Lapsen takia myöhästymme joka paikasta

Jos satut omistamaan tabletin, niin tässä hyvä vinkki:

Piirrä piirrustusohjelmalla yksinkertaiset ääriviivapiirrokset puettavista vaatteista. Kun lapsi on pukenut aina yhden vaatekappaleen, hän saa värittää ko. vaateen. Kun homma alkaa sujumaan, pyydätkin pukemaan kaikki vaatteet ennen kuin saa värittää koko kuvan. Homma nopeutuu ja lapsi nauttii!

Toinen idea voisi olla tiimalasi/munakello: kerrot lapselle, että nyt on aika pukea ja aikaa on sen ja sen verran (paras on jos lapsi näkee ajan kulun, kuten tiimalasista tai tabletin näytöltä). Jos aika loppuu ennen kuin vaatteet eivät ole päällä, joku lempilelu laitetaan jäähylle, ja myös toteutat sen. Ei mene kauaakaan, kun lapsi tietää miten hänen oletetaan toimivan.  

Äläsyytä lasta jos oot itse saamaton paska

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:27"]

Ilman vaatteita lähteminen kuulostaa siltä, ettei vanhemmat edes viitsi miettiä kasvatuksellisia keinoja vaan sorrutaan lapsen nolaamisen kautta oppimiseen, mikä ei kyllä kuulosta kovin fiksulta.

[/quote]

Minusta taas ilman vaatteita lähteminen kuulostaa siltä, että lapsen annetaan käytännössä havaita, miksi ne vaatteet pitää pukea päälle. Lapsi huomaa konkreettisesti, että kysymys ei ole äidin typeristä vaatimuksista, vaan jutusta, jonka tekemättä jättämisestä oikeasti seuraa epämiellyttävä olo.

Muistaakseni meilläkin lähdettiin talvella kerran ulos ilman ulkovaatteita, kun lapset eivät halunneet millään pukea. Sen jälkeen asian kanssa ei ollut ongelmia. (Ja tietenkin sillä yhdelläkin kerralla palattiin sisälle pukemaan ulkovaatteet, kun lapset huomasivat niiden tarpeellisuuden.)

Kolmen teinin äiti

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 17:26"]

Olisit ottanut abortin. Ei kenenkään pitäisi joutua kärsimään tuollaisen paskiaisen takia. Oletteko teettänyt dna-testit? Kuulostaa meinaan senvert hämärältä kersalta, että voi hyvinkin olla joidenkin sukuuntsarien aikaansaannosta.

[/quote]

Mua nauratti tää! :D

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 17:27"]Niin. Ja olen nyt myöhästynyt monena aamuna töistä tuon takia. Mikään muu ei auta kun se että laitan ne vaatteet hänelle väkisin painimisen kanssa. Ja se ei ole hauskaa ja siitä jää vaan paha mieli. T.ap

[/quote]

Moikka!

Tiesän niin mistä puhut:/. Itselläni nuorempi mutta lapsi joka on aina karttanut viimeiseen asti pukemista. Kaverit nwuvoivat olemaan rauhallinen ja pukemaan halusi lapsi tai ei.

Luovutin...annoin periksi... sanoin lapselle että sitten äiti joutuu lähtemään. Menin oven ulkopuolelle suljin oven ja laskin neljään...ei antanut pukea.

Ja uudelleen...ja uudelleen (lapsi tooodella jääräpäinen ja päättäväinen ollut aina)

Sitten tapahtui valaistus ja lapsi luovutti. Avasin oven ja siellä kaveri kiskoi vaatteita päälle _itse_. Hanskat lensi aikasemmin hankeen AINA nyt muistuttaa itse hanskoista.

Tiesän myös kaverin joka laittaa lapselle vaatteet järjestyksen lattialle ja ilmoittaa että olet valmis tai ei kun muut ovat niin ulos mennään. Nostanut sitten lapsen sekunneiksi ulos ( kesällä) bayman kalsareissa. Jo on alkanut tapahtua.

Lapsi ei mene rikki muutamassa sekunnissa kunhan itse yrität pysyä rauhallisena.

Tsemppiä♡!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:37"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:27"]

Meillä kerätään kolmevuotiaan kanssa tällä hetkellä rasteja reippaasta aamulähdöstä. Kymmenen rastia kerättyään saa valita, jonkun kivan tekemisen. Nyt kerää rasteja uimahallireissuun ja aamut ovat helpottaneet huomattavasti. Itse pyrin toivottuun tulokseen mieluummin positiivisen kautta. Ilman vaatteita lähteminen kuulostaa siltä, ettei vanhemmat edes viitsi miettiä kasvatuksellisia keinoja vaan sorrutaan lapsen nolaamisen kautta oppimiseen, mikä ei kyllä kuulosta kovin fiksulta.

[/quote]

Niin. Ja entä kun:

- tarrojen keräys on käytössä

- herätty ajoissa ja vaatteet yhdessä katsottu valmiiksi edellisenä iltana

- kehuttu jos aamupala mennyt hyvin

- pyydetty rauhallaisesti lasta alkamaan pukemaan

- juteltu niitä näitä

- kaikessa tässä menee n. 1 h

- tarhaan mennään klo 8

- herätty varmuuden vuoksi klo 6.30.

- kaiken tämän jälkeen lapsi pukemishetkellä kieltäytyy pukemasta ja huutaa niin kovin, että tupa tärisee. Ei suostu kuuntelemaan mitään eikä kyllä mitään kuulisikaan, koska huutaa niin kovin.

- väkisin pukeminen ei onnistu, sillä on isokokoinen lapsi ja potkii ja repii vaatteita niin, että menevät rikki

Eli  vaihtoehdot ovat nämä

a) jäämme kotiin ja lähdenme vasta kun rauhottuu. -> myöhästyn töistä n. 1,5 h - 2 h

b) lähdemme ilman vaatteita

Kerro vain, kumman valitset. Odotan jännityksellä, miten joustava ja myötätuntoinen sinun työnantajasi on. Minun valitettavasti ei kovin montaa aaamua tuota a-vaihtoehtoa katselisi.

Koitetaan nyt vain muistaa, että kas vain, ne lapset kun ovat aivan erilaisia ja se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Teillä kaikki onnistuu positiivisuuden kautta, meillä rutiinien. Eikö voitaisi antaa jo olla noiden syyllistävien kommenttien laukominen ??????

[/quote]

Miksi aamupalan syötte kun tarhassakin syödään?

Minun reseptini ovat rutiinit ja nopea aamu: pesut, pisut, vaatteet, pusut ja autoon. Tuntuu että heräävät vasta matkalla, pukevatkin puoliunisina :)

mulla auttoi aikanaa laulaminen esim. missä on peukalo kun hanskoja laitettiin ja kädet hihaan annettiin "gime five" kun tulivat ulos.. jne...

Joku tosi lyhyt lastenohjelma sillä aikaa harhauttamaan lasta kun puet. Siis dvdltä tms. joku max  5 min piirretty. Kun se on ohi lapsi on puettu ja kävellään suoraan ulos ovesta.

No kun se lapsi ei halua mennä sinne HOITOON!! Jos siellä olisi kivaa ni varmasti pukis. Jos teidät vietäs jonnekin mihin ette halua päivä toisensa jälkeen ni mitä itte tekisitte? Miettikää ny vähän, ei se lapsena olo niin kivaa ole.

Mulla on kolme lasta, joista kahden kanssa tämä pukeutumisongelma on jo käyty läpi. Nämä kaksi olivat täysin erilaisia keskenään, ja ihan rehellisesti mielenkiinnolla odotan, millaista tän kolmannen kanssa tulee olemaan tämä vaihe. En välttämättä osaa neuvoa, mutta voin jakaa omat kokemukseni, niistä voi pohtia onko hyötyä vai ei, haluaako kokeilla vai ei. Tärkeintä on mun mielestäni kuitenkin se, että tutustuu lapsen persoonaan ja sitä kautta sitten miettii, mitkä keinot voisi toimia, koska jokainen lapsi on omanlaisensa. 

Esikoinen on tuntoaistiltaan yliherkkä, ja oikeasti kärsii mieluummin kylmää ja märkää kuin pukee säänmukaisesti epämukavat, puristavat toppavaatteet tai sadekamppeet (hihansuiden yms. kuminauhat puristivat, vaikka miten oli isoa kokoa ja löysät...). Eikä haitannut, vaikka olisi kipeäksi tullut,  koska sittenhän ei ainakaan tarvinnut lähteä minnekään eikä siis pukeakaan. Ei häntä voinut vain kantaa ulos ilman ulkovaatteita, koska silloin tehtiin juuri kuten hän halusikin tehtävän. Hänen kanssaan siis puettiin väkisin, mutta jälkikäteen tilanteet käytiin rauhallisesti läpi ja selitettiin, miksi nyt vaan on pakko pukea. Harjoiteltiin ja järkeiltiin, sanottiin että kun on vielä lapdi, äidin ja isän tehtävä on huolehtia ja määrätä, mutta kun on aikuinen itse, sitten hän saa rauhassa kirmailla vaikka alasti halutessaan. Ja aina, kun lapsi sai itse säänmukaisesti päälleen, hän sai lähteä juuri niissä vaatteissa, eikä niuhoiltu yhteen sopivista rukkasista ja piposta. Hän pääsi myös pienemä jo kauppaan mukaan vaateostoksille valitsemaan vaatteita, koska oli motivoivampaa pukea itse valittuja vaatteita (no, näissäkin oli aikuisten sanelemat rajat, eli etsitään toppapukua, ja voidaan ottaa joku näistä kolmesta, minkä haluaisi).

Keskimmäisen kohdalla ei ollut mistään yliherkkyydestä kyse, mutta hänkin olisi aina jäänyt mieluummin kotiin kuin lähtenyt minnekään.  Aikansa puettiin väkisin,  mutta sitten tajusin, että tätä lasta voin kannustaa pukemaan itse, joten tehtiin leikki, jossa palomies vetää haalaria päälleen, otettiin kilpailuja kuka on ensin pukenut, kenellä on ensin pipo päässä, tai otin aikaa kuinka kauan meni, meneekö yhtä kauan kuin viimeksi vai lyhyemmän aikaa. Jossain välissä keräiltiin myös tarroja tauluun, palkkioksi siitä että antoi auttaa pukemisessa vaikka olisi halunnut tehdä itse (vetoketju oli liian jäykkä eikä saanut sitä itse vedettyä, ja otti pultit kun ei onnistunut omin avuin). Hän sai itse kaupasta valita, millaisia tarroja keräilee, ja kotona tarra-arkista aina irrottaa tarran itse ja liimata sen tarratauluunsa. Hänenkin kanssaan käytiin rauhallisena keskusteluja siitä,  kuinka äidille ja isälle tulee paha mieli ja kiukku, jos hän kiukkuaa pukemisesta, ja sitten on kurjaa kun kaikilla on paha mieli koko päivän. Opeteltiin sanottamaan kiukkua, myös me vanhemmat, harjoiteltiin tyyntymistä hengityksen ja muiden keinojen avulla. Toisinaan meni yli myös meillä vanhemmilla (keskimmäinen täytti 3v kun nuorin oli 1kk, joten pahin kiukkuvaihe osui just siihen aikaan kun nuorin herätteli yöllä monta kertaa ja äitikin oli vähän väsynyt useimpina päivinä), mutta mekin aina pyydettiin ja pyydetään anteeksi ja selitetään, mistä meidän kiukku oli peräisin - ei lapsen kiukuttelusta vaan väsymyksestä, stressistä, kiireestä, jonka päälle kiukuttelun kuuntelu vaan sai suuttumaan myös aikuisen. Tavoitteena on ollut opettaa lapsille, ettei se haittaa jos joskus lähtee lapasesta, kun aikuisillakin kerta lähtee joskus, mutta että lapsikin voi hallita itseään, tunteitaan ja oloaan, että hän osaa tyynnyttää itsensä mutta hänellä on oikeus sanoa, että suututtaa. Kiukusta saa ja pitää kertoa muille, mutta kenenkään ei tarvitse kuunnella päätöntä karjumista eikä tavaroita paiskota tai rikota eikä varsinkaan ketään satuteta. Ja kun kuitenkin toisinaan kenkä lentää ja äitiä paiskotaan avokämmenellä poskeen, niin riittää kunhan rauhoituttuaan pyytää anteeksi ja yritetään ensi kerralla paremmin, ja jos ja kun sujuu paremmin, siitä kehutaan ja joskus juhlitaankin. Kyllä, olen vienyt lapset kahvilaan kakkukahveille siitä hyvästä että "eipä oo muuten koko viikolla tarvinnu X:n kanssa tapella pukemisesta, vähän hienoa!" 

Itseäni helpotti suuresti se, kun opin antamaan armoa sekä itselleni että lapsilleni näissä pukemisjutuissa. Muakin ärsyttää kun pitää pukea paljon päälle,  tottakai se ärsyttää lastakin, eikä hänen ärsytyksen sietokykynsä ja ilmaisukykynsä ole vielä samaa tasoa kuin minulla. Ja kun kaiken voi kuitenkin myöhemmin selvittää puhuen ja halimalla, ei voi olla kyse mistään kovin vakavasta. Myöhästymiskysymyksistä olen puhunut lasten kanssa, ja heille on tuttu ilmaisu se kun sanotaan, että "pue nyt, muuten myöhästytään". He tietävät, että se on viimeinen tilaisuus pukea itse tai pyytää apua, sen jälkeen aikuinen pukee, halusi lapsi tai ei. Heidän ei ole annettu vetkuttaa niin, että myöhästytään (ei ole voinut antaa, kun julkisilla kuljetaan, ja seuraava bussi menee 20-30min päästä). Tässä asiassa olen ollut jämäkkä, mutta niissä tilanteissa, kun ei oikeasti ole kiire minnekään, esim. hoidosta hakiessa, kun ruoka ei ole uunissa tai kauppa menossa kiinni just niillä näppäimillä eikä muutenkaan mitään suurempaa odottamassa missään, olen antanut aikaa ja rauhaa pukea. Apua on saanut pyytäessä, tarvittaessa riisun omat ulkovaatteet pois etten hikoile niissä ja hoputa lasta turhaan siksi. 

I feel you...

Ehdottomasti kannatan positiivisen kautta asioiden hoitamista, joten ota ensin käyttöön lahjonta. Tarrataulu (alkuun yhdestä, sitten kahdesta, seuraavaksi kolmesta jne. tarrasta saa palkinnon. Muista määritellä tarkasti millä ehdoilla tarran saa. "Pukee nätisti" on aivan liian epämääräinen tuon ikäiselle!) ja kunnon kehumista pienestäkin liikkeestä oikeaan suuntaan ainakin ovat usein toimivia. Kiinnitä huomio positiiviseen ja jätä muu huomiotta aina kun se on vaan mitenkään mahdollista. Etsi netistä/kirjasta loruja tai löytyisikö vitsejä, jotka aukeavat 4-vuotiaalle. Luet aina yhden kun yksi vaate on saatu päälle.

Mutta sitten tulee se mutta. Kuinka paljon on kohtuullista, että äiti jumppaa (l. leikkii, hauskuuttaa, keksii uusia houkuttelukeinoja) ja käyttää aikaa siihen, että lapsi hoitaa yhden pienen perusasian? Lapsen ikä ja kehitystaso otetaan huomioon ja tuetaan (tarvitseeko kuvia? Enemmän ohjeita? Millaisia ohjeita? jne.) häntä toimimaan niin hyvin kuin mahdollista. Pukeminen aamulla on toiminta, josta ei tarvitse joka aamu erikseen neuvotella. Se hoidetaan (äidin kohtuullisella vaivannäöllä) ja piste. Ja jos ei hoideta, niin sitten varmaan täytyy mennä ulos ilman vaatteita.

Väkisin pukemista en ehdottaisi, koska tuon ikäinen on jo todella voimakas ja siinä joudutaan rikkomaan rajoja. Lisäksi 4-vuotias saa vaatteita revittyä pois päältä sitä mukaan kun niitä puetaan.

Ap, luo selvät pelisäännöt, jotka käyt etukäteen lapsen kanssa läpi. Pysy rauhallisena pukemistilanteissa ja ennen kaikkea ole jämäkkä ja pysy suunnitelmassasi. Tsemppiä!

T. ensi viikolla 4-vuotiaan äiti