Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
4v ärsyttää, miten voisin olla ärsyyntymättä?
06.03.2014 |
Meidän 4v ärsyttää jatkuvasti. Olen niin väsynyt tilanteeseen, että lapseen on usein vaikea suhtautua positiivisesti, ja oma huono fiilis vain lisää ärtymystä. Lapsi on villi ja itsepäinen, mutta ei mitenkään epänormaalilla tavalla. Itse taas olen luonteeltani sellainen, että kaipaan paljon rauhaa ja yksinoloa. Tällä hetkellä en kumminkaan saa omaa aikaa oikeastaan ollenkaan, koska mies yrittäjänä tekee töitä aamusta iltaan ja olen 4v:n ja vauvan kanssa kotona. Auttakaa, haluaisin olla kiva äiti enkä tällainen kiukkuinen hirviö :(
Kommentit (19)
Aina löytyy näitä " mitäs läksit" tyyppejä. Se nyt on vaan niin että asioista saa ja pitää voida marista kun siltä tuntuu, se helpottaa ja löytyy muita joilta saa apua ja tukea. Niin sinäkin ihan varmasti olet tehnyt monessa asiassa, ei lasten saaminen ole sellainen asia että sitten ei perkele valiteta kun on kerran tehty. Herää todellisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on tylsää. Me vaihdettiin 4-vuotiaalle kerho päiväkotiin osa-aikaisesti, ja vaikka käy kukkarolle, niin meno on muuttunut meillä ratkaisevasti. Ja kun saa vähän omaa aikaa, jaksaa olla lasten kanssa paljon kivampi. Teemme nyt ENEMMÄN asioita lapsen kanssa kuin silloin kun yritin väsyneenä jaksaa edes sietää tilannetta. Lisäksi lapsi nukkuu pk:ssa päikkärit, mitä ei kotona tapahdu = on pirteämpi ja illalla on enemmän aikaa ja ehditään tehdä jotain ennen kuin on pakko laittaa yliväsynyt kiukkukassi tappelun kanssa nukkumaan.
T. ei supermamma, joka tuntee lapsensa ja omat rajansa ;)
Etsi lapselle joku harrastus, jossa saa purkaa energiaansa, ei jaksa enää riehua ihan yhtä paljon kotona. Ulkoilkaa mahdollisimman paljon.
Aika korjaa loput ongelmat.
Lapsi käy kerhossa pari kertaa viikossa, muita harrastuksia ei ole. On kyllä sanonut, että haluaisi kerhoon joka päivä ja että kotona on tylsää. En jaksa kauhesti keksiä ohjelmaa eikä usein huvitakaan tehdä mitään kivaa, kun lapsi tuntuu niin hankalalta :/ Pitäisi kai tsempata tässäkin, en vain jaksa kun vauva valvottaa ja miehestä ei ole mitään apua.
Meillä samanlainen ärsyttäjä!! Voi että se osaa käydä hermoille ja liian usein vajoan samalle tasolle.
Tosiaan, paljon ulkoilua ja aktiivista tekemistä auttaa. Tosin silti saattaa vetää ihme kilarit jossain vaiheessa. Toivottavasti ikä tuo helpotusta.
Mutta siis voimia, tiedän niin mitä toi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne, voi juma kun mä revin täällä hiuksiani!!! Kukaan sukulainen ei ymmärrä, vaikka kuinka yrittää sanoa, että neljä vuotiaalla on hirvee uhmaikä, eikä meinaa jaksaa sen jokapäiväisiä temppuiluja!! Se osaa ärsyttää niin raivon partaalle! Mistä tahansa voi sillä mennä hermo, siis ihan mistä tahansa, vaikka olis ollut kuinka ulkoilua ja tekemistä koko helvatin päivä. Toivottavasti vauvalla ei olis noin pahaa uhmaa aikanaan.
