenpäin ei hän voi normaaliin opetukseen osallistua olemattomilla ryhmässätoimimistaidoillaan.

Nyt otatte itseänne niskasta kiinni ja yritätte pelastaa poikanne tulevaisuuden.

up