1,5v nukahtamisesta tullut tahtojen taisto
Meidän 1,5v tyttö on aina ollut kohtuullisen hyvä nukkuja. Reilun vuoden vanhana alkoi nukahtamaan itse (sekä päikkäreille että yöunille). Heilutteli vaan sängystä "hei hei äiti/isi!"
Kunnes... nyt kesällä aivan 1,5v synttäreiden tiimoilla päätimme luopua tutista. Kuningasajatuksemme oli tehdä se miehen lomien alkaessa, niin jaksaisimme taistella jos taisteltavaa olisi. Tyttö unohti tutin samointein, ei kysellyt perään tai muutoin ihmetellyt. Mutta siihen jäivät helpot nukahtamisetkin. Jälkikäteen ajateltunta tosi hölmöä jättää se tutti juuri silloin pois kun lomilla tuli oltua mökillä ja muissa vieraamissa paikoissa ja rytmit ja rutiinitkin vähän heitteli. Lomien aikana tyttö keksi kehittää todellisen taistelurutiinin niin päikkäri- kuin yönukahtamiseenkin. Mutta tehty mikä tehty. Vaan miten tästä eteenpäin?
Nyt on jo hyvän aikaa oltu normaalirytmissä ja kotosalla, mutta taistelu senkun yltyy. Suurin ongelma on tytön pölötys, lauleskelut ja show. Hän on puhunut vilkkaasti jo vuoden ikäisestä ja tarinaa riittää.... Aikansa vetää showta ihan yksinäänkin huoneessa ja aikanaan sitten alkaa karjumaan kun kyllästyy olemaan yksin.
Tilanne on tällähetkellä sellainen että karjunta tosin alkaa jo nukkumaan mentäessä kun ennakoi taistelua.
Kaikkia variantteja (kai?) on jo kokeiltu: antaa huutaa aikansa, huudella vaan hyviä öitä toisesta huoneesta tai huudattaa pari minsaa ja käväistä rauhoittelemassa (tosin täydestä raivosta vetää super hymyn: "moi äiti! ja pölötys show taas alkaa), samassa huoneessa passiivisena istumista (miehellä toimii useimmiten, minulla ei koskaan)...
Ainoa millä saan tytön nukkumaan on paijailemalla ja hyräilemällä n. 30-45min. (heti jos käsi nousee: "Äiti paijjaa Emmaa!") Vieressä paijailu on minusta kyllä väärä tapa pitkän päälle.
Tässä on ollut jo havaittavissa vaatimustason lisääntyminen ja pelkään että sitä huomaamattaan tilanteeseen tuskastuneena alkaa käyttätytymään ihan pöhkösti ja löytää kohta itsensä kiipeilemästä pinnikseen tytön viereen kun muu ei enää riitä.
Kokemuksia? vinkkejä? Miten teillä nukahdetaan?
Ehkei tilanne meillekään olisi niin raivostuttava ellei nukahtaminen olisi jo pitkään sujunut niin hyvin. Nukahdettuaan tyttö kuitenkin nukkuu hyvin ja sikeästi (luojan kiitos) joten ei tässä ihan huonosti asiat ole :)
Kommentit (2)
eikä me keksitty mitään syytä, miksi nukahtaminen muuttui yhtäkkiä hirveäksi taisteluksi. Tyttö siis oli aina nukahtanut kohtuu helpolla, kunnes n. 1,5 vuoden tienoilla oli kausi, jolloin alkoi huutaa jo kun vietiin oman huoneen ovelle. Muuten nukkui yöt pääasiassa hyvin aamuun asti tai max. pari kertaa piti käydä rauhoittelemassa, kunhan suostui nukahtamaan.
Nyt tilanne on ollut taas rauhallinen jo jonkin aikaa (tyttö vähän vajaa 1v9kk) ja koetin miettiä, miten tilanteesta päästiin, mutta muistikuvat on vähän hämärät... :) Me välillä oltiin "hellämielisiä" ja siliteltiin uneen, etenkin kun nukahti tällä tavoin aika helpolla. Pääasiassa kuitenkin yritettiin pitää kiinni siitä periaatteesta, että vanhemmat eivät istu vierellä nukahtamiseen asti, vaan tyttö nukahtaa itsekseen. Toki käytiin rauhoittelemassa ja pistämässä pitkälleen, jos itki ja huusi perään. Sit jossain välissä itkut alkoivat loppua ihan minuutissa ja tosiaan lopulta itkuja ei enää tullut.
Ai niin, meillä tosiaan saattoi liittyä siihen, että minä menin töihin, joten kaipasi ehkä enemmän varmuutta siitä, ettei me hävitä yölläkin jonnekin. Mutta olen samalla kannalla, että paijaileminen ei pidemmän päälle ole hyvä juttu, jos ei itse ole siihen valmis (meillä etenkään minä en ole eikä mieskään ihan loputtomiin jaksa vieressä istua). Välillä rauhoittelin itseäni sillä ajatuksella, että jos en nyt jaksa istua lapsen vierellä katsomassa nukahtamista, ei minulla siihen kyllä myöhemminkään tule mahdollisuutta. :) Sillä jaksoi taas pari iltaa nukutusrumbaa. Leikkimään tyttö ei yleensä ruvennut, ja jos rupesikin, silloin lähdin aika nopeasti pois, eli en lähtenyt siihen hommaan mukaan. Jos yritti selkeästi nukahtaa, muttei pystynyt rauhoittumaan, autoin parhaani mukaan saamaan unesta kiinni.
Tsemppiä ja voimia nukutusrumbaan, toivottavasti teilläkin se menee ajan myötä ohi.
-Osse ja typykkä ~1v9kk
hiukan yli 1-v. että helposti nukahtaminen on historiaa... Tyttö oli sitä ennen n. puolivuotiaasta nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen iltaisin (päikkärit nukkui ulkona, sinnekin nukahti itsekseen.) Vaan yhtenä iltana kaikki oli toisin. Ihan samanlainen show kuin mitä ap kuvasi. Musta ei ole lasta huudattamaan sängyssä, joten päädyimme sitten siihen että tyttö joko nukutettiin syliin tai sitten istuttiin sängyn vieressä hiljaa kunnes typy nukahti. Homma oli aika rasittavaa ja sitä kesti n. puoli vuotta. Homma muuttui taas kertaheitolla helpommaksi kun siirsimme tytön päikkärit puolitoistavuotiaana sisään. Tyttö suostui jäämään nukahtamaan päikkäreille itsekseen ja sama onnistui yhtäkkiä myös yöunille mennessä.
Nyt tyttö 1 v 8 kk ja molemmille unille meno hoituu siten, että iltarutiinien jälkeen tyttö jää omaan huoneeseen yksin pinnasänkyyn. Tyttö höpisee siellä vaihtelevan ajan itsekseen, mutta ei huuda tai ihmeemmin vedä mitään show´ta. Ja sitten nukahtaa sinne.
Uskoisin että teidänkin muksullanne on nyt vaan hankala vaihe menossa. kaikki voi muuttua paremmaksi taas yhdessä yössä. jaksamisia siis sinne.