Ahdistaa sisareni suoranainen JULMUUS
Tuli tuossa joku aika sitten puheeksi erään tuttavan mielenterveysongelmat. Nämä olivat siskostani tosi hauska juttu, siis aivan järjettömän hulvaton homma, joista riitti huvia pitkäksi aikaa. Puheista ja naureskelusta oikein paistoi halveksunta "heikompia" ihmisiä kohtaan. Ihan lähiaikoina tuo on myös naureskellut lapsettomuudesta psyykkisesti sairastuneiden noloudelle, että "hahahah ottipa koville :----D".
Ihan jatkuvasti sisko tuo esille halveksuntaansa eri tavalla syrjäytyneitä tai muuten ongelmaisia kohtaan. Esimerkiksi uutiset huumeidenkäyttäjien pahoinpitelyistä naurattavat sitä.
Tuntuu musertavalta kuunnella tuollaista toisten ihmisten lyttäämistä ja kyltymätöntä itsetuntonsa pönkittämistä muiden kustannuksella :(
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 21:26"]
Usein ne, joilla ei ole ollut mitään isompia ongelmia elämässään, uskovat sen olevan omaa ansiotaan.
[/quote]
Niin, hänellä ei tosiaan ole ollut. Ei kyllä ole minullakaan, mutten silti ajattele, että olisin jotenkin muita parempi ihminen.
Kaipa sekin joskus tippuu maan pinnalle.
joillakuilla on tarve uskoa olevansa parempia kuin muut, vaikka ei ole totta. Se tuo hallinnan tunnetta omaan elämään.
Tiedän tuon ihmistyypin, nauttivat toisille ilkemielisestä nauruskelusta, ovat ilkeämielisesti vahingoniloisia toisten kämmeille/noloille tapahtumille, ovat itse ylpeitä ja salaa ylemmyydentuntoisia, toisinaan aivan järkyttävän alemmuudentuntoisia (tämä tunnetila ylemmyyden ja alemmuuden kanssa vaihtelee kovasti). Ovat erittäin kateellisia ihmisiä, omanvoiton etsijöitä.
Köyhiä sielullisesti, köyhiä lähimmäisenrakkaudessa ja aidossa myötätunnossa. Huonosti kasvatettuja, sydämeltään sivistymättömiä.
Kannattaa jättää tällaisten ihmisten mielipiteet, naureskelut ihan omaan arvoonsa. Ihminen joka ei itse arvosta muita, ei kannata hänen mielipiteitään kuunnella, on liian rajoittunut, liian asenteellinen ja pahansuopa, eivät kykene objektiiviseen tarkkailuun ja ajatteluun.
Ootko koskaan pysäyttänyt siskoasi kesken hänen hervottoman hauskan muille nauramisensa, ja kysynyt suoraan että mikä niissä on niin huvittavaa?
Mä ymmärrän nauramisen toisen vastoinkäymisille silloin kun kyseessä on kovin nuori henkilö joka ei osaa vielä ajatusmaailmaansa laajentaa napansa ulkopuolelle, mutta muiden kohdalla se kielii jostain muusta. Hämmennyksestä siihen, mille asia itsestä tuntuu (en tiedä miten reagoisin lyön siis leikiksi) tai jos asia on liian läheinen itselle, eli lyö defenssit päälle.
Ja jos on tarvetta lytätä jo elämän lytänneitä lisää, aina voi pysäyttää sellaisen ihmisen ja kysyä että MIKSI sanoo tai toimii niin kuin tekee. Ei suuttua, ei nauraa mukana, vaan todellakin vain rauhallisesti kysyä perusteluita tuollaiselle käytökselle.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 22:09"]
Tiedän tuon ihmistyypin, nauttivat toisille ilkemielisestä nauruskelusta, ovat ilkeämielisesti vahingoniloisia toisten kämmeille/noloille tapahtumille, ovat itse ylpeitä ja salaa ylemmyydentuntoisia, toisinaan aivan järkyttävän alemmuudentuntoisia (tämä tunnetila ylemmyyden ja alemmuuden kanssa vaihtelee kovasti). Ovat erittäin kateellisia ihmisiä, omanvoiton etsijöitä.
