Hölmöin harmiton kämmisi
Siis jokin pienempi hölmö juttu, joka kuitenkin saattaa nolottaa vuosienkin jälkeen. :D
Aloitan: kävelin nuorempana tosi polleana tyttönä (muka niin "hyvännäköisenä" tai mitä lie) SUORAAN erään kahvilan lasioveen. Luulin siis, ettei siinä ollut ovea; henkilökunta oli pyyhkinyt hyvin huolellisesti!
Oikein tärähti. Sattui nenään. Asiakkaat tai henkilökunta eivät sentään ääneen nauraneet, mutta muutamalla näytti olevan repeäminen lähellä. Hävetti, etenkin kun olin niin koppavana marssinut... Sain jotenkin naama punaisena hehkuen jotain tilattua ja yrittää esittää että ei tässä mitään.
No, ego sai ansaitun kolauksen, anteeksipyyntöni esitän kahvilan ovelle tästä tarpeettomasta ilkivallasta :)
Kommentit (9)
Olin 17-vuotias ja poikaystäväni kanssa poikaystävän kummisedän synttäreillä. Se oli eka kerta, kun join alkoholia. (Joo, olen nynny.) Tarjolla oli boolia. Istuin poikaystävän vieressä ja juttelimme ja jotenkin vain onnistuin kaatamaan koko lasillisen boolia hänen syliinsä. Käsi vain jotenkin nytkähti ihmeellisesti omia aikojaan. Ärsyttävintä oli se, että kaikki luulivat, että olin kännissä. En ollut siinä vaiheessa juonut vielä yhtäkään hörppyä. En tajua, miten siinä niin kävi.
En saanut jahkailultani erottua ennen kuin exän raskaus oli jo liian pitkällä aborttia ajatellen. Onneksi omaisuus on jemmattu niin hyvin ettei elarit rasita liikaa.
Olimme vasta aloittaneet seurustelun ja olin uuden poikaystäväni kämpillä. Mahassa vähän kiersi, menin sitten siveellisesti toki vessaan. Ajattelin että kunhan päästän pikku pihahduksen. Auta armias että tulikin kunnon ilmava pörähdys, joka vielä mukavasti kajahteli vessanpytyn posliinissa. Ei siinä pikku yksiössä jäänyt epäselväksi, mitä olin vessaan mennyt tekemään.
Seurasi hieman vaivaantunut hiljaisuus tämän jälkeen, esitimme molemmat ettei mitään tapahtunutkaan. Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen olemme kyllä asialle nauraneet ja pierusattumia on osunut kohdalleni (sekä mieheni kohdalle...) tämän jälkeen toki useamminkin. En tiedä oliko tämä nyt kämmi sinänsä, aliarvioin vain kaasun määrän.
Ensimmäisen työpaikkani pikkujoulujuhlissa ennen ruokailua piti täyttää leikkimieliset haastattelupaperit. Luulin, että ne oli vain omaksi tai korkeintaan sen oman pöydän iloksi, mutta ne luettiinkin kaikki ääneen myöhemmin samana iltana. Olin kirjoittanut omani täyteen kaikkea typerää, tyyliin lempiharrastukseni on panohommelit. 99 % muista oli täyttänyt asiallisesti.
Olin 18 vuotias, ja laitoin korsun sormeeni ettei se likaannu naisen siällä
Rupesin kipakasti supisemaan miehelleni jotain kaupassa, en muista tarkalleen mistä, jostain muusta asiakkaasta joka sekoili hedelmävaa'an kanssa tms ja meni hermo kun piti venailla. Ei se sitten ollutkaan mieheni. Sain aika karsastavan katseen tyypiltä, sopersin jotain soreja siinä ja lähdin pikaisesti etsimään sitä omaa miestäni. Ties vaikka olisin tuon toisen miehen vaimoa siinä haukkunut. Sori tästä:D
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen työpaikkani pikkujoulujuhlissa ennen ruokailua piti täyttää leikkimieliset haastattelupaperit. Luulin, että ne oli vain omaksi tai korkeintaan sen oman pöydän iloksi, mutta ne luettiinkin kaikki ääneen myöhemmin samana iltana. Olin kirjoittanut omani täyteen kaikkea typerää, tyyliin lempiharrastukseni on panohommelit. 99 % muista oli täyttänyt asiallisesti.
Panohommelit :D apua, tuli pieni myötähäpeä tästä.
Mulla on sellainen työ, jossa ollaan aina yksin vuorossa ja työkavereista kuulee viestivihon sivuilla. En löytänyt erästä tarviketta, jonka olin kuluttanut loppuun ja pistin sitten kysymystä vihkoon, että mistä löytäisi lisää.
Olin muka huolellisesti katsonut joka paikasta, mutta eiköhän se kököttänyt siinä ihan silmien alla, eikä ollut missään kaapinoven takana tms. Varmaan puoli tusinaa kertaa olin kävellyt ohi parinkymmenen sentin päästä.
Ei omani, mutta kaverini moka: oli kutsuttu häihin, ja tiesi kyllä, että morsmaikulta on amputoitu oikea käsi kyynärvarresta. Siltikin siinä ns. onnittelutilanteessa kaverini yritti kätellä... kunnes huomasi (ja muisti), että ei olis ehkä pitänytkään.
Morsiankin vaivaantui ja yritti sitten vasemmalla kädellään jotenkin oudosti vastata kättelyyn. Kaveriani hävettää edelleen vuosien jälkeen.