Jääkö jostain paitsi jos ei seurustele nuoruusiässä?

Onneksi krantut ja pinnalliset suomalaiset voi aina halutessaan jättää taakseen ja katseen voi suunnata ulkomaille kumppanin etsimisen toivossa. Niin miehet kuin naisetkin. Mikään laki tai sääntöhän ei pakota, että suomalaisen pitäisi seurustella vain suomalaisen kanssa eikä kiellä seurustelemista ulkomaalaisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]

Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.

Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?

[/quote]

En usko tuon seurustelemattomien luvun olevan noin korkea.

Omassa nuoruudessa se 90 % molempien sukupuolten edustajista seurusteli aikoja ennen tuota 20-vuoden ikää muodossa tai toisessa, lukuunottamatta niitä loppuja jämäpaloja mihin itsekin kuuluin ja olen kuulunut. Ja tosiaan pieneltä paikkakunnalta olen.

[/quote]

Seurustelemattomuudesta en tiedä, mutta...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090618637736_uu.shtml

12 273 asukkaan Lieksan 30-34-vuotiaista miehistä naimattomia on 72,8 %.

20-25-vuotiaista miehistä naimattomia on 97 %, 25-29-vuotiasta 88 % ja 30-40-vuotiaista 56 %.

Eli ylivoimaisesti suurin osa.

[/quote]

Nyt on kyse seurustelusta, ei avioliittotilastoista. Viestisi on täysin turha.

[/quote]

Uskon silti, että pienet avioituneisuusluvut kertovat todennäköisesti myös pienistä tai ainakin tavallista pienimmistä seurusteluluvuista. Tuskin tilanne on sellainen, että erittäin harva ihminen olisi naimisissa, mutta silti lähes kaikki seurustelisivat.

[/quote]

No se mitä sä uskot ei tee asiaa millään tasolla todeksi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:08"]Luulen että jos saa nuorena seurustella tarpeeksi, ei himoitse sitten aikuisena teinejä.
[/quote] :DDDDD

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]Kertokaas kuinka paska nainen olen, kun kukaan mies ei mua huolinut edes teininä? Jotenkin surettaa ja naurattaa samaan aikaan rummutus naisten korkeasta vaatimustasosta kun itse en näytä olevan miehille edes ihminen.
[/quote] Mistä luulet että voisi johtua?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]Kertokaas kuinka paska nainen olen, kun kukaan mies ei mua huolinut edes teininä? Jotenkin surettaa ja naurattaa samaan aikaan rummutus naisten korkeasta vaatimustasosta kun itse en näytä olevan miehille edes ihminen. [/quote] Mistä luulet että voisi johtua?

[/quote]

Kaipa mussa sitten on vaan jotain ylitsevoimaisen järkyttävää, vaikka paperilla vaikutan ainakin ihan pitämisen arvoiselta :) En kyä enää oo jaksanutkaan lähteä treffeille kun pakit tulee jossain vaiheessa aina.

Minusta tuli lassukka tämän takia kun en nuorena seurustellut enkä ole kyllä vielä nytkään seurustellut.
M20

Olen oikeastaan aivan päinvastaista mieltä. Paljon kivaa jää kokematta, ystävyyssuhteet ylläpitämättä, reissut tekemättä, oma itse löytämättä, jos liian nuorena ryhtyy nyhjäämään jonkun kanssa! Meidän koulussa 80-luvulla oli muutama seurusteleva pari, eikä heitä kyllä kukaan tainnut kadehtia. Paremminkin moni saattoi vähän sääliä. Itse seurustelin ensimmäistä kertaa vasta kaksikymppisenä ja silloinkin tuntui ja tuntuu edelleen, että olisin voinut vielä pari vuotta odottaa.

Luulen että jos saa nuorena seurustella tarpeeksi, ei himoitse sitten aikuisena teinejä.

Seurustelu ei mielestäni niin tärkeää, mutta ihastumiset ja kaverit ( joiden kanssa voi sitten purkaa näitä ihastumisia) kuuluvat nuoruuteen.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 21:57"]

Minä aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni 18-vuotiaana. Aiemminkin olisin varmasti halunnut seurustella. Tavalliseksi keski-ikäiseksi perheenäidiksi päädyin kuitenkin, vaikka en viettänytkään teini-ikääni surffaten seurustelusuhteesta toiseen.

