Sinä, joka tykkäisit istua etupenkissä koulussa!!

Tykkäsin istua etupenkissä jommallakummalla sivustalla, jossa voin istua selkä seinää ja naama opettajaa kohti. Kuuloni on normaali, mutta jostain syystä en saa selvää puheesta, jos minun ja puhujan välissä on ihmisiä, hiljaisiakin. Olen myös niin pitkä, että kohteliaisuuden vuoksi en halunnut peittää muiden näkymää taululle.

Minusta tuli maisteri, aikuiskouluttaja ja yrittäjä.

Tykkäsin istua eturivissä! Tykkäsin tosi paljon koulusta ja opiskelemisesta. Vaikeuksia tuottivat matemaattiset aineet, kaikista muista pidin kovasti. Kirjoitin 6 ällää, keskiarvo oli muistaakseni 9,4. Valmistuin englannin opettajaksi, mutta viimeiset pari vuotta olen ollut kuntoutustuella, koska loukkasin selkäni ja sain siitä pitkäaikaisen kiputilan. Kovasti haluaisin takaisin töihin!

Kasvuhaluinen firma leipoi toimitusjohtajaksi. ennen kuin täytin 30-v.

Köyhästä työläistaustasta ponnistaneena tällaisia mahdollisuuksia osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Peruskoulussa jouduin istumaan takana pituuteni takia. Lukiossa istuin tokalla rivillä ikkunan vieressä aina kun mahdollista. Pääni kääntyy edelleen paremmin vasemmalle eli ikkunasta on tullut katseltua ulos. :)

Olen DI, työskentelen tutkijana. N45v

Istun vieläkin mieluiten etupenkissä kansalaisopiston kielikursseilla. Keskityn mielelläni opettajaan, enkä edessäni istuvien niskoihin. Olen aina ollut innokas opiskelija, en mikään välkky ollut koulussa historiassa enkä fysiikassa, kielissä kyllä. Olin muutaman sentin kasvussa jäljessä luokkatovereitani, kun olen loppuvuodesta syntynyt, siksi kai minut laitettiin etupenkkiin alunperin. Jäänyt tavaksi. Ura media-alan johdon assistenttina, nyt jo eläkkeellä.

Mieluiten olisin luokan keskivaiheilla, mutta likinäköisyyteni (ei voi kokonaan korjata laseilla) vuoksi istuin mieluiten etupenkissä. Yliopistossa tämä vielä korostui, koska isoissa luentosaleissa jopa siitä etupenkistä oli varsin pitkä matka taululle.

Maisteri minuista tuli, saa nähdä, tuleeko vielä jotain muutakin.

Istuin eturivissä siksi että ope keskittyi enemmän takarivien häirikköihin. Opiskelin AMK.ssa ja olen toimistotyöntekijä, eli ei riittänyt motivaatiota sen kummemmin vaikka eturivissä istuinkin.

Istuin etupenkissä, koska silloin pääsi vähemmällä. Opettaja katsoi aina etupenkin yli taakse.

Minusta tuli käyttäytymistieteilijä.

Olen huippututkija ja opetan yliopistossa. Mitäs sulle?

Häpesin silmälasejani ja istuin aina eturivissä kun en nähnyt lukea muuten kirjoituksia taululta tai joltain kalvolta. Nyt olen ihan tavallinen työläinen teollisuuden parissa.

Onneks et kysynyt, mitä meistä takapenkissä istujista tuli, ei olisi paljoa kerrottavaa 😅

Vierailija kirjoitti:

Kasvuhaluinen firma leipoi toimitusjohtajaksi. ennen kuin täytin 30-v.

Köyhästä työläistaustasta ponnistaneena tällaisia mahdollisuuksia osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Mitä opiskelit?

Älykäs, mutta patalaiska työtön, joka tykkää vieläkin laajentaa yleissivistystään.

Pidin koulunkäynnistä. Ihanat opettajat ja oli opiskelurauha. Opetustapa oli kannustava. Matematiikka oli vaikea aine jonka vuoksi en päässyt yhteiskouluun. Olen eläkkeellä oleva Maanviljelysteknikko/ Laitoshuoltaja.