No voi herranjestas. Olisi varmaan kannattanut miettiä tätä ENNEN kuin hankit lapsen. Luulisi tyhmänkin tietävän että se kuuluisa "oma aika" jää aika vähälle kun lapsi tulee. Miksi halusit lapsen? Että saat viedä sen kerhoon ja viettää omaa aikaa? Olisit jättänyt tekemättä, sääliksi käy lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne. Ratkesi sillä että aloin tietoisesti huomioimaan lasta enemmän. Hän jäi huomaamatta vauvan synnyttyä vähemmälle huomiolle ja reagoi siihen sitten tavallaan. Ensin minäkin revin hiuksia ja menetin hermoja, mut yllättävän nopeasti alkoi meno muuttua. Kokeilkaapas! Kyllä sitä nyt aina voi muutaman minuutin aikaa repiä lapselleen, ottaa syliin ihan pyytämättä, antaa positiivista palautetta tai keksiä vähän yhteistä tekemistä. Tsemppiä mammat! :D
Ajattele että se on väliaikaista.Pure hammasta ja laske sataan.Niin minäkin tein.Oma lapsikin oli mitä vaativin tuossa iässä.Nyt ekaluokkalaisena mitä kiltein ja rakastettavin ihana lapsi.En usko että tein mitään erikoista.Ikä teki tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:41"]
No voi herranjestas. Olisi varmaan kannattanut miettiä tätä ENNEN kuin hankit lapsen. Luulisi tyhmänkin tietävän että se kuuluisa "oma aika" jää aika vähälle kun lapsi tulee. Miksi halusit lapsen? Että saat viedä sen kerhoon ja viettää omaa aikaa? Olisit jättänyt tekemättä, sääliksi käy lastasi.
[/quote]
Keitä nää "olisit jättänyt lapset tekemättä" -huutelijat oikein on? Jotain lehmänhermoisia supermammoja? Vai lapsettomia (mikä tuntuu näin pienen lapsen äitinä todennäköisemmältä vaihtoehdolta)?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:41"]
No voi herranjestas. Olisi varmaan kannattanut miettiä tätä ENNEN kuin hankit lapsen. Luulisi tyhmänkin tietävän että se kuuluisa "oma aika" jää aika vähälle kun lapsi tulee. Miksi halusit lapsen? Että saat viedä sen kerhoon ja viettää omaa aikaa? Olisit jättänyt tekemättä, sääliksi käy lastasi.
[/quote]
sääliksi käy vain ja ainoastaan se seikka, että tämän kirjoittaja on ilkeämielinen (ja yksinkertainen).
Ei kukaan hanki kerhoa varten lasta, vaan lapsi saadaan, jotta elämä jatkuu....
Eikä lasta hankita myöskään äitiä varten, vai hankitko sinä lapsen itseäsi varten, omaksi elämän täytteeksi?
minä mielelläni tarjoan lapsilleni ikätasoisia virikkeitä, kerhoja ja jumppaa, muskaria ja hui, päiväkotikin on mielestäni hyvä paikka lapsille! En hankkinut lapsia vartavasten sitä varten, että viettäisin 24/7/365 heidän kanssaan. Sellaisessa systeemissä lapsi on vain väline, lapsen tehtäväksi tulee olla äidin elämäntehtävä ja elävä todiste äidin (kuvitteellisesta) paremmuudesta.
Suomessa tulisi tarjota (kuten muissa sivistysvaltioissa tehdään) puolipäiväinen varhaiskasvatus n. 3-vuotiaasta lähtien (ns. esikoulu), jolloin perheenäitien ja lasten psyyke ei pääsisi häiriintymään tällaisella tavalla mikä palstallakin on monissa kommenteissa nähtävissä. 3-6-vuotias tenava ei todella jaksa viettää päiviä äidin ja uuden vauvan kanssa, vaan tarvitsee leikkiseuraa, ryhmää ja pieniä oppimishaasteita.
Ns. virikehoidon vastustaminen on järjenvastaista, vähän islaminuskon tapaista kiihkoa, jolla yritetään alistaa nainen "soveliaaseen rooliinsa" ja siinä ei missään nimessä ole kyse lapsen parhaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan OT, mutta mitä sun mies tekee työkseen? Millä alalla riittää töitä aamusta iltaan? Mun mies on kuljetusalan yrittäjä ja pyörittelee peukaloita kotona. Mua aina naurattaa, kun mulle sanotaan että oon yrittäjän vaimona varmaan se, joka huushollia enempi pyörittää. Todellisuudessa tuun itse kotiin n. klo 17 valmiiseen ruokapöytään, putipuhtoiseen kotiin. :D
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:41"]
No voi herranjestas. Olisi varmaan kannattanut miettiä tätä ENNEN kuin hankit lapsen. Luulisi tyhmänkin tietävän että se kuuluisa "oma aika" jää aika vähälle kun lapsi tulee. Miksi halusit lapsen? Että saat viedä sen kerhoon ja viettää omaa aikaa? Olisit jättänyt tekemättä, sääliksi käy lastasi.
