Työporukka ei antanut meille häälahjaa, vaikka toiselle työkaverille annettiin
Alkukeväästä eräs työkaverini meni naimisiin, ja hankimme yhdessä työporukalla heille lahjaksi ravintolalahjakortin. Minä ja puolisoni menimme syyskuussa naimisiin, mutta meille ei annettu lahjaa ollenkaan. Tuntuu ikävältä ja poissulkevalta. Ovatko työkaverit suuttuneet jostain minulle vai ovatko vain unohtaneet? Miten otan asian puheeksi kuulostamatta katkeralta?
Kommentit (19)
Älä ota puheeksi. Unohda koko juttu.
Tosi paljon kiinni keräyksen toimeenpanijasta. Onko tuolla toisella työkaverilla tiimissä joku läheisempi ystävä, joka hoiti keräyksen? Tai peräti sinä? Joskus kukaan ei vain saa aikaiseksi kerätä rahaa. Tai joskus tiukka työtilanne vaikuttaa niin, että asia yksinkertaisesti unohtuu.
Katkeralta on helppo olla kuulostamatta, silloin kun ei ole katkera. Joten lakkaa olemasta katkera, jos et halua sellaiselta kuulostaa.
Jos ei onnistu, älä kysy heiltä mitään. Vuosi, pari ja pahin ketutus kyllä laantuu.
Sama kun yhtäaikaa aloittanut työkaverini irtisanoutui, hänelle kerättiin rahaa lahjaan ihan johdon masinoimana.
Itse irtisanouduin kuukautta myöhemmin. Lahjaa en saanut.
Yli kymmenen vuotta eikä kukaan muistanut lähtiessäni. Olen kaikille ystävällinen, mutta hiljainen.
Tälläiset keräykset ovat aina hieman hankalia. Luultavasti kollegallasi on työpaikalla läheisiä kavereita, jotka haluasivat järjestää keräyksen. Sinun kohdallasi kukaan ei ottanut keräystä toteuttaakseen. Ikävältä tuntuu, tiedän - mutta kenelle sinä siitä puhuisit? Ei kukaan ole automaattisesti oikeutettu häälahjaan työkavereilta.
Ainoa konsti olisi puhua esimiehelle, joka sitten joutuisi ehkä kieltämään kaikki keräykset, mutta sekin olisi aika tylsää.
Meillä osa on jätetty ilman synttärilahjaa. Siis kun on täyttänyt pyöreitä.
Kun täytin 50 v, ei kukaan muistanut, en osallistunut sen jälkeen kenenkään lahjaan.
Eräs työkaveri ilmoitti nyt tuotte jokainen 5 e, kollega täytti 35 v.
En osallistunut . Kun kerääjä kysyi miksi, sanoin en minäkään saanut, miksi minun pitäisi osallistua.
Olin kuulemma katkera. En silti osallistunut .
Tämä tapahtui jo kauan sitten, mutta jäi pysyvästi mieleen. Työkaveri avioitui ja piti isot kartanohäät. Olin ainoa, jota ei kutsuttu...
Toinen tapaus: Toinen työkaveri (mies) avioitui saman firman palveluksessa olleen neidon kanssa. Neito ei ollut ihmisille mieleinen, ostivat sitten torilta puiset keittiökapustat häälahjaksi!
Mulla kuoli isä ja isoäiti peräkkäisinä päivinä. En mitään odottanutkaan töiden puolesta. Mutta sitten jonkin ajan päästä entisen työntekijän isä kuoli, ja hänelle lähetettiin kukkakimppu oikein virallisesti. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kuoli isä ja isoäiti peräkkäisinä päivinä. En mitään odottanutkaan töiden puolesta. Mutta sitten jonkin ajan päästä entisen työntekijän isä kuoli, ja hänelle lähetettiin kukkakimppu oikein virallisesti. Asia selvä.
Niin piti siis jatkaa, että ei kannata puhua asiasta. Ei siinä voi voittaa.
Toiselle työkaverille lahjan järjesti ryhmäpäällikkömme, joka nakitti erään työkavereistamme hankkimaan varsinaisen lahjan.
Ap
Mielestäni joko kaikkia työkavereita/työntekijöitä muistetaan samankaltaisissa (häät, merkkipäivät, avioitumiset, irtisanoutuminen eläkkeellelähtö jne.) tilanteissa tai sitten ei ketään.
Meiltä on esimerkiksi eläköitynyt porukkaa niin, että kyseiset työntekijät ovat vain hävinneet jonnekin. Toisille taas järjestetään juhlat ohjelmanumeroineen ja tarjoiluineen. Keräyksellä lahjaksi sähköpyörä tms.
Voihan eläköityvä itsekin esittää toiveen, että ei mitään juhlia, mutta tiedän, että kaikissa tapauksissa näin ei ole ollut. Sama koskeen esimerkiksi 50- ja 60 -vuotisjuhlia.
Joiden äitien vastasyntyneetkin ovat tärkeämpiä kuin toisten.
Kuten sanottua, lahjatta jääminen on sellainen tölväys, josta ei oikein voi valittaa joutumatta noloon valoon. Lahja on lahja, ei mikään mitä voisi vaatia itselleen.
Tympeetä on jäädä ilman kun muut saa, mutta sellaista elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni joko kaikkia työkavereita/työntekijöitä muistetaan samankaltaisissa (häät, merkkipäivät, avioitumiset, irtisanoutuminen eläkkeellelähtö jne.) tilanteissa tai sitten ei ketään.
Meiltä on esimerkiksi eläköitynyt porukkaa niin, että kyseiset työntekijät ovat vain hävinneet jonnekin. Toisille taas järjestetään juhlat ohjelmanumeroineen ja tarjoiluineen. Keräyksellä lahjaksi sähköpyörä tms.
Voihan eläköityvä itsekin esittää toiveen, että ei mitään juhlia, mutta tiedän, että kaikissa tapauksissa näin ei ole ollut. Sama koskeen esimerkiksi 50- ja 60 -vuotisjuhlia.
Joiden äitien vastasyntyneetkin ovat tärkeämpiä kuin toisten.
Tämä pätee silloin, jos lahjan antaja on se työpaikka, eikä ne työkaverit. Jos lahja maksetaan työnantajan budjetista, niin silloin tosiaan on muistettava kaikkia samalla tavalla ja saman arvoisesti ja muu on iso moka, mutta työporukoiden jäsenten omissa lahjoissa, jotka annetaankin vielä omalla ajalla/tauolla, ei oikein voi tuollaisia sääntöjä sanella.
Oli kuka vaan järkännyt, et kyllä mene sanomaan mitään lahjasta tai ilman jäämisestä. Ne muistaa jos ne muistaa joskus, ja sitten niitä nolottaa. En puhuis mitään mut suhtautumiseni kyllä muuttuisi. Ei näkyvästi tietenkään mutta kyllähän tuo nyt heidän ajatuksista kertoo. Olen pahoillani puolestasi.
Eräässä työpaikassa pyöreitä täyttäneet sai arvokkaita koruja lahjaksi. Minä sain avaimenperän. Hupaisaa.
Olen töissä terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolla, siis poliklinikan puolella. Sain vauvan, ja polin työkaverit oli keränneet keskuudestaan rahaa vauvalahjaan, jonka sitten sain vauvan synnyttyä. Jälkeenpäin kuulin, että myös terveyskeskuksen vuodeosaston puolella oli kerätty minulle vauvalahjarahaa, mutta ne rahat / lahja eivät päätyneet koskaan minulle.
Mä en puhuisi mitään, mutta mihinkään keräyksiin en sen jälkeen osallistuisi.
Minua on muistettu vauvan saannista ja naimisiin menosta, ihanasti ja reilusti. Toisaalta väitöskaronkkaani lähimmät kollegani eivät tuoneet lahjaa! Mitään! Etsin sitä jälkikäteen aika lailla, kunnes sain selville kautta rantain toisilta työkavereilta, ettei sitä edes oltu hankittu. Erikoistahan se vähän oli. Kyllä sisäisesti loukkaannuin pahasti mutta en näyttänyt tietenkään eikä ne tampiot varmaan edes musta/tajua asiaa vieläkään. Muille olen sen jälkeen kerännyt vauvalahjat ja toki olen karonkkalahjoihinkin osallistunut.
Kukaan ei kerännyt. Aina jonkun pitää tehdä se.
Sinun kohdalla ei ollut vapaaehtoista.