Nuoruusikään (erit. varhaisnuoruuteen) kuuluvat mielestäni kaukorakkaudet, joissa ikäänkuin harjoitellaan ihastumiseen ja rakkaussuhteeseen liittyviä tunteita. Jotkut sitten päätyvät seurustelemaan "oikeasti" nuorempana, toiset vanhempana. Seurustelua ei mielestäni voi pitää minään "normaalin kehityksen" mittana, koska siihen liittyy myös tekijöitä, joihin yksilö ei itse voi vaikuttaa. Jos vielä varhaisaikuisuudessakaan (20+), ei osoita mitään kiinnostusta seurusteluasioihin, niin se alkaa kuulostaa jo hieman erikoiselta korvaani. Mutta ulkopuolisen on toki vaikea tietää, onko kysymys siitä ettei seurusteluasiat kiinnosta vai siitä, ettei sopivaa kumppania löydy.

Mikäli seurustelukumppania ei, vastoin omia toiveita, siihen 20+ ikään mennessä ala löytyä, niin kyllähän ne yksinäisyyden ja vaillejäämisen tuntemukset alkavat todennäköisesti nakertaa itsetuntoa. Toiset selviävät siitä paremmin, toiset huonommin.

[/quote]

Pitää vain koettaa keksiä muuta tekemistä ja pitää etäisyyttä pariutuneisiin lapsineen. Helpottaa vähän oloa.

m41

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 21:27"]

Muista en tiedä, mutta minulla ainakin vaikutti siten, etten ole aloittanut suhdetta aikuisenakaan. Toki tässä on taustalla muitakin syitä kuten lapsuudenkoti, epäsuosio omien ikätovereiden keskuudessa ja niiden aiheuttama huono itsetunto.

[/quote]

Näinpä. Musta ainakin on selvää, että koska en nuorenakaan kelvannut edes niihin huonoihin teini-iän suhteisiin vielä huonommin mut huolisi joku aikuisena oikeaan suhteeseen.

Nyt alan olemaan sitten se 26-vuotias nainen, jolla on takana vain sarja epäonnistuneita tapailuja. Niistäkin aina miehen taholta tapailun lopettaminen.

Sehän riippuu ihan ihmisestä. Itse ainakin olin nuorena, ja osin vieläkin, niin arka että seurustelu olisi ollut suoranaista henkistä miinanpolkemista. Joka toinen päivä olisi ollut hermoromahdus. Niin että en kyllä koe menettäneeni mitään vaikka en teininä seukannutkaan.

Ei jää mistään paitsi jopa kokee enempi muuta elämää.

Kai seurustelu on aika normaalia kaikissa aikuisiän vaiheissa, myös nuorena. Eiköhän tarve parisuhteelle ole geneettisesti määrätty ja jos sitä ei halutessaan saa, varmasti se tuntuu ikävältä. Jos taas on nuorena vielä sen verran lapsekas, ettei edes haluaisi tyttö- tai poikaystävää, menetys ei varmasti ole suuri.

Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]

Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.

[/quote]

Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät. Kokemusta ei ole eikä mitään taitoja, samaten ne loputkin potentiaaliset kumppanit häviävät savuna tuuleen jos tulee ilmi, että se kiinnostava nainen onkin sellainen ettei ole yhdellekään miehelle kelvannut koskaan aiemminkaan.

Kun tuli ikää se +20 vuotta jokaikinen tapailemani mies on kysynyt multa miksi et ole seurustellut ja ihmetellyt asiaa. Jotain vikaahan sellaisessa naisessa niiden mielestä on ollut.

Minä keskityin teininä lähinnä hauskanpitoon ja joitakin satunnaisia kännipanoja lukuunottamatta en harrastanut seksiä ollenkaan. Ekan kerran seurustelin ja sitä kautta aloitin myös säännöllisen seksielämän vasta 22-vuotiaana. Olen seksuaalisesti estoton ja sinut itseni kanssa, nautin seksistä todella paljon eikä tulisi mieleenikään "pihdata" tai muuten käyttää seksiä välineenä yhtään mihinkään. Uskon että tämä johtuu siitä, että seksuaalisuuteni sai rauhassa kehittyä, eikä minun ole tarvinnut teini-ikäisenä suostua mihinkään vain miestä miellyttääkseni.

Eli en koe jääneeni mistään paitsi, päin vastoin.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]

Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.

[/quote]

Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät. Kokemusta ei ole eikä mitään taitoja, samaten ne loputkin potentiaaliset kumppanit häviävät savuna tuuleen jos tulee ilmi, että se kiinnostava nainen onkin sellainen ettei ole yhdellekään miehelle kelvannut koskaan aiemminkaan.

Kun tuli ikää se +20 vuotta jokaikinen tapailemani mies on kysynyt multa miksi et ole seurustellut ja ihmetellyt asiaa. Jotain vikaahan sellaisessa naisessa niiden mielestä on ollut.

[/quote]

Tuossa näyttäisi olevan ongelmana lähinnä sinun huono itsetuntosi.