[/quote]
No voi heitä sä ny voltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Meidänkin 4-v on tosi haastava. Se oma tahto on niin kova.
Ei minulla mitään niksiä ole. Koetan vain rakastaa, sovitella, joustaa kun on sen aika ja pitää muuten normaalitolkun. Pyydän anteeksi kun omat reaktioni menevät yli. Koetan antaa tunnekasvatusta kun lapsen reaktiot menevät yli.
Itselleni tuli yllätyksenä, että nelivuotiaan kanssa on tällaisia haasteita. Ajattelen uhman sinänsä olevan jo ohi. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:41"]
No voi herranjestas. Olisi varmaan kannattanut miettiä tätä ENNEN kuin hankit lapsen. Luulisi tyhmänkin tietävän että se kuuluisa "oma aika" jää aika vähälle kun lapsi tulee. Miksi halusit lapsen? Että saat viedä sen kerhoon ja viettää omaa aikaa? Olisit jättänyt tekemättä, sääliksi käy lastasi.
[/quote]
No enpä vielä esikoisenkaan vauva-aikana arvannut, että mies ryhtyy yrittäjäksi ja tekemään ympäripyöreitä päiviä. Silloin ei ollutkaan mitään ongelmia jaksamisen tai oman ajan saamisen kanssa. Ja tietty vauva nyt muutenkin on helpompi kuin uhmaikäinen riiviö...
Mutta kiitos tsemppauksista ja neuvoista! Yritän antaa lapselle enemmän huomiota ja toivoa, että ajan kanssa helpottaa :)
Meillä on neljävuotias ja vauva, aika haasteellinen yhdistelmä :)
Mutta päivät menee helpoiten, kun aamupalan jälkeen lähdetään ulos, käydään kotona syömässä ja toisen kerran käydään ulkona. Isompi saa purettua energiaa ja vauva nukkuu vaunuissa.
Lisäksi esikoisella on pari kerhopäivää sekä kaksi jumppakerhoa.
Rytmit, rutiinit ja hellyyttä, sillä olen saanut uhmaa taltutettua.
Otan välillä vauvan ja isomman kainaloihin ja luen satua ja silittelen välillä.
Tsemppiä ap:lle, kyllä varmasti helpottaa ja toivon että saat lisää kunnollisia vinkkejä eikä vain naljailuja ;-)
Voi kunpa se olisikin noin yksinkertaista kuin monet ohjeistavat... Itse olen jo kahden isomman lapsen äiti, mutta muistan tuon tunteen. Omat lapseni ovat olleet aina ns. vaativia ja temperamenttisia, myös todella äänekkäitä. Itse olen hyvin rauhallinen ja rauhaa rakastava. Tämä kombinaatio on aiheuttanut minussa tuhansia kertoja turhautumisen tunteita ja huono äiti -fiilistä.
Vaikka lapset ovat jo isompia, aika haasteellisia ovat edelleen. Mutta myös hyvin älykkäitä! Suhtautuvat kriittisesti lähes jokaiseen neuvoon ja ohjeeseen, joten meillä on aina perusteltava asiat hyvin perusteellisesti. Tänään olen ekaluokkalaisen kanssa keskustellut pitkään siitä, miksi lasipullon pantti on niin paljon pienempi kuin muovipullon. Että näin meillä! Tsemppiä ap ja nyt av:n kirotuin neuvo, mutta annan sen kuitenkin: isompi osapäiväisesti päiväkotiin, nyt!
tsemppiä sulle, itellä palaa päreet 1,5 v kanssa.. haluaisin olla lehmänhermoinen ihana äiti, mutta eihän siihen pysty aina. yritän hillitä itseäni, mutta välillä huudan kun ei mikään auta. ei se huutokaan. ei usko kieltosanoja. huoh.
Alue: Aihe vapaa
up