Köyhiä sielullisesti, köyhiä lähimmäisenrakkaudessa ja aidossa myötätunnossa. Huonosti kasvatettuja, sydämeltään sivistymättömiä.
Kannattaa jättää tällaisten ihmisten mielipiteet, naureskelut ihan omaan arvoonsa. Ihminen joka ei itse arvosta muita, ei kannata hänen mielipiteitään kuunnella, on liian rajoittunut, liian asenteellinen ja pahansuopa, eivät kykene objektiiviseen tarkkailuun ja ajatteluun.
[/quote]
Kuvailitpa tarkasti erään tuntemani mieshenkilön. Onneksi oma perheeni pääsi tyypistä eroon muutama vuosi sitten. Ilmeet, eleet, käytös ja puheet kaikki toistavat sitä ylimielisyyttä ja pilkallisuutta. Lyöttäytyy niiden seuraan, joilla menee huonosti (nololla tavalla, eli ei sairaus tms jonka puimisesta menettäisi sosiaalista statusta, vaan esim aviokriisi), ja sitten ivailee näiden asioista muille.
Toisaalta jos jollain menee paremmin kuin hänellä, (asiassa, jossa ei voi puhumalla junailla asioita itselleen eduksi), kuten esim hyvä fyysinen kunto, menee tämä tyyppi hämilleen ja harmistuu. Yrittää onkia mahdollisimman paljon tietoa kaikista uusista ihmisistä, ja torikokoukset ovat pop. Työpaikalla naiset ovat tietenkin akkalauma, ja naiset muutenkin yleisesti tyhmiä. Tyyli on mahtaileva.
Puolisonsa tuntuu alistuneen tilanteeseen, mutta puolison suku (veli varsinkaan) ei tule toimeen tyypin kanssa. Omaa lastaan kohtaan on aika julma, ja elämäntyyli aika kostea. Jos joku pääsee työelämässä johonkin, minne tämä olisi halunnut, syttyy maailmansota.
Noi tyypit tosiaan kannattaa kiertää niin kaukaa kuin mahdollista. Niin kauan kuin on sosiaalinen pakko olla yhteydessä, silloin mahdollisimman vähän ja neutraalisti, ja heti kun pystyy, kannattaa liueta kohteliaasti.
No sen näkee sitten kun itselle tulee joku vaikeasti käsiteltävä asia että miten hauskaa se on. Varmasti tulee vielä.
Hän pilkkaa niitä ominaisuuksia muissa joita itsessään pelkää. Ei ole siis sinut oman haavoittuvuutensa kanssa. Tulee rysähtämään vauhdilla pohjalle kun kohtaa vastoinkäymisiä, tuollaiset ihmiset eivät ole mielenterveydeltään itse kovin vakaita.
Jotkut rämpivät kaikesta läpi nauramalla niille joilla menee heikommin kuin itsellä. Sellaisella jolla menee oikeasti hyvin ja jolla itsetunto on kohdallaan ei ole tarvetta nauraa muille. Alkoholistituttavani esim. naureskelee narkomaaneille ja pilkkaa heitä joka käänteessä, ilmeisesti vakuutellakseen itselleen ettei hänellä ole mitään ongelmaa, hänhän käyttää ihan laillisesti myytävää päihdettä ja vieläpä sivistyneesti tilaamalla hienoissa ravintoloissa hienoja viinejä (sehän on sivuseikka että hän vähemmän fiinisti konttailee toisinaan pöydän alla ja oksentelee minne sattuu, koska hän kuitenkin on niin laatutietoinen ja tuntee hyvät viinit eikä tee mitään laitonta).
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 21:26"]
Usein ne, joilla ei ole ollut mitään isompia ongelmia elämässään, uskovat sen olevan omaa ansiotaan.
[/quote]
Ja usein ne, jotka pahiten sössivät asiansa, syyttävät ensimmäisenä ympäristöä, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä.
hän saa oman osansa elämän kolhuista aikanaan. Heikko pönkittää itseään tuolla tavalla.
Usein ne, joilla ei ole ollut mitään isompia ongelmia elämässään, uskovat sen olevan omaa ansiotaan.