Pattitilanteessa?

Mulla on ystävä, joka on tunnettu ehdottomista, mustavalkoisista mielipiteistään ja siitä, että hän on aina oikeassa (poikkeuksetta, omasta mielestään). Hänellä oli ennen oman lapsen saamista voimakas näkemys siitä miten lasta kasvatetaan (kuri, kuri, kuri) ja oli hyvin kärkäs puuttumaan kavereidensa ja puolituntemattomien lastenkasvatukseen. Jopa siinä määrin että pahoitti ihmisten mieliä, olemalla hyvin ankara puolituttujen lapsille (komenti tiukasti, jopa aggressiiviseen sävyyn saaden alle 2 v lapsen säikähtämään pahasti).

No, ystäväni sai vähän aikaa sitten oman lapsen. Olin oman lapseni kanssa katsomassa tätä ystävääni heillä. Ystäväni vaikutti väsyneeltä, eikä äitiys ollutkaan ihan sitä mitä hän oli odottanut (kestovaippailua, suloista imettämistä, rauhallisia kävelyretkiä, pitkiä päiväunia, soseiden itse valmistamista jne). Hän purki väsymystään ja kiukkuaan minun 5-vuotiaaseen lapseeni. Esim. kun lapseni touhusi sohvalla, jossa istuin ystäväni vauva sylissä, ja sanoin lapselleni että "ota rauhallisemmin, kun vauva on lähellä", niin ystäväni tuli heti kovin kärkkäästi sanomaan lapselleni että "NYT lopetat ton riehumisen, kuulitko mitä äitisi sanoi, tottelisit joskus". Lapsi lopetti säheltämisen jo kun minä hänelle siitä sanoin. Ystäväni tiukka läksytys oli turhaa. Muutenkin ystävääni tuntui häiritsevän suuresti se että 5-vuotias lapseni oli paikalla. Kummaa, sillä hän itse oli nimenomaan halunnut meidät kylään.

Illalla sitten koko tilanne räjähti käsiin. Lapseni oli seuraamassa vauvan vaipanvaihtoa, ja vauva pissasi samalla ystäväni päälle. Tämä aiheutti lapsessani spontaanin naurureaktion. Ystäväni sai tästä raivokohtauksen. Huusi lapselleni aggressiivisesti, hyvä ettei päälle käynyt, en koskaan ole nähnyt kun joku aikuinen käyttäytyy pientä lasta kohtaan noin. Lapseni säikähti TODELLA pahasti.

Ymmärtäisin jos lapsi olisi tehnyt jotain pahaa, että häntä komennetaan, mutta hän oli vain tavallinen lapsi, eikä todellakaan riehunut tai käyttäytynyt huonosti. Lastani saa komentaa, mutta toisin kuin ystäväni, en vaadi lapselta armottoman kovaa kuria (mm. ystäväni kritisoi jos 2-vuotias lapsi ei osaa käyttää ruokaöydässä veistä ja haarukkaa, tai ei syö samoja ruokia kuin vanhemmat (mätiä, smetanaa, sipulia, blinejä) ja väittää lasta huonosti kasvatetuksi jos ei toimi kuin miniaikuinen).  Lähdimme tapauksen jälkeen kotiin. Ystäväni pyysi lapseltani anteeksi, mutta me emme puhuneet mitään.

Tuosta tapauksesta on kohta 3 viikkoa. En ole kuullut ystävästäni mitään. En ole myöskään itse laittanut hänelle viestiä. Koen että tätä ei voi lakaista maton alle ja olla niinkuin ei olisikaan. Olen vähän loukkaanunut ettei ystäväni ole ottanut yhteyttä, edes selittääkseen käytöstään. Hän vain näköjään sulkee minut elämästään. Myös hänen miehensä, joka on ollut ystäväni, on aloittanut täyden hiljaisuuden. Ennen kommentoitiin facebookissa yms lähes päivittäin; viimeisimmän tapauksen jälkeen ei mitään.

Pattitilanteessa ollaan